27. maaliskuuta 2015

10 things I love about Austria

Ekaksi - pahoittelut blogihiljaisuudesta! Mulla ei oo ollut oikein mitään asiaa enkä oo ottanut edes surkeita kännykkäkuvia, joten ei ole yksinkertaisesti ollut mitään, mistä postata. Nyt perjantai-illan kunniaksi (perjantai-illat muuten tuntuu olevan otollisimpia postaushetkiä) ajattelin kertoa teille juttuja, joista Itävallassa tykkään!

1. Maisemat 
Suomen järvimaisemia yhtään väheksymättä, on mielestäni Itävalta mielettömän kaunis maa. Vuoria (vaikkakaan ei täällä Kremsissä), viinipellot, Tonava, vanhat kaupungit, keskieurooppalaisuus.


2. Saksan kieli
Monien mielestä saksa on ruma kieli. Musta saksa on ollut aivan ihana ja romanttinen kieli siitä asti, kun aloin 7-vuotiaana katsomaan Marienhofia. Marienhofin ansiosta päädyin myös lukemaan saksaa yläasteella (aiemmin ei voinut) ja änkesin itseni kesävaihtoon Itävaltaan 2005. Apua, onko siitäkin jo 10 vuotta? Itävallan saksa on ihanan kuuloista, varsinaista hochdeutschia en nykyään usein kestä kuunnella ilman epämukavia kylmänväreitä (tiedän, outoa).

3. Edulliset hinnat
Itävallassa on oikeastaan kaikki halvempaa kuin Suomessa. Kosmetiikka, ulkona syöminen, alkoholi, bensa, vaatteet, kengät, kirjat... no okei, mun kuntosali Kremsissä on aika törkeän kallis.

4. Kohteliaisuus ja käytöstavat
Tämä on yksi tärkeimmistä! Mielestäni itävaltalaiset ovat huomattavasti kohteliaampia kuin suomalaiset. Esimerkki: aamusporassa yritän laittaa käsilaukun vetoketjua kiinni noutokahvi kädessä, aika hankalaa. Vastapäätä istuva pukumies kysyy, josko hän pitäisi kahviani hetken, jotta vetoketjun sulkeminen onnistuisi. Oikeasti, kuka Suomessa edes huomaisi että kanssamatkustajalla on vaikeuksia käsilaukun kanssa?



5. Komeat miehet
"Sä sanot kaikille meneväsi Itävaltaan opiskelujen takia, mutta kyllähän me tiedetään, että sä oikeasti menet sinne poikaystävää etsimään" - jotenkin näin sanoi Sinitta kesällä 2011. Mitään ei myönnetä, mutta ovathan nämä paikalliset miehet aikamoisia komistuksia! Onneksi se omakin komistus löytyi aika pian muuton jälkeen ja on edelleen vieressä.

6. Sound of Music
Tätä ei ikinä kannata mainita kellekään itävaltalaiselle, tai saa vaan kummastuneita katseita osakseen. En tiedä yhtäkään paikallista, joka olisi kyseisen musikaalin nähnyt. Onneksi löysin DVD:n Mediamarktista 7 eurolla ja suunnitelmissa on katsoa tämä D:n kanssa. Ehkä se sitten ymmärtää paremmin, miksi juoksin Kremsin keskuspuiston paviljongissa ympyrää ja lauloin "I am sixteen, going on seventeen"? Äitini on vakuuttunut, että tämä lapsuuden lempielokuvani on vahvin vaikuttaja itävaltalaistumiseeni.

7. Heurigerit ja kahvilakulttuuri
Laadukasta, paikanpäällä tehtyä viiniä reilulla eurolla? Käy. Heuriger-kulttuuri on hyvin vahva täällä Wachaun seudulla ja en voi muuta sanoa kuin että "heuriger is always a good idea". Ehdoton must do -juttu, jos Itävallassa vierailee. Lisäksi kahvilakulttuuri; Itävallassa et voi tilata vain kahvia, sillä sellaista ei ole. Sen sijaan kahvilistalta löytyy noin 10 muuta eri sorttia. Vinkkinä ns. normaalin kahvin haluavalle: tilaa Verlängerter!


8. Talviurheilu
En ole itse talviurheilija ja lasketeltuakin tulee hyvin harvoin, mutta täällähän mahdollisuudet laskemiseen ovat mitä parhaimmat. Lisäksi itävaltalaiset ovat hyviä lähes kaikissa talviurheilulajeissa (paitsi jääkiekossa!) joten aina voi katsella urheilua telkkarista ja kannattaa itävaltalaisia. Go Anna Fenninger, Go Marcel Hirscher!

