28. elokuuta 2015

Prater

Prater on huvipuisto Wienin 2. kaupunginosassa, ja parhaiten tunnettu maailmanpyörästään eli Riesenradista. Eläintarhan jälkeen suuntasimme vielä illalla Prateriin huvittelemaan. Kuten jo vuonna 2012 postauksessa mainitsin, Prateriin ei saa päivälippuja tai rannekkeita vaan jokaiseen laitteeseen pitää maksaa erikseen, hinnat vaihtelevat suunnilleen 3-5 € välillä. Toisaalta kiva noin, mutta toisaalta tosi tylsää, kun kivoissa laitteissa ei voi käydä useita kertoja putkeen (tai siis voi, mutta tulee aika kalliiksi). Nykyään tuolla näkyi myös olevan myynnissä lippu, jolla pääsee 13 laitteeseen, kesähinta taisi olla 38 €.

Kävin parissa vuoristoradassa (sisävuoristorata Maskerade ei todellakaan 5 € arvoinen) ja Henna ja Julian uskaltautuivat jopa vapaapudotustorniin, jossa pudotusta tuli 80 metriä. Kuulemma maailman korkein vapaapudotus ja tuo laite kiertää maasta toiseen. Viihdyimme Praterissa pitkälle iltaan, ja olimme D:n kanssa takaisin Kremsissä vasta puolenyön aikaan. Mukava päivä, mutta simahdin samantien kotiin päästyäni ja nukuin 11h putkeen - aika perus!






Tänä viikonloppuna (ja oikeastaan vielä koko ensi viikonkin) on Kremsissä joka toinen vuosi järjestettävä Volksfest, joka on vähän kuin tivoli. Kävimme eilen D:n kanssa jo avajaisissa tutkimassa tunnelmia ja tänä iltana suunnataan Prater-kavereiden kanssa sinne uudelleen. Mulla alkoi tänään viimeinkin kesäloma ja maanantaina lennetään heti Maltalla, pitää siis ottaa ilo irti tivolista vielä viikonloppuna.

26. elokuuta 2015

Schönbrunnin eläintarhassa

Henna lähtee ens viikon tiistaina takaisin Suomeen, ja sen takia päätettiin ottaa ilo irti viimeisistä Itävalta-päivistä ja käydä leikkimässä kunnon turisteja lauantaina. Reilut kolme vuotta sitten tehtiin samanlainen Wien-Ausflug D:n kanssa, siitä voi lukea lisää täältä. Lauantaina oli siis ohjelmassa sekä Schönbrunnin eläintarha että Prater, ja koska kuvia satuttiin kerrankin ottamaan paljon, jaan nämä postaukset kahteen osaan. Olimme siis oikeastaan tuplatreffeillä, koska miehetkin olivat menossa mukana.

Tällä kertaa nähtiin viimeksi missatut jääkarhutkin, joista toinen on Ranuan eläinpuistosta tuotu Ranzo. Koitettiin jutella sille suomea, mutta vissiin oli kieli unohtunut täällä Itävallassa asuessa, kun ei vastausta kuulunut. Ehdottomasti söpöin eläin oli koala ja mun uusi haaveammatti taitaakin olla koalanhoitaja; pääsee joka päivä silitteleen koalaa! Apinat sen sijaan kävi vähän sääliksi, kun ne tuijotti ihmisiä takaisin ja yksi pikkuapina melkein pääsi kiipeämään aitauksestaan ulos asti.









Schönbrunnin eläintarha on maailman vanhin eläintarha, joka on avattu vuonna 1752. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka Wienissä käydessä. Pääsyliput maksaa aikuiselle 16,50 € ja ilmeisesti netistä etukäteen ostettuna voi säästää hinnassa euron. Parhaiten eläintarhaan pääsee U4-metrolinjalla, lähin pysäkki on Hietzing (ei siis Schönbrunn, vaikka nimestä niin voisi luullakin).

16. elokuuta 2015

60th birthday

Viime viikon lauantaina juhlittiin ystäväni Irinan kanssa yhteisiä 60-vuotissynttäreitä, kun minä täytin kuun ensimmäinen päivä 27 ja Irina täytti viime lauantaina 33. Olimme kutsuneet yhteisiä ja omia ystäviä juhlimaan tänne Kremsiin, mutta loppujen lopuksi paikalla oli suurimmaksi osaksi vain Irinan kavereita. Onneksi myös kaksi yhteistä kaveria ja omalta puoleltani toki D ja D:n paras kaveri olivat paikalla, joten meitä oli yhteensä juhlimassa 13 hengen porukka.

Aloitettiin ilta kuuden aikaan heurigerissa. Meidän ei annettu erikseen tilata listalta, koska olimme niin iso porukka, vaan meille tehtiin valmiita lautasia, joissa oli kaikille jotain. Lisäksi pöytään tuotiin koko ajan lisää viiniä ja vettä, ettei varmasti kellekään ehtinyt jano tulla. Täällä on tapana maksaa kaikkien juomat ja ruoat, jos kutsuu ihmisiä synttäreitä/muita tilaisuuksia juhlimaan. Onneksi heuriger on aika halpa, niin ei sentään konkurssiin menty, vaikka noin monen aterioinnit ja juomat pitikin maksaa.

