22. lokakuuta 2014

Sikakylmä Suomi-loma

Viikko Suomessa takana ja täällä ollaan taas! Koko reissun ajan oli niin hullun kylmä, joten tän päiväinen +8 syksysade Wienissä tuntui jopa melkein mukavalta. Viikko meni todella nopeaa, vaikka aluksi aattelin, että se on pitkä reissu. Paljon tuli nähtyä kavereita ja perhettä, oli siis oikein onnistunut loma! Eikä tää paluu arkeenkaan tuntunut niin pahalta, kun tietää, että edessä vain puolikas viikko.

Isoin miinus mun lomalle: mun laukku jäi eilen Tampereelle! Se fiilis, kun avaan puhelimen koneessa Wieniin saavuttua ja siellä odottaa Finskin sähköposti "laukkusi viivästyi lennolta"... viivästyi?! Olin Tre-Pirkkalassa jo ennen kuin check-in alkoi. Onneksi pitkän jännäilyn jälkeen laukku toimitettiin tossa pari tuntia sitten mulle kotiovelle asti.


Kiitokset Hennalle, joka kertoi miten saan tehtyä tällaisen "kuvakollaasi idiooteille" -tyyppisen kuvarakennelman. Siinä loman kohokohdat: tänään kotiin saapunut laukku, mun ihanaihanaihana Michael Kors (vihdoin minun!) ja tietty; hyvä ruoka, kuvassa kreikkalainen salaatti patongin kanssa. Mun siideri näköjään leikkautui kuvasta. Hyvää ruokaa oli myös mm. Riikan vauvakutsuilla ja Sandron brunssilla, sekä toki mummin ruokapöydässä. Mähän yleensä lihon Suomen-lomilla pari kiloa ja laihdun ne sitten taas Itävallasssa pois... ehkä ihan hyvä, etten käy siellä useammin.

Kiitos kaikille, jotka oli osana mun Suomi-viikkoa! Joululomaankaan ei oo enää pitkä matka ja lupaan tästä lähtien ottaa käsimatkatavarat mukaan, etten jää viheltelemään pelkkä lompakko, kännykkä ja passi kädessä. :D

13. lokakuuta 2014

Kosin kaupunki

Viimeinen Kreikka-aiheinen postaus tältä erää, lupaan! Käytiin aika tarkalleen loman puolivälissä (tai oikeastaan jo loman loppuvaiheessa, buu!) päivävisiitillä Kosin kaupungissa, joka on siis Kosin saaren pääkaupunki. Matka hotellilta Kosille kesti hullun kauan, joku 1h 20 min - tämä tosin oli osittain myös oma vika, kun ilmoittauduttiin matkanjärjestäjän reissulle, eli bussi poimi turisteja kyytiin varmaan jokaiselta Kosin hotellilta.

Aikaa kaupungissa pyöriskelyyn meillä oli reilut 3h eli kerettiin hyvin katsella nähtävyydet, käydä lounaalla ja vähän shoppaillakin. Kosin kaupungissa olisi voinut hyvin viihtyä pidemmänkin aikaa, mutta tällä kertaa visiitti jäi suht lyhyeksi. Osa matkatoimistoista ilmeisesti järjestää matkoja ihan Kosin kaupunkiinkin, mutta musta olisi ehkä vähän tylsää viettää aurinkolomaa vain siellä - ei samanlaista biitsimahdollisuutta ja rauhaa kuin Kardamenassa. Kosissa kuulin myös paljon suomea eli ilmeisesti suomalaisturistit suosii juuri Kosin kaupunkia.


















Huomenna mun maisemat vaihtuvatkin vähän viileämpiin, sillä suuntaan työpäivän jälkeen kohti lentokenttää ja sieltä Suomeen. Jihuu, monien kanssa nähdäänkin aivan pian siis! :)

11. lokakuuta 2014

Golden Twenties

Muistaakohan joku vielä, kun kirjoittelin aika tarkalleen vuosi sitten IMC Home Coming Daysta eli alumnijuhlista? Silloin teemana oli Oktoberfest ja bailattiin ilta dirndlit päällä. Tänä vuonna teemana oli Golden Twenties, joten päätettiin Irinan kanssa panostaa asuihin kunnolla. Äidin kaapista sattui löytymään teemaan sopiva mekko, joka postin kautta kulkeutui ajoissa tänne. 

Noin kolmen tunnin pänttäytymisen jälkeen suuntasimme kohti IMC:n kampusta, jossa juhlat pidettiin. Osa porukasta oli panostanut asuihin, mutta valitettavan moni oli liikkeellä farkut ja bleiseri -linjalla. Tosi tylsää, jos on teemabileet ja jotkut tulevat ihan normivaatteissa!



Pari ekaa tuntia kierreltiin ympäriinsä, kun ei oikein tunnettu ketään, mutta loppuillasta paikalle saapui yllättävän monikin entinen opiskelukaveri. Ei tosin olla oltu juuri kenenkään kanssa yhteyksissä ja eilenkin keskustelut rajoittuivat näihin perus "missä olet nykyään töissä?", "mitä on vuodessa tapahtunut?" -tyyppisiin aiheisiin. Ilta jatkui puolenyön jälkeen keskustan kuppiloissa, jonne tosin matkattiin taksilla - mun jalat huusi hallelujaa noiden korkojen takia!



Raskas työviikko vaati veronsa ja päikkäreistä huolimatta väsymys painoi päälle kahden aikaan yöllä. Suunnattiin meille nukkumaan ja juna-aikatauluissa seonnut Pashakin tuli hengaamaan meille vielä pariksi tunniksi. Pasha siis sanoi klo 21.30 menevänsä takaisin Wieniin "viimeisellä junalla", johon tokaisin viimeisen junan jo menneen puoli tuntia aiemmin... eipä muuta kuin aamun ekaa, klo 4.52 lähtevää junaa odottelemaan. 

Kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta takana. Innolla odotellaan ensi vuoden alumnijuhlia ja niiden teemaa! 

5. lokakuuta 2014

Viikon plussat ja miinukset

Näin sunnuntai-iltana voin joko valmistua henkisesti uuteen viikkoon tai vaihtoehtoisesti miettiä kuluneen viikon tapahtumia. Kaiken kaikkiaan viikko oli töiden osalta aika kauhea, mutta jottei tästä viikosta jäisi vain typerät asiat mieleen, listataan myös niitä hyviäkin asioita. Ensin kuitenkin viikon miinukset...

  • Töissä oli ihan kreisi kiire ja järkyttävä määrä asiakkaita. Olin mm. keskiviikkona töissä 10,5 h ja tohon päälle vielä ne 3 h työmatkat... ah. Onneksi asiakkaat sentään olivat ok, ja niiltä ärsyttäviltä tapauksilta vältyttiin aika hyvin.
  • Tulin vähän kipeäksi enkä sitten päässytkään juoksemaan Vienna Night Runia tiistaina. Tylsää! Koko kesän treenannut ja h-hetkellä pitikin skipata. No, onpahan tavoitetta sitten ensi vuodelle.
  • D oli kipeänä ja sai jopa antibioottikuurin.
  • Aamuisin on ollut tosi pimeää, koska aurinko nousee niin myöhään. Tuntuu kuin heräisi keskellä yötä, kun herätyskello soi 5.30! Buu.
  • Tällä viikolla jouduin tosin kahtena aamuna heräämään klo 5.15 ja se oli _ihan kamalaa_.

Kivoja asioita lokakuun ensimmäisellä viikolla sen sijaan olivat...

  • Perjantain zumba. Mun viikonloput alkaa aina perjantain zumballa, joka on ihan paras!
  • Ollaan katseltu viikonloppuna paljon Prison Breakia, kun kerrankin on ollut aikaa.
  • Käytiin eilen ostoksilla Bühlcenterissä ja lounaalla hyvässä pizzapaikassa.
  • Näin tänään Hennaa "kahvien" (lue: radlerien) merkeissä ja oli kiva taas höpöttää suomeksi.

Kylmien syysilmojen iskiessä mulla on iskenyt ikävä takaisin Kreikan lämpöön. Nyyh, pitääkö tässä oikeasti odotella jonnekin toukokuulle saakka, ennen kuin koetaan taas lämpimät kelit? Koska mulla ei ole uusia kuvia, saatte vielä nauttia Kreikassa otetusta pärstäkuvasta. Huomatkaa kissanhäntä kuvan vasemmassa alareunassa, sitä misulia minäkin tuijotin enkä keskittynyt poseeraamaan. 

Enää reilu viikko ja Finland, here I come! Sitä odotellessa... 