9. Sijainti
Monet vaihto-opiskelijat kuulemma valkkaavat vaihtokohteen Euroopasta sillä perusteella, mikä maa on ihan keskellä karttaa. Itävalta taitaa osua aika keskelle ja niinhän se onkin! 8 naapurimaata ja ulkomaille pääsee näin ollen hetkessä.

10. Monikulttuurisuus
Vaikka Itävallassa maahanmuuttovastaisia ihmisiä paljon onkin, on täällä myös paljon monikulttuurisempaa väkeä kuin Suomessa. Pelkästään pikkukaupunki Kremsissä kuulee päivittäin vieraita kieliä ja täällä ei ole mitenkään outoa olla ulkomaalainen. Täällä tutustuu siis helposti myös ei-itävaltalaisiin ihmisiin.


Huh, olipas näitä lopulta vaikea listata. Inspiroiduin Hennan vastaavasta postauksesta, toivottavasti ei sentään ihan matkimiseksi mennyt. Tämä oli nyt vain henkilökohtainen mielipiteeni ja listaus, ei ole tarkoitus dissata ketään eikä mitään, varsinkaan Suomea, joka on myös aivan ihana maa (tietty, onhan se aina ja ikuisesti mun kotimaa)! Tuliko kellekään into matkustaa Itävaltaan?

14. maaliskuuta 2015

Aamiaisella

Mun aamupalat on arkisin noin 5 minuuttia kestäviä hetkiä, joiden aikana koidan syödä puuroa tai pari leipää ja juoda nopeasti kupin kahvia. Näistä aamuista on nautinto kaukana. Sen takia musta onkin kiva panostaa viikonloppuisin aamiaiseen vähän enemmän, ja usein tehdäänkin D:n kanssa munakasta ja kahviinkin maitovaahto. Tänään tosin päätettiin mennä Hennan kanssa kokeilemaan Eggers-nimisen kahvilan uutta aamiaista, joten aamu alkoikin kunnon mättöaamiaisella.

Tilattiin Exquisites Frühstück, joka oli suunniteltu kahdelle hengelle jaettavaksi. Tähän tilattiin vielä lisäksi mehut per naama. Ei todellakaan jaksettu syödä kaikkea, sillä toi oli enemmänkin kahden miehen / kolmen naisen aamiainen. Hyvää oli silti eikä aamiainen ollut hinnalla pilattu, tää nimittäin maksoi yhteensä 25 € eli 12.50 € per naama. Mehuista ja tipeistä tosin tuli lisähintaa, ja lopulta päädyttiin maksamaan molemmat 16 € - ei silti paha hinta mielestäni, varsinkaan kun ei joka viikonloppu tule käytyä. Niin ja kuten kuvista näkyy, tähän sisältyi myös lasi proseccoa kummallekin!




Tykkäättekö käydä aamiaisella ulkona vai suositteko kotiaamupalaa? Kai te kaikki kuitenkin syötte aamupalan? Mä oon nyt niin ähky aamiaisesta, että taidan syödä seuraavan kerran vasta illemmalla.

6. maaliskuuta 2015

I & H - anniversary

Helmikuun viimeisenä päivänä eli viime lauantaina suuntasin iltapäivällä junalla kohti Linziä. Linzissä tapasin ensin entiset opiskelukaverini Fabianin, joka tuli Wienistä ja Pashan, joka tuli Salzburgista. Käveltiin tapahtumapaikalle eli Linzin kasinolle, jossa kohdattiin D, joka tuli paikalle suoraan laskettelureissulta. Mitä tapahtuikaan Linzin kasinolla viime lauantaina?

Ystäväni Irina meni naimisiin 28.2.2014, mutta "oikeita" häitä ei koskaan vietetty. Sen sijaan nyt, vuotta myöhemmin, hääpari päätti juhlia 1-vuotista taivaltaan yhdessä ystävien kanssa ja meidät oli kutsuttu Linzin kasinolle syömään ja pelaamaan. Hääpari siis oli aikoinaan hääyön Badenin kasinolla, joten siitä tämä kasino-teema. Minulle kerta kasinolla oli ensimmäinen, ja niin taisi olla monelle muullekin. Itävallassahan ei ole edes hedelmäpelejä supermarketeissa kuten Suomessa, vaan nekin löytyvät kasinolta tai muista peliluolista, joiden ikäraja on 18.

Pariskunta ja suurin osa vieraista saapui paikalle vasta noin kaksi tuntia myöhemmin kuin meidät oikeastaan oli kutsuttu, joten me oikeaan aikaan saapuneet tapoimme aikaa alakerran kahvilassa. Viimein yhdeksältä päästiin syömään neljän ruokalajin illallista, jonka parissa aika kuluikin melkein puoleenyöhön asti! Oltiin alunperin ajateltu, että lähdetään ajamaan takaisin Kremsiin puoliltaöin, mutta eihän me sitten kehdattu, kun syöminen vasta silloin loppui.

Moni, Irina, minä, Pasha, Fabian
Irina ja Harald tarjosivat illallisen lisäksi kaikille 25 euroa pelirahaa, jotta päästiin kaikki tutustumaan kasinon saloihin. Minä tuhlasin kaikki rahat rulettiin, ja epäonnistuneen alun (olisin voittanut 175 euroa, mutta pelasin vahingossa arvottomalla nappulalla - tyypillistä!) jälkeen voitin kuin voitinkin huimat 30 euroa. D voitti myös 30 euroa, minkä jälkeen kasattiin tavarat ja lähdettiin tyytyväisinä kohti Kremsiä. Pelihimo ei siis iskenyt, vaan poimittiin suosiolla ekat voitot ja häivyttiin. Kotona oltiin vasta kolmelta yöllä, huh! Onneksi seuraavana päivänä sai nukkua pitkään.

Oli supermukava ilta ja aivan ihana nähdä vanhoja opiskelukavereita! Mehän oltiin opiskeluaikana aina yhdessä ja nyt kaikki asuu vähän eri puolilla maata eli tulee valitettavasti nähtyä harvemmin. Seuraavan kerran sitten 23. toukokuuta tietyn tradition eli Euroviisu-bileiden merkeissä!

25. helmikuuta 2015

Ostopaasto

Paaston aikaa vietetään katolisessa kirkossa tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen saakka. En ole katolinen enkä paastoa, mutta tajuttuani, että shoppailen lähestulkoon viikottain, päätin pitää paaston ajan ostolakkoa. Oikeastaan pohdin ensin olevani ostolakossa vain maaliskuun ajan, mutta äiti ehdotti lakon pidentämistä paaston ajaksi, joten tartuin haasteeseen.

Miksi ostolakko?
Olen aina tykännyt ostella uusia juttuja, ja jotenkin vakituisen työn aloitettuani olen tottunut siihen, että ostoksiin on aina varaa. Ei tietenkään ole varaa ostella mitään kalliita juttuja tai merkkituotteita, mutta tosi usein tulee ostettua heräteostoksinakin vaatteita, kirjoja, kosmetiikkaa, kenkiä, asusteita, dvd:itä ym. pientä. Ostan siis nykyään useimmiten vain, koska joku juttu miellyttää silmää / tuntuu kivalta, enkä siksi että oikeasti tarvitsisin uutta tavaraa. Meillä ei ole kotona mitään varasto-/kellarikomeroa, joten tavaran määrää on pakko vähän kontrolloida. Siispä ostolakko, jotta huomaan, että selviän helposti reilun kuukauden ostelematta turhia juttuja. Ostelen aina suht edullisia juttuja, joten säästösyistä en tätä tee.

Mitä lakko sisältää?
Ostolakon aikana en saa ostaa yllämainittuja heikkouksiani eli vaatteita, kirjoja, kosmetiikkaa, kenkiä, asusteita, dvd:itä... ja lista jatkukoon. Ainoa poikkeus tähän on, jos esim. shampoo tai muu kosmetiikkatuote loppuu, saan ostaa uuden. Esimerkiksi viime viikonloppuna ostin vanulappuja, koska ne olivat loppuneet ja noh, koska en pärjää 1,5 kuukautta ilman vanulappuja. Ruokaa saa ostaa, samoin kahvilassa/ravintolassa käynti on ok. Mun yksi heikkous on myös McCafen aamukahvit, tulee ihan liian usein ostettua mukaan, vaikka töissäkin voisi toki kahvit juoda.

Miltä tuntuu viikon jälkeen?
Olen nyt ollut viikon ostolakossa. Viikonloppuna kävin jopa ostoskeskuksessa ja siellä kaupoissa pyörimässä, mutta ei tehnyt mieli ostaa mitään. Huh! Tiedän, eihän 1,5 kk ole edes pitkä aika, mutta jos on tottunut ostelemaan uusia juttuja joka viikko, tuntuu tämä suht pitkältä ajalta.

Milloin saan ostaa jälleen?
Olemme tosiaan menossa/tulossa pääsiäiseksi Suomeen, ja Suomessa saan jo shoppailla! Suomenkieliset kirjat, täältä tullaan!

Toivottavasti tällainen lyhytkin ostolakko hieman muuttaisi ostokäyttäytymistäni, ja ne "no kun tää oli kiva" -tyyppiset ostokset jäisi tulevaisuudessa vähemmälle. Katsotaan, miten käy!

18. helmikuuta 2015

Lomareissuja

Tää alkukevät tuntuu todella pitkältä, koska loppiaisen ja pääsiäisen välissä on aika tarkalti 3 kk. Itävallassa on niin paljon juhlapyhiä, että 3 kk ilman yhtäkään vapaapäivää (viikonloppuja lukuun ottamatta) on aika hardcore, varsinkin näin pimeään ja masentavaan talviaikaan. Onneksi ollaan buukattu tälle vuodelle jo kolme reissua, niin on ainakin jotain, mitä odottaa. Ehkä näiden voimalla jaksaa ne kylmät ja pimeät talviaamutkin?


Ekana kohteena meillä on niinkin yllättävä ja eksoottinen kohde kuin Suomi! Mennään pääsiäiseksi Suomeen ja tarkoituksena on olla ainakin Nokialla, Tampereella ja Helsingissä. Oon jo suunnitellut, että D joutuu maistamaan mämmiä, koska sehän on pakollinen "tätä me suomalaiset syödään pääsiäisenä" -ruoka. Toivottavasti pääsiäisenä olisi jo kevät eikä enää talvi. Odotan myös, että pääsen hakemaan kasan kirjoja mukaani, olen nimittäin lukenut tänä vuonna kirja per viikko -tahdilla, joten uusia kirjoja tarvitaan hyllyä täydentämään.


Toiseena kohteena meillä on kesäkuun alussa Istanbul. Lennetään ihanan Sinitan ja Hakanin häihin ja tästä tulee jo mun viides kerta Istanbulissa. D tosin on kaupungissa ekaa kertaa, joten luvassa on varmaan paljon sightseeingiä. Häiden ja sightseeingin lisäksi odotan myös shoppailua, Istanbulissa nimittäin on aivan mielettömät ostosmahdollisuudet (ja halvemmat hinnat). Tästä reissusta tulee varmasti ihan huippu!

Copyright Henna

Copyright Henna
Viimeinen kohde on meidän tämän vuoden kesälomakohde, nimittäin Malta. Halusin teininä kovasti kielikurssille Maltalle, mutta en koskaan lähtenyt. Sen sijaan lähdinkin kesävaihtoon Itävaltaan ja noh, kaikki tietävätkin sitten sen reissun seuraukset. Malta on kuitenkin jäänyt kummittelemaan mieleeni ja nyt päätettiin suunnata sinne syyskuun alussa. Varattiin matkakin jo, kun saatiin kaikki ennakkovaraajan edut ja muut - viime vuonnahan me varattiin kesälomareissu vasta noin 1,5 kk ennen lähtöä eikä sitten päästykään sinne, mihin oltaisiin alunperin haluttu. Hassua tässä Maltan reissussa on se, että Hennahan on ollut Maltalla töissä ja vieläpä samassa hotellissa, mihin me mennään. Miten pieni maailma!

Tällaisia reissuja siis luvassa vielä tänä vuonna. Toivottavasti mukaan mahtuisi vielä myös ihan matkailua Itävallan sisällä ja/tai viikonloppureissu johonkin naapurimaan kaupunkiin. Onko teillä jo suunniteltuna reissuja tälle vuodelle?

14. helmikuuta 2015

Shoes vol. 3

Puolen vuoden jälkeen viimeinkin kolmas osa kenkäsarjassa. Tänään vuorossa vain ja ainoastaan Niken kenkiä. Kuten huomata saattaa, olen merkkiuskollinen kun puhutaan urheilu- ja vapaa-ajan kengistä. Yhdet Niket näistä kuvista tosin puuttuvat eli Nike Air Force Onet, jotka ostin 17-vuotiaana vuonna 2005. Nehän on vissiin taas muotia, mutta niin olivat 10 vuotta sittenkin, kun Pipefest ja suomiräppi oli kova sana. Air Force Onet taitavat majailla tällä hetkellä äidin luona, jollen ole jossain mielenhäiriössä heittänyt niitä menemään.


Kaikki Niket samassa kuvassa, osa uudempia ja osa vähän kärsineempiä.


Mun mielestä korolliset lenkkarit oli alkuun ihan hirveitä, mutta sitten näin jossain tv-ohjelmassa jollain korolliset Niket ja se oli menoa sen jälkeen... violetit ostin syyskuussa SCS:n aleista (mitkä alennusmyynnit on syyskuussa?) ja turkoosi-harmaat sain D:n broidilta joululahjaksi. Olisin tosin ostanut nää itselleni Kärntenin reissulta, mutta nää siepattiin mun kädestä juuri ennen kassaa "saat nää sit joululahjaksi". Tulispa pian keväisemmät kelit ja saisin käyttää näitä!


Olen ostanut nämä molemmat parit Istanbulista 2010. Molemmat taisi olla lastenosastoltakin. Välillä tästä minijalasta on hyötyä, sillä lasten kengät saa usein halvemmalla kuin aikuisten, heh! Oikealla olevat on mun "kävelen salille" -kengät ja nää on jo sisältä niin rikki, että pitäisi varmaan heittää roskiin, mutta kun en halua! Vasemmanpuoleiset on moniin asuihin liian värikkäät, mutta silti niin ihanat.


Rumimmat Niket. Vasemmalla mun juoksukengät ja oikealla mun vanhat salikengät, joita en oikeastaan käytä enää lainkaan. Voisi varmaan laittaa jonnekin kierrätykseen.


Viimeisinä mun tämänhetkiset salikengät. Vasemmalla uudemmat, oikealla vähän vanhemmat. Molempia käytän ahkerasti salilla/zumbassa käydessä.

Löytyykö teiltä Niken kenkiä kaapista vai suositteko mielummin muita merkkejä?

9. helmikuuta 2015

6 vuotta Grazista

Ensiksi; isot kiitokset kaikille, jotka kommentoi mun edellistä postausta! Ihana lukea, että on teitä siellä ruudun takana edelleen iso joukko, vaikka kommentteja ei aina satelekaan.

Tänään on tasan 6 vuotta siitä, kun treffattiin Sinitan kanssa lentokentällä ja suunnattiin kohti Grazia ja Erasmus-vaihtoa. Itse asiassa silloinkin 9.2. oli maanantai. Ei millään uskoisi, että Erasmus-ajoista on jo 6 vuotta, mutta toisaalta kun miettii, mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut, on ehkä hyväkin että aikaa on kulunut. Ehkä tässä on itse kukin vähän kasvanut ja fiksuuntunut niistä ajoista.

Olimme viikonlopun D:n veljen ja veljen tyttöystävän luona Grazissa, ja jotenkin siellä ollessa tuli taas niin nostalginen olo. Mulle Graz on edelleen ihan lempparikaupunki Itävallassa ja muuttaisin sinne vaikka heti huomenna, jollei matkassa olisi muutamia muuttujia. Ehkä vielä joskus? Grazissa on aina kiva käydä, varsinkin jos näkee vanhoja kavereita. Lauantaina istuttiin kreikkalaisessa ravintolassa Marinan kanssa ja puhuttiin 3,5h kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ollaan nähty viimeksi mun synttäreillä kesällä 2013 ja sen jälkeen tässä on ehtinyt vaihtua esimerkiksi meidän keskustelukieli, juteltiin nimittäin nyt kokonaan saksaksi!


Koska mulla ei ole uusia kuvia niin saatte nostalgisen kuvan aika tarkalleen kuuden vuoden takaa - Aino ensimmäisiä päiviä Grazissa! Siitä se ajatus sitten lähti ja täällä ollaan edelleen, tosin reilun kahden vuoden Suomi-oleilu oli siinä välissä.

Wienissä oli tänään kamala lumimyräkkä, lunta tuli tuiskuttaen vaakasuorassa ja kiroilin itsekseni, kun kahlasin lumihangessa. Joo, tiedetään, suomalaisena tää pitäisi olla ihan tuttua, mutta jotenkin kummasti noi arktiset olot on päässyt unohtumaan kun täällä ei tule lunta "ikinä". Tosin tää mun "Kremsissä/Wienissä ei oo ikinä lunta" -lause on joutunut kyseenalaiseksi jo pelkästään tänä talvena aika monta kertaa.


Otin toimiston ikkunasta järkyttyneenä kuvia "näin paljon lunta Wienin keskustassa!"

Tällaiset maanantai-illan kuulumiset tänne, oikein hyvää viikon alkua kaikille!