Iltaa jatkettiin kahdessa eri baarissa ja lopulta kotona oltiin suunnilleen kahden aikaan. Hauska ilta kaikenkaikkiaan, ja voisinko mäkin pliis näyttää yhtä nuorelta sit kun oon 33?



10. elokuuta 2015

Kallista ruokaa?

Mulle tulee kuukausittain paikallisen Arbeiterkammerin (vähän niinkuin työntekijäunioni, en tiedä tälle suoraa käännöstä suomeksi) jäsenlehti, jossa usein ei ole moniakaan kiinnostavia tai minua koskevia juttuja. Uusimassa numerossa huomioni kuitenkin herätti artikkeli ruoan hinnasta, sillä uusimman Eurostatin tutkimuksen mukaan Itävallassa elintarvikkeet ovat EU:n toisiksi kalliimpia heti Tanskan jälkeen. Suomi on tämän tutkimuksen mukaan sijalla kolme eli kaiken järjen mukaan elintarvikkeet ovat siis Suomessa edullisempia kuin Itävallassa.

Lähde: Der Standard
Jostain syystä minun on kuitenkin vaikea uskoa, että Itävallassa olisi kalliimpaa ruokaa kuin Suomessa. Toki ero 124-123 on hyvin pieni, ja voisikin melkein sanoa, että elintarvikkeiden hinnat ovat molemmissa maissa tämän statistiikan mukaan lähes yhtäläiset. Miksi silti ajattelen Suomessa, että "onpa täällä kallista" ja vertailen päässäni, mitä mikin Itävallassa maksaisi? Toki tähänkin taulukkoon saadaan suuria eroja vaihtamalla ruokakauppaa, esimerkiksi Suomessa Lidlistä ostettu kauppakori on varmasti edullisempi kuin Cittarista ostettu, ja Itävallassa Hoferista ostettu edullisempi kuin Merkurista ostettu.

Vertailuksi halusin kuitenkin selata uusinta kauppakuittiamme (Hoferista), ja laittaa tähän esimerkkihintoja. Toki osa tuotteista on halvempia kuin Suomessa ja osa kalliimpia, mutta vähän vertailua kuitenkin. En ole käynyt tietenkään hetkeen kaupassa Suomessa, mutta käsittääkseni ainakin maito ja kananmunat ovat täällä kalliimpia? Sen sijaan vihannekset ovat halvempia. Tässä juitenkin esimerkkihintoja suoraan lauantailta, 8. elokuuta;

- kilo spaghettia 0,98 €
- 600g banaaneja 0,92 €
- 250g gouda-juustoa 1,37 €
- paprikamix 500g 1,49 €
- fetajuustopaketti (sellainen standardikoko) 1,49 €
- 10 kpl vapaan kanan munia 2,19€
- litra maitoa 1,09 €
- 2kg perunoita 0,99 €

Hofer on siis Itävallassa yksi edullisimmista ruokakaupoista, jollei jopa edullisin. Tätä voisi siis verrata Suomessa Lidliin. Ajatuksia ruoan hinnasta? Onko Suomessa halvempaa/samanhintaista kuin Itävallassa tämän pienen vertailun perusteella? Entä muut ulkosuomalaiset; onko ruoka edullista/kallista siellä, missä asutte?

8. elokuuta 2015

Ajatuksia bloggaamisesta

Tänä vuonna tulee täyteen neljä vuotta  tämän blogin kirjoittamista. Ekan blogini perustin aikoinaan vaihtoon lähtiessä, helmikuussa 2009, ja sitä kirjoitin vaihdon ajan. Tämän blogin perustin syyskuussa 2011 lähtiessäni opiskelemaan Itävaltaan, ja aluksi tarkoituksena oli vain jakaa kuulumisia perheen ja lähimpien ystävien kanssa. Matkan varrella mukaan on tarttunut muitakin seuraajia ja olen itsekin alkanut seurata monia kiinnostavia ulkosuomalaisten blogeja. Mikä kuitenkin kaikista parasta, olen saanut blogin kautta ystäviä. Oikeastaan lähes kaikkiin Itävallassa asuviin suomalaiskavereihin olen tutustunut blogin (tai muuten internetin) kautta, sillä sekä Maija että Henna ilmestyivät elämääni blogin ansiosta.

Joitakin ihmetyttää, kun kysyvät vaikka minulta ja Hennalta mistä me tunnetaan ja vastaus on "blogin kautta". Ei vissiin se tavanomaisin keino tutustua, vaikka netissähän monetkin ihmiset toisiinsa nykypäivänä tutustuvat. Olen tavannut myös muita bloggaajia, kuten Teean ja Annan, ja tapaan toivottavasti tulevaisuudessa muitakin.


Vaikka välillä pohtii, että miksi tätä blogia oikein kirjoittaa, ja että kiinnostaako tämä sisältö edes ketään, on tässä neljän vuoden aikana saanut blogin kautta paljon - tärkeimpänä juuri nämä uudet ystävät. Lisäksi musta on kivaa lukea noita vanhempia juttuja ja huomata, miten paljon mun elämä täällä Kremsissä on muuttunut siitä, kun tänne muutin, ja miten paljon on itse aikuistunut matkan varrella. Kirjoitin nuorempana ahkerasti päiväkirjaa ja tämä blogi toimii mulle nykyään samanlaisena, tosin julkisena päiväkirjana, johon tosin en ehkä (onneksi) niin teiniangstisesti avaudu kuin niihin vanhoihin päiväkirjoihin.

Kiitos kaikille, ketkä ovat vuosien varrella seuranneet blogia ja pysyneet edelleen matkassa! Vaikka postaustahtini ei ikinä ole päätä huimannut, olen iloinen, että lukijat ovat silti jaksaneet käydä katsomassa, josko se Aino olisi taas viimein jotain postannut.

7. elokuuta 2015

Äidin kanssa Linzissä

Viime reissustamme Linziin ei ole pitkä aika, sillä olimme D:n kanssa siellä toukokuussa. Alunperin suunnitelmana oli suunnata äidin vikana Itävallan viikonloppuna (eli kaksi viikkoa sitten) Salzburgiin, mutta koska säätiedotus lupaili sinnepäin Itävaltaa vain ukkosia, otimme vaihtoehdon B käyttöön ja matkasimme lauantaiksi Linziin.







Kävimme kotimatkalla myös Itävallan vanhimmassa kaupungissa Ennsissä, jossa tosin emme ehtineet viettää paljoakaan aikaa ennen ukkosen iskemistä. Enns on pieni, reilun 11 tuhannen asukkaan kaupunki, jossa ei sinänsä varmaan ole ihan mielettömästi nähtävää, mutta keskusaukio oli silti söpö - tuli vähän Tallinna mieleen.


Välillä on kiva harrastaa vähän kotiseutumatkailuakin, varsinkin kun täällä Itävallassa näkemistä riittää. Vähän tulee kyllä haikea kuva näitä kuvia katsellessa, sillä nytkin kelpaisi tuollainen vähän viileämpi sadeilma - täällä on nimittäin taas hullut helteet, ja lähdin tänäänkin toimistolta jo puolen päivän jälkeen, kun ei vain jaksanut istua siellä kuumuudessa. Ihana kun on viikonloppu, mulla on lisäksi myös maanantai vapaa, kun teen viikonloppupäivystystä. Toivottavasti ei tuu työpuheluita vaan saan nauttia kolmen päivän vapaista rauhassa.

2. elokuuta 2015

Siebenundzwanzig

Eilen minusta tuli jälleen vuoden vanhempi, kun täytin 27 vuotta. Ensin ajattelin, että eihän tässä vielä mitään, 27 on vielä aika nuori. Sitten laskin, että kolmeenkymppiin on enää kolme vuotta ja jotenkin tämä 27 alkoi hirvittää. Ei silti mitään ikäkriisiä, mutta eihän tässä nyt enää mitään teinejä tai edes kaksikymppisiä olla!

Juhlin kunnolla vasta ensi viikonloppuna, sillä pidetään kuuskymppiset ystäväni Irinan kanssa. Irina siis täyttää 33 eli siksi saadaan yhteensä 60 täyteen, eikä täytetä molemmat 30 niin kuin usein yhteisissä kuuskymppisissä.

Eilen olin koko päivän D:n kanssa: käytiin aamiaisella GenussSpielissä, sieltä saa mun lemppariaamiaista. Sama lista kuin Wellenspielissä, jossa kävimme viime vuonna synttäriaamiaisella. Henna kävi iltapäivällä kylässä, minkä piti olla mulle ylläri, mutta vedin herneen nenään aikataulukontrollista (D:n piti tietty pitää mut kotona tiettynä ajankohtana) niin D:n oli pakko paljastaa mulle yllärivierailu, haha. Henna toi mukanaan ihania cupcakeseja ja käytiin sit vielä iltapäivädrinksuilla. Illalla käytiin D:n kanssa vielä luksusillallisella Steigenberger-hotellin terassilla. Meillä on ollut jo vuosia lahjakortti viiden ruokalajin illalliselle, mutta ei jostain syystä oo saatu aikaiseksi käyttää sitä aiemmin. Nyt kuitenkin käytiin ja keittiöstä tuotiin pari ruokalajia lisääkin, joten istuttiin reilut 2h syömässä. Hyvää oli, eikä ihan jokapäiväistä tollainen 90€ illallinen kahdelle!


Tästä lähtee siis käyntiin uusi vuosi 27-vuotiaana, saa nähdä mitä tämä ikävuosi tuo tullessaan!