15. syyskuuta 2014

Lakitira Resort

Majoituimme Kosilla hotellissa nimeltä Lakitira Resort. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, kyseessä ei ollut pelkkä hotelli vaan iso "loma-alue", joka sisälsi majoituksen lisäksi myös paljon vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuuksia ja ravintoloita. Pikaisella googlettamisella en löytänyt hotellia minkään suomalaisen matkatoimiston listoilta enkä myöskään hotellilla törmännyt suomalaisturisteihin. Vastaanoton nainen meni hämilleen suomalaisesta passista ja animatööri (onko tälle joku suomenkielinen nimi?) kertoi, ettei ole tavannut ketään suomalaista koko kesän aikana. Kuten Kardamenassa yleensäkin, oli myös Lakitirassa isoin vierasmäärä brittejä. Lisäksi paikalla oli myös muun muassa saksalaisia ja venäläisiä. Itävaltalaisia ei tullut samalla koneella muita, mutta lomamme aikana hotelliin saapui myös muita itävaltalaisia.







Majoituimme kuvissa näkyvissä bungaloweissa, joissa oli 2-3 huonetta per bungalow. Hotellialueella oli lisäksi myös "oikea" hotellirakennus, jonka huoneet tosin olivat pienempiä ja vanhempia kuin meidän huoneemme (kävimme yhdessä hotellihuoneessa suihkussa lähtöpäivänämme). Loman ensimmäiset päivät bungalowimme yläkerrassa asui brittiperhe, jonka noin 3-4-vuotiaat kaksostytöt Lucy ja Molly saivat hermomme aika kireälle - nämä ihastuttavat pikkutytöt kun puhuivat kiljuen ja heräsivät kiljumaan ja huutamaan joka aamu seitsemältä. Ah. Onneksi perhe lähti lauantaina eli aika tarkalleen loman puolessa välissä, jonka jälkeen saimme rauhan; uudet bungalow-naapurimme oli vanhempi pariskunta, joka selkeästi myös nautti lomalla pitkään nukkumisesta.





Matkatoimisto suositteli hotellia myös pariskunnille, mutta mielestämme tämä oli ihan selkeästi perhehotelli. Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen touhu tosin rauhoittuu, kun suurin osa lapsista palaa koulun penkeille, mutta voin vain kuvitella, kuinka paljon lapsia siellä on keskikesällä. Ei siis mitään lapsia vastaan, en vain halua käyttää rentouttavaa lomaani siihen, että kuuntelen kun brittimuksut huutaa täyttä huutoa vuorokauden ympäri. Onneksi hotellin alueella oli kuitenkin myös aikuisille oma ranta sekä uima-allas. Aikuisten allasalueella viihdyimmekin koko viikon emmekä käyneet kertaakaan "normaalin" allasalueen puolella.

Hotellissa oli tarjolla paljon vapaa-ajan aktiviteetteja, esimerkiksi tennistä, vesiurheilua ja ryhmäliikuntaa. Minä aquazumbasin ahkerasti lähes jokaisena päivänä ja D pelasi parina päivänä vesipooloa. Iltaisin järjestetty animatööriohjelma sen sijaan oli aika heikkotasoista, esimerkkinä sunnuntai-illan Mamma Mia! -musikaali, josta hyvin monet katsojat (mukaan lukien me) hipsivät vähin äänin pois kesken esityksen.





Kuten mainittu, meillä oli puolihoito eli aamiainen ja illallinen sisältyivät hintaan. Näiden lisäksi jouduimme siis maksamaan vain juomat ja lounaat (ja altaalla nautitut jäätelöt). Ruoka "ison ravintolan" puolella ei ollut oikein mieleistämme ja syömisrauhaa häiritsivät ne jo useasti mainitut kiljuvat brittilapset. Onneksi puolihoitoon sisältyi myös illallinen italialaisravintolassa, jonka puolella olikin huomattavasti rauhallisempaa ja ruokakin parempaa. Aamiainen oli ihan ok, tosin osittain aika brittipainotteinen (papuja, munia, pannukakkuja).

Hotelli kaiken kaikkiaan hyvä, ei erinomainen, mutta hyvä. Jos olisimme olleet liikkeellä lapsiperheenä, voisi arvio todennäköisesti muuttua erinomaiseksi. Lähtisinkö uudelleen ja/tai suosittelisinko muille? En usko että lähtisin samaan kohteeseen uusiksi (koska musta ylipäänsä samassa kohteessa useammin vierailu on vähän tylsää, tosin edellinen Kosin reissuni oli kesällä 1998 joten tämä sallittakoon), mutta hotellia voisin suositella lapsiperheille - tai miksei myös pariskunnille, kunhan matkan ajankohta sijoittuu koulujen kesälomien ulkopuolelle.



Bongaa Aino vesizumbasta.


Mites tää saksankielinen käännös?! Schuhhaustiere? Mitäs ne sellaiset kenkälemmikit on? 




Kaikki kuvat on otettu hotellin alueella lomamme aikana ja kaikki myöskin D:n ottamia.

14. syyskuuta 2014

Kardamena

Kardamena on pieni kylä, joka sijaitsee Kosin saaren etelärannikolla. Kardamena oli myös meidän lähin kylämme, jonne oli hotellilta noin 4 km matkaa. Kävimme Kardamenassa pari kertaa; kerran päiväsaikaan ostoksilla ja kerran ilta-aikaan drinksuilla. Kardamena on ilmeisesti myös suosittu (britti)turistien bilekeskuksena, sillä siellä oli baaria ja diskoa vieri vieressä. Jos siis on juhlimistarkoituksessa liikkeellä, on Kardamena varmasti "the place to be" Kosilla.











Kardamenasta tarttui ekana päivänä mukaan toi hellehattu, tosin sitäkin etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Yhdessä kaupassa meni hermot kauppiaaseen, joka väkisin laittoi rumia hattuja päähän ja hoki "it is your size, it is perfect!" vaikka hattu pyöri päässä. Onneksi löysin tuon mieleisen hatun toisesta kojusta. Ei välttämättä mikään nätein hattu ikinä, mutta ainakin ajoi asiansa ja suojasi hyvin auringolta niin kaupungilla kuin hotellin altaalla makoillessa.

Kardamenan alueella (kuten myös hotellillamme) isoin turistiryhmä on selkeästi britit, joita tuntuikin olevan varmaan noin 80 % kaikista turisteista. Suomea en kuullut kenenkään puhuvan, vaikka pikaisella googlettelulla esim. Finnmatkat ja Tjäreborg tarjoaa myös matkoja Kardamenan alueelle. Suurin osa alueen hotelleista on all inclusive, meillä ei kuitenkaan ollut kuin puolihoito, sillä nimenomaan emme halunneet all inclusivea. Ensi postaukseen koitan saada aikaiseksi juttua meidän hotellista. Näitä Kreikka-postauksia on varmaan tiedossa seuraavan kuukauden, toivottavasti ei kyllästytä lukea ja katsella kuvia.

13. syyskuuta 2014

Shoes vol. 2

Ennen kuin seuraa lisää Kreikka-postauksia, saatte lukea kakkososan mun kenkäsarjasta. Tänään esittelyssä sandaalit, joita ei valitettavasti tän vuoden puolella enää tuu pidettyä. Kiitti Itävallan kurja kesä, eipä tullut ihan hirveesti pidettyä kesänkään puolella. Ehkä ens kesänä sitten taas pääsevät tehokäyttöön, toivomme ainakin niin!


Tässä kaikki kaunokaiset samassa kuvassa. Harmi, että kengät yksinään ei ole yhtä kivannäköisiä kuin ne olisivat jalassa - pitää ehkä muuttaa kuvausstrategiaa kolmoskohtaan.


Vasemmanpuoleiset merimieshenkiset kiilakorkosandaalit ostin vasta muutama viikko sitten aleista. Katselin näitä jo normaalihintaisinakin, mutta jätin ostamatta ja hyvä niin, sillä alennusten jälkeen näille jäi hintaa naurettavat 4,98 euroa! Oikeanpuoleiset on jo vähän vanhemmat, nämäkin joistain alennuksista hankittu. Ei ehkä maailman kauneimmat sandaalit, mutta hyvät jalassa.


Vasemmanpuoleiset on mun uusimmat sandaalit, D osti nämä mulle Kosilta. Ajattelin aluksi, että noi varpaiden väliin tulevat remmit hiertäisi, mutta huoleni osoittautui onneksi aiheettomaksi. Nää on niin ihanat kengät, mutta valitettavasti värinsä takia välillä vaikea yhdistää. Keskimmäiset on mun lempparisandaalit, tänä kesänä hankitut Tamariksen kengät. Oikeanpuoleiset on mun mummokengät, nää on siis oikeasti ostettu sellaiselta "terveyssandaali"-puolelta kenkäkaupassa. Rumathan ne on, mutta taas - niin mukavat jalassa!

Siinä minun sandaalini! Ensi osassa varmaan ballerinat, kohta nimittäin pitää työntää kaikki kesäkengät kaapin perukoille eikä niitä sieltä hetkeen esille kaiveta.

12. syyskuuta 2014

Kosin kissat

Hellurei, lomalta on palattu ja ai että, kun oli kivaa ja rentouttavaa! Näitä Kreikka-postauksia tulee useampikin, koska D:lla oli järkkäri mukana niin saatiin kunnon kuvia. Lähes kaikki kuvat siis D:n ottamia eikä minun.

Kuten Kreikassa yleensäkin, oli myös Kosilla paljon kissoja. Meidän hotellin alueella pyöri kolme pikkukissaa, jotka vuorotellen kävivät meidän ovellamme syömässä tuc-keksejä. Teki mieli napata joku noista käsimatkatavaroihin ja mukaan Itävaltaan, niin suloisia!







29. elokuuta 2014

Sommerurlaub

Kauan sinua odotin ja nyt sinä vihdoin olet täällä, ystäväni kesäloma! Järkyttävä työviikko takana enkä ole vielä onnistunut kääntämään päätä lomamoodille, mutta eiköhän tää tästä viikonlopun aikana selviä. Seuraavan kerran takaisin toimistolla 15. syyskuuta ja ensi viikolla suunnataankin D:n kanssa Kosia kohtia. Sääennustus lupailee noin 30 astetta joka päivälle, kelpaa mulle.


Muistin vihdoin ottaa kuvan tästä mainoksesta, jota oon usein junan ikkunasta ihaillut. Ei ehkä aukea, jossei osaa saksaa, mutta musta tää oli hauska :) Nyt aloitan lomani niinkin hurjasti kuin menemällä nukkumaan. Jes, pitkät yöunet, teitäkin on kaivattu kovasti!

24. elokuuta 2014

Shoes vol. 1

Oon kohta suuntaamassa kohti Wieniä, mutta päätin tulla vielä pikaisesti postaamaan. Suoraan sanottuna ärsyttää mennä vapaapäivänäkin Wieniin, koska kyseinen kaupunki aiheuttaa mulle auttamatta sellaisen fiiliksen, että oon menossa töihin. Tänään ei sentään onneksi tarvitse työskennellä, vaan tapaan yhden kanadalaisen kaverin, joka on Wienissä käymässä. Ollaan tutustuttu 2005 internetissä ja tavattu kerran aiemmin, vuonna 2009 Helsingissä. Luvassa siis sightseeingiä, joten toivotaan että sääjumalat päättäis kerrankin antaa sateettoman päivän. Tää kesä on ennätyssateinen, kuulemma 25 sadepäivää enemmän kuin viime kesänä - huh!

Itse postauksen aihe on silti kengät. Saan aika ajoin kommentteja siitä, että mulla on liikaa kenkiä, vaikka mun kenkämäärä on oikeesti mielestäni ihan normaali. Miespuolinen työkaveri kommentoi yksi päivä, että "sulla on joka päivä eri kengät ja aina ne mätsää asuun", ja jos joku mieskin huomaa kenkien vaihtuvan, niin ilmeisesti niitä sitten on aika paljon? Lisäksi D on asettanut mulle jo ehkä kaksi vuotta sitten säännön "uudet kengät sisään, vanhat kengät ulos" eli aina kun ostan uudet kengät, mun pitäisi luopua yksistä vanhoista. Tää sääntö ei kyllä toimi, sori... No, joka tapauksessa päätin aloittaa uuden postaussarjan ja käyn läpi kaikki omistamani kengät. Mietin pitkään et ketä mun kengät kiinnostaa, mutta toisaalta, onhan niillä muotiblogeillakin paljon lukijoita. :D Ekassa osassa käydään läpi mun vähiten käyttämä kenkäryhmä eli korot. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, nappasin nää iltamyöhällä puhelimella.


Siinä kaikki kaunokaiseni eli vain kuusi paria! Ei paha määrä, eihän?


Nämä kolme ovat nättejä, mutta korkeista koroista johtuen mun on pakko myöntää, että nää on mun vähiten käytetyt kenkäparit. Keskimmäisiä oon käyttänyt muistaakseni kahdesti ja punaisia ja beigejä EN KOSKAAN. Hävettää myöntää, että omistan kenkiä, joita en ole koskaan käyttänyt, mutta valitettavasti en ole oikein keksinyt tilaisuutta, jossa noita käyttää. Voisiko joku mennä vaikka naimisiin tai pitää muut korkokenkiä vaativat juhlat?


Näitä kolmea paria olen käyttänyt paljon. Ruskeissa on suht matala korko eli niillä jaksaa kävellä montakin tuntia putkeen. Harmi vaan, ettei meillä oo töissä mitään pukukoodia niin ei oikein viitsisi korot jalassa mennä töihin kun muilla on tennarit. Mustat on mun ykköskorkkarit ja käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaaleet kiilakorot on ihanat, mun ehkä eniten käytetyt korkkarit. Harmittavasti ne on aika likaiset, mutta ehkä tota pintaa saisi pestyä jollain. Ostin nää Istanbulista 2012 Jonnan häihin.

Ootteko te korkokenkäihmisiä? Kelpaisko jotkut mun koroista jalkaan?

22. elokuuta 2014

München

Tämä viikko on mennyt ihan älytöntä vauhtia, taas perjantai! No, en valita - kivahan se vaan on, että viikonloppu tulee nopeasti. Nyt palataan vielä viime viikonloppuun, jonka vietin äidin kanssa Münchenissä. Sää oli koko reissun ajan ihan kamala, kylmä ja sateinen. Vasta vikana päivänä eli sunnuntaina ilmestyi aurinko ja lämpötilatkin kohosivat yli 20 asteen. Onneksi ehdittiin nauttia siitä auringonpaisteestakin muutama tunti, ennen kuin minä suuntasin junalla kohti Kremsiä ja äiti lentokoneella kohti Tamperetta.

Olen hukannut mun kameran akun, joten saatte tyytyä mun kännykkäotoksiin. Eipä sillä, mun kamera on niin vanha, etteivät ne sillä otetut kuvat todennäköisesti juurikaan laadukkaampia olisi. Harmittavan surkean sään takia kuviakin tuli otettua noin huimat 10 kappaletta, siitä johtuen siis ei laajaa kuvamateriaalia tällä kertaa.






Meidän hotelli oli kiva ja lähellä keskustaa. Ainut miinus kaupunginosasta, joka oli hieman levoton; lauantaina alkuillasta joku haettiin siitä kadulta ambulanssilla, kun tappelussa oli isketty viinapullolla päähän... München itsessään oli oikein kiva ja voin suositella sitä juurikin viikonloppulomakohteeksi. Tekemistä ja näkemistä riittää, eikä mekään ehditty kaikkea nähdä. Onneksi tuonne Baijerin pääkaupunkiin ei ole pitkä matka, joten ehkäpä suuntaan sinne vielä joskus uudestaankin.

PS. Junassa kuulutettiin "nächste Haltestelle: München" niin, että se lausuttiin Mynshen. Hah. Enpäs ollutkaan ihan väärässä mynsseneideni kanssa, kun saksalaiset itsekin lausuvat sen ässällä!