28. syyskuuta 2014

Fishspa

Vielä takaisin Kreikkaan eikä todennäköisesti edes vikaa kertaa, sori jos joku lukee blogia vaan Itävalta-juttujen takia! Näimme jo ekalla Kardamenan-reissulla kalapedikyyri-paikan ja sanoin D:lle, että tuonne on pakko päästä. Kalapedikyyrissä käytetään siis lähinnä Turkista ja Irakista tulevia Garra rufa -kaloja, jotka puhdistavat jalkojen pinnalta vanhaa ihoa. Kaloilla ei ole hampaita, joten ne vain "näykkivät" huulilla vanhaa ihoa ja antavat täten myös hierontaa. Kosin kaupungista löytyi halvalla kalapedikyyri (20 min 6 euroa), joten innostuin kokeilemaan. Mulla on tosi herkät ja helposti kutiavat jalat, ja pelkäsinkin, että kyseinen toimenpide kutittaisi ihan hulluna. Onneksi se kutina on todella vähäistä ja siihen tottuu parin minuutin jälkeen. Kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan!





Luin kotiinpäästyäni enemmän tuosta kalapedikyyristä ja löysin mm. keskustelupalstan, jossa todettiin tuon olevan todella epähygieenistä. Joku jopa väitti, että tuolta vedestä voi saada ties mitä tauteja, mutta tuollahan perusteella uimahallissakin käynti pitäisi kieltää. En tiedä miten muualla tehdään, mutta tuolla ainakin pestiin ja tutkittiin jalat erittäin perusteellisesti (mua se paikan omistaja jopa auttoi pesemisessä kun en itse osannut pestä tarpeeksi hyvin). Lisäksi noissa tankeissa vaihtuu koko ajan vesi, joten sikäli itselläni ei ainakaan ollut pelkoa heikosta hygieniatasosta.

24. syyskuuta 2014

Syksy!

Niin se vain on syksy tullut Itävaltaankin. Täällähän oli ihan kamalat sadeilmat jo ennen kuin lähdettiin Kreikkaan, mutta loman jälkeen asteet nousivat taas 20 paremmalle puolelle ja ehdin toivoa intiaanikesää. Valitettavasti totuus on kohdattava: tänä aamuna mittari näytti +3 astetta! Talvitakkia en vielä suostunut silti kaivamaan esiin ja hyvä niin, sillä iltapäivällä lämpö oli kohonnut jo 18 asteeseen. Oon muuten näköjään jo siinä iässä, että säästä puhuminen on tosi jees ja cool.

Mulla oli viime viikolla oikein bloggaajaviikko: torstaina treffasin Wienissä Teean ja Sennan ja perjantaina täällä Kremsissä Hennan, joka tuli Kremsiin melkein vuodeksi opiskelemaan. Mukavia tyttöjä kaikki. Kuviahan mulla ei tietenkään ole eli uskokoon ken tahtoo. Ei vissiin olla "kunnon" bloggaajia kun ei kanneta kameraa mukana koko aikaa...


Kuten kuvasta näkyy, leikkautin pari viikkoa sitten hiuksia oikein kunnolla. Jostain syystä nää näyttää mun mielestä kuvassa pidemmältä kuin ne on oikeasti, outoa. Kampaamon lattialle (kampaajan kauhistelusta huolimatta) putosi siis noin 20cm hiuksia ja vaikka välillä vähän ikävöinkin sitä pitkää reuhkaa, niin onhan tää lyhyempi kevyempi ja helpompi ja raikkaampi. Työkaverit kommentoi "Aino pitkillä hiuksilla ja Aino lyhyemmillä hiuksilla - ne on kuin kaksi ihan eri ihmistä".

Nyt tää lähtis jumppaan, piti vaan tulla tällaiset pikamoikat ja pikakuulumiset kertomaan.

15. syyskuuta 2014

Lakitira Resort

Majoituimme Kosilla hotellissa nimeltä Lakitira Resort. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, kyseessä ei ollut pelkkä hotelli vaan iso "loma-alue", joka sisälsi majoituksen lisäksi myös paljon vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuuksia ja ravintoloita. Pikaisella googlettamisella en löytänyt hotellia minkään suomalaisen matkatoimiston listoilta enkä myöskään hotellilla törmännyt suomalaisturisteihin. Vastaanoton nainen meni hämilleen suomalaisesta passista ja animatööri (onko tälle joku suomenkielinen nimi?) kertoi, ettei ole tavannut ketään suomalaista koko kesän aikana. Kuten Kardamenassa yleensäkin, oli myös Lakitirassa isoin vierasmäärä brittejä. Lisäksi paikalla oli myös muun muassa saksalaisia ja venäläisiä. Itävaltalaisia ei tullut samalla koneella muita, mutta lomamme aikana hotelliin saapui myös muita itävaltalaisia.







Majoituimme kuvissa näkyvissä bungaloweissa, joissa oli 2-3 huonetta per bungalow. Hotellialueella oli lisäksi myös "oikea" hotellirakennus, jonka huoneet tosin olivat pienempiä ja vanhempia kuin meidän huoneemme (kävimme yhdessä hotellihuoneessa suihkussa lähtöpäivänämme). Loman ensimmäiset päivät bungalowimme yläkerrassa asui brittiperhe, jonka noin 3-4-vuotiaat kaksostytöt Lucy ja Molly saivat hermomme aika kireälle - nämä ihastuttavat pikkutytöt kun puhuivat kiljuen ja heräsivät kiljumaan ja huutamaan joka aamu seitsemältä. Ah. Onneksi perhe lähti lauantaina eli aika tarkalleen loman puolessa välissä, jonka jälkeen saimme rauhan; uudet bungalow-naapurimme oli vanhempi pariskunta, joka selkeästi myös nautti lomalla pitkään nukkumisesta.





Matkatoimisto suositteli hotellia myös pariskunnille, mutta mielestämme tämä oli ihan selkeästi perhehotelli. Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen touhu tosin rauhoittuu, kun suurin osa lapsista palaa koulun penkeille, mutta voin vain kuvitella, kuinka paljon lapsia siellä on keskikesällä. Ei siis mitään lapsia vastaan, en vain halua käyttää rentouttavaa lomaani siihen, että kuuntelen kun brittimuksut huutaa täyttä huutoa vuorokauden ympäri. Onneksi hotellin alueella oli kuitenkin myös aikuisille oma ranta sekä uima-allas. Aikuisten allasalueella viihdyimmekin koko viikon emmekä käyneet kertaakaan "normaalin" allasalueen puolella.

Hotellissa oli tarjolla paljon vapaa-ajan aktiviteetteja, esimerkiksi tennistä, vesiurheilua ja ryhmäliikuntaa. Minä aquazumbasin ahkerasti lähes jokaisena päivänä ja D pelasi parina päivänä vesipooloa. Iltaisin järjestetty animatööriohjelma sen sijaan oli aika heikkotasoista, esimerkkinä sunnuntai-illan Mamma Mia! -musikaali, josta hyvin monet katsojat (mukaan lukien me) hipsivät vähin äänin pois kesken esityksen.





Kuten mainittu, meillä oli puolihoito eli aamiainen ja illallinen sisältyivät hintaan. Näiden lisäksi jouduimme siis maksamaan vain juomat ja lounaat (ja altaalla nautitut jäätelöt). Ruoka "ison ravintolan" puolella ei ollut oikein mieleistämme ja syömisrauhaa häiritsivät ne jo useasti mainitut kiljuvat brittilapset. Onneksi puolihoitoon sisältyi myös illallinen italialaisravintolassa, jonka puolella olikin huomattavasti rauhallisempaa ja ruokakin parempaa. Aamiainen oli ihan ok, tosin osittain aika brittipainotteinen (papuja, munia, pannukakkuja).

Hotelli kaiken kaikkiaan hyvä, ei erinomainen, mutta hyvä. Jos olisimme olleet liikkeellä lapsiperheenä, voisi arvio todennäköisesti muuttua erinomaiseksi. Lähtisinkö uudelleen ja/tai suosittelisinko muille? En usko että lähtisin samaan kohteeseen uusiksi (koska musta ylipäänsä samassa kohteessa useammin vierailu on vähän tylsää, tosin edellinen Kosin reissuni oli kesällä 1998 joten tämä sallittakoon), mutta hotellia voisin suositella lapsiperheille - tai miksei myös pariskunnille, kunhan matkan ajankohta sijoittuu koulujen kesälomien ulkopuolelle.



Bongaa Aino vesizumbasta.


Mites tää saksankielinen käännös?! Schuhhaustiere? Mitäs ne sellaiset kenkälemmikit on? 




Kaikki kuvat on otettu hotellin alueella lomamme aikana ja kaikki myöskin D:n ottamia.