21. heinäkuuta 2014

Kesäkuulumisia

Täällä taas! Ajattelin tulla päivittämään kuulumisia pitkästä aikaa. Täällä on ollut hullut helteet (eilen +34 astetta) ja olenkin nyt iloinen, kun lämpötilat ovat hieman laskussa. Olisihan noi helteet ihan mukavia, jos saisi vaan maata x-asennossa biitsillä, mutta jos ja kun istuu toimistolla, ei yli 30 asteen lämpölukemat hirveästi mieltä lämmitä. Mulla on siis kesäloma vasta syyskuussa eli koko kesä menee tiiviisti töissä. Sinänsä ei haittaa, musta on nimittäin ihan mukavaa jäädä lomalle vasta siinä vaiheessa kun muut ovat tulleet lomiltaan takaisin töihin. Varattiin D:n kanssa reissukin ja 3.9. suunnataan Kosille, jossa olen viimeksi ollut 1998 viettämässä 10-vuotissynttäreitäni. Oh, those golden memories.

Ilmoittauduin jossain mielenhäiriössä Vienna Night Runiin, joka on syyskuussa oleva juoksutapahtuma. Minähän siis EN juokse, joten tuollainen 5 kilometrin lenkkikin vastaa mielessäni jo suunnilleen puolimaratonia. Olen nyt mielenhäiriöni johdosta joutunut aloittamaan lenkkeilyn, ja kolmen lenkin ennätykseni on huimat 2,9 km. Ehkä se viisi kilometriä vielä sieltä rykäistään ennen syyskuun loppua tai muuten vuodatetaan häpeän kyyneliä Wienin lenkkipoluilla, jää nähtäväksi. Kaverini Irina oli myös kylässä muutama viikko sitten ja ilmeisesti samaiseen mielenhäiriöön vedoten sai minut houkuteltua pyöräilemään. Aino + pyöräily on aika samaa sarjaa kuin Aino + juoksu (not gonna happen), mutta jostain syystä löysin itseni pyörän päältä ja Dürnsteinista. Alla kuva todisteena, koska kukaan ei muuten ikinä usko, että minä olen edes koskenut polkupyörään!


Lisäksi olen ostanut uuden kännykän, koska vanhempi puhelimeni (rip) alkoi temppuilemaan oikein kunnolla. Ensin se poisti kaikki yhteystiedot, sitten se alkoi sammuilemaan koko ajan, sen jälkeen se ei enää tunnistanut näppäimiä ja sitten se sika meni ja lopetti whatsappin toiminnan! Ostin siis aika kiireellä uuden puhelimen, katsotaan kestääkö tämä Samsung Galaxy s4 mini kauemmin kuin edeltäjänsä, joka melkein sinnitteli kaksi vuotta.

Ostin myös kalliin Liebeskindin laukun. Laukku on ihana ja kaunis ja vaikka mitä, mutta valitettavasti nahka oli ilmeisesti jotain ö-laatua, sillä alle kahden viikon käytöllä nahka on kulunut osittain todella ruman näköiseksi. Ei muuta kuin reklamaatiota sinne "kilju kun paketti saapuu" -kauppaan, josta todettiin, että voin joko palauttaa laukun ja saada rahat takaisin tai pitää laukun ja saada 35% hinnasta takaisin. Nyt en tiedä mitä tehdä, koska onhan se laukku muuten niin kaunis, etten haluaisi siitä luopua, mutta mitäs jos se nahka kuluu vielä enemmän ja joka puolelta? First world problems, naiset auttakaa, mitä mä teen?!

Tässä siis pikatiivistelmä kuulumisista, nyt pakko alkaa katsoa Greyn anatomiaa kun D lähti salille niin mulla on noin tunti omaa aikaa. Eipä sillä, oon niin Grey-koukussa, että tuijotan sitä siitä huolimatta onko D kotona vai ei.

29. kesäkuuta 2014

Finnland 2014

Koska viime viikon torstaina oli vapaapäivä ja se sattui juhannusviikolle, olimme jo keväällä päättäneet suunnata pitkäksi viikonlopuksi (=juhannukseksi) Suomeen. Keskiviikkoiltana 18.6. lensimme siis D:n kanssa Helsingin kautta Tampereelle, jossa vietimme juhannusta maanantaihin asti. Säät eivät valitettavasti suosineet, kuten jokainen Suomessa juhannuksensa viettänyt tietää, mutta muuten reissu oli oikein mukava. Seuraava Suomen-reissu taitaa olla valitettavasti tiedossa vasta jouluna, mutta eiköhän sekin taas kohta ole - ajalla kun on tapana juosta mieletöntä vauhtia.

Reissuun mahtui shoppailua, kotirentoilua, mökkeilyä, saunaa, uimista, kavereiden tapaamista jne. Oikein onnistuneet neljä päivää siis! Seuraavan kerran muistan kyllä ottaa reissun jälkeen extralomapäivän, sillä reissusta suoraan seuraavana päivänä töihin palaaminen on aika rankkaa.



Tampere-sight seeingiä ekana päivänä. Käytiin kurkkimassa Pyynikin näkötornista maisemia, jonka jälkeen tutustuimme Kalevan kirkkoon. Tietysti tuolla näkötornissa sattui olemaan samaan aikaan joitain muitakin saksankielisiä turisteja, pieni maailma. Mites muuten toi mun ja äidin väriero!?


Juhannusaatto vietettiin mökillä, josta ei valitettavasti ole lainkaan kuvia. D pääsi kuitenkin kokemaan aidon suomalaisen juhannuksen, joka sisälsi uimista, saunaa, kossua ja juhannuskokon. Ai niin ja jäätävän kylmän sään. Juhannuspäivänä suunnattiin tunnin risteilylle. Jos unohti kylmän ilman, olivat maisemat aika hienot :)






Vikana päivänä ennen lentokentälle nähtöä oli "pakko" nähdä hirvi. D otti siis jopa kuvia niistä hirviliikennemerkeistä, koska Itävallassa ei kyseistä eläintä tavata. Nokialla oli ajoradalla tuollainen täytetty hirvi, ja pakkohan se oli päästä tsekkaamaan, minkä kokoinen eläin on kyseessä. Onneksi en ole ikinä liikenteessä hirveen törmännyt!


Lähtiessämme maanantaina Tampereelta satoi. Puoli tuntia myöhemmin päästiin Helsinki-Vantaalle ja aurinko paistoi. Miten epäreilua?! No, D postasi lentokentällä facebookiin "Sommer wir kommen" ja kesäsäistä ollaankin saatu nauttia taas Itävallan päässä. Tai no, nautittu ollaan mutta erillään, sillä D on ollut Alpeilla maastopyöräilemassä keskiviikosta asti.



Sellainen juhannus meillä! Toivottavasti muillakin oli säästä huolimatta mukava juhannus. :)

15. kesäkuuta 2014

Passau

Käytiin eilen päiväretkellä Saksan puolella. Meillä oli jo aiemmin sovittuna päivätreffit Venlan ja hänen poikaystävänsä Christianin kanssa Passauhun, mutta ne peruuntui, kun oltiinkin sinä viikonloppuna Grazissa. Tää päivä, 14.6., lyötiin lukkoon muutama viikko sitten ja eilen aamusta matkustettiin D:n kanssa Sankt Pöltenin kautta kohti Saksan ja Itävallan rajaa. Venla ja Christian asuvat vielä Baijerissa, mutta muuttavat elokuusta pohjoisempaan, eli tämä retki Passauhun oli vähän sellainen "now or never". Nyt Passau oli siis aika tarkalleen meidän molempien puolivälissä.

Passau on noin 50.000 asukkaan kaupunki Saksan ja Itävallan rajalla. Siellä yhdistyy kolme jokea (Tonava, Inn ja Ilz), minkä vuoksi kaupunkia kutsutaankin nimellä "Dreiflüssestadt", kolmen joen kaupunki. Mun mielestä Passau näytti hyvin itävaltalaiselta ja myös hieman samanlaiselta kuin Krems, vaikka Saksan puolella onkin. Kiva kaupunki päiväretkelle, vaikka siellä ei ihan mielettömästi näkemistä ja tekemistä riitäkään. Kierreltiin kauppoja, syötiin hyvin ja nautittiin päivästä - kokonaisuudessaan onnistunut retki. Valitettavasti vastoinkäymisiltä ei päivän mittaan täysin vältytty, kaadoin mm. kahvit päälleni (ei onneksi valkoiselle paidalle vaan vain laukulle ja käsille) ja ostettiin D:n junalippu vahingossa Deutsche Bahnin eikä ÖBB:n automaatista (hintaero 3 euroa, valitettavasti sinne kalliimpaan suuntaan). No, väliäkös tuolla, koska muuten oli huippua nähdä Venlaa ja Christiania!










Kuten kuvista näkee, sää suosi meitä oikein kunnolla. Säätiedotukset lupasivat vain noin +18 astetta ja sateita, mutta koko päivänä ei tullut tipan tippaa vettä ja lämpötilatkin pyörivät noin +25 asteen hujakoilla. Kelpaa! Tällä viikolla on ollut mielettömät helteet (yli 30 astetta), joten tuollainen reilu 20 astetta tuntui ihanan piristävältä. 

Jos joku on menossa Saksaan, kannattaa sieltä ehdottomasti ostaa kosmetiikkaa! Olen aina ajatellut, että Itävallassa on halpaa kosmetiikkaa (ja onkin, ainakin Suomeen verrattuna), mutta Saksassa hinnat nähtyäni loksahti leuka auki. Esimerkkinä Aussie-shampoot, joista Itävallassa pulitan 7,95 euroa - Saksassa normaalihinta oli 5,95 euroa eli kaksi kokonaista euroa halvempaa. Huh! Ensi kerralla raahaan kyllä kunnon kosmetiikkavarastot mukaani kun Saksan puolelle menen, nyt mukaan tarttui vaan tuo halvempi shampoo ja parit kynsilakat. Syöminen on myös suomalaiselle halpaa sekä Saksassa että Itävallassa - ravintolaruoan juomineen saa yleensä noin 10-12 eurolla.

Reissu Kremsistä Passauhun onnistuu helpoiten niin, että ajaa ensin autolla Sankt Pölteniin ja matkustaa sieltä junalla eteenpäin. Junamatka St. Pölten - Passau kestää aika tarkalleen 2h. Matka kustansi minulta 0 euroa (kiitos Österreichcard, jolla saan matkustaa ilmaiseksi ympäri maata vuoden ajan) ja D:ltä 20,50 euroa/suunta alennuskortilla. Ei siis lainkaan paha hinta päiväretkestä. Wienistä Passauhun on vieläkin helpompi matkustaa, suora junayhteys Wien - Passau kestää noin 2,5h.

PS. Kaikki kuvat D:n ottamia, siksi herraa ei näy kuvissa lainkaan ;)

29. toukokuuta 2014

Hello Kitty Cafe

Hyvää helatorstaita kaikille! Täällä vapaapäivä on erittäin sateinen, joten taidan pysyä pääosin sisätiloissa. Huomenna suunnataan pitkästä aikaa viikonlopuksi Graziin, sillä D:n veli täyttää vuosia. Ollaan viimeksi oltu Grazissa marraskuussa, eli on jo aikakin uudelle visiitille.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi Istanbulin reissuun, sillä kuten lupailin, on mulla vielä yksi postaus varastossa. Olin jo etukäteen tietoinen, että Istanbulista löytyy Hello Kitty -kahvila ja Hello Kitty -maailma. Ensimmäisessä käytiin, jälkimmäisessä ei, mutta tämän Hello Kitty -fanin loma oli kuitenkin erittäin mukava. Hinnat tuolla kahvilassa on muihin kahviloiden nähden korkeat, mutta esimerkiksi Suomen/Itävallan hintoihin verrattuna se on ihan normaalihintainen, jollei jopa edullinen.






Hello Kitty -kahvila sijaitsee Istanbulissa Aasian puolella, Bagdat Caddesilla. Tarkempia ohjeita en valitettavasti osaa antaa, koska seurasin vain Sinittaa ja Hakania, mutta eiköhän sinne googlettamalla tarkemmat kartat löydä, jos käynti kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi Hello Kitty -faneille, jotka Istanbulissa vierailevat. Samassa talossa sijaitsevasta Hello Kitty -kaupasta ei tosin kannata mitään ostaa, siellä hinnat ovat pilvissä.

24. toukokuuta 2014

Istanbul 2014

Tällä viikolla mulla oli mun ihkaensimmäiset lomapäivät nykyiseltä työpaikalta. Suuntasin jo viime viikon perjantai-iltana kohti Istanbulia, jossa vietin lomani tiistaihin asti. Kuten blogia kauemmin seuranneet varmaan muistavatkin, olin myös aika tarkalleen tasan kaksi vuotta sitten Istanbulissa. Kaiken kaikkiaan tämä oli jo neljäs vierailuni tuonne Turkin metropoliin, mutta joka reissu näyttää uusia puolia kyseisestä kaupungista.

Paras ystäväni Sinitta ja hänen poikaystävänsä Hakan, joka myös oli Grazissa 2009 kämppikseni, asuvat Istanbulissa. Edellisillä vierailuillani Sinittakin on ollut vaan kyläilemässä, mutta syksystä asti hänkin on asunut Istanbulissa. Vierailuni tarkoitus oli siis vierailla tuon pariskunnan luona. Syötiin, shoppailtiin, käveltiin ja hauskaa oli. Kuvat saavat kertoa enemmän, vaikkakin näissä näkyy lähinnä vain mun naamani - ei siis varsinaisia todisteita, että olin Turkissa. :D





Eipä varmasti ollut viimeinen reissu Istanbuliin! Vielä toinen postaus reissuun liittyen tulossa, se postaus on tosin keskittyy johonkin tiettyyn yksityiskohtaan kaupungissa. Facebook-kaverini saivat esimakua tulevasta jo tiistaina. ;)

PS. Suomi jääkiekon MM-finaalissa, uskomatonta mutta totta! Katselin tänään peliä sveitsiläiseltä kanavalta, niin hassun kuuloista se sveitsinsaksa. Kaikista eniten nauratti, kun kiekkoa kutsuttiin nimellä "pök" (eng. puck), vaikka se on saksaksi ihan die Scheibe (tai D:n mukaan voi sanoa myös puck, siis sama kirjoitusmuoto kuin englanniksi, mutta äännetään kuten kirjoitetaankin).

12. toukokuuta 2014

Rise like a Phoenix

Pakko päästä hämmentämään tätä soppaa omalla lusikallani, pääosin seuraavista syistä:
1. Aihe on nyt pinnalla ja kuumentaa (ainakin minun) tunteita
2. Conchita tulee Itävallasta
3. Olen todella kova Euroviisu-fani.

Itävalta on, jos mahdollista, menestynyt Euroviisuissa viime vuosien aikana jopa huonommin kuin Suomi. Viimeksi maa pääsi semifinaalista finaaliin vuonna 2011 ja silloinkin lopullinen sijoitus oli niinkin "korkea" kuin 18. Kisoihin on koitettu lähettää ties mitä esitystä ja surkean menestyksen seurauksena kansa on jo vaatinut, ettei Itävalta enää tuhlaisi rahoja moiseen turhuuteen ja vetäytyisi Euroviisuista. Tom Neuwirth, joka sijoittui toiseksi Starmaniassa (Itävallan Idols) muutama vuosi takaperin kehitti vuonna 2011 hahmon (huom. tämä HAHMOUS on tärkeää muistaa Conchitasta puhuttaessa, sehän se nimittäin on, hahmo) nimeltä Conchita Wurst. Conchita Wurst esiintyi ensimmäisen kerran Itävallan Die große Chance -ohjelmassa (paikallinen Talent) ja pyrki tämän jälkeen heti seuraavana vuonna 2012 Euroviisuihin. Conchitaa ei kuitenkaan valittu edustamaan Itävaltaa, sen sijaan kisaan lähetettiin tökerö bile-räppibiisi "woki mit deim popo" (vapaasti käännettynä heiluta pyllyäsi). Toim. huom. jos joku kaivaa tähän väliin mun vanhoja blogipostauksia niin kyllä, myönnetään, olen todennäköisesti fiilistellyt woki mit deim Popoa täälläkin, mutta annettakoon anteeksi - Euroviisujen huumassa fiilistelen vähän mitä vain. 

Todennäköisesti kansa ei olisi valinnut Conchitaa tänäkään vuonna, mutta paikallinen yleisradio ORF päätti jo viime vuoden syksyllä, että 2014 ei järjestetä kansallisia karsintoja vaan Itävaltaa lähtee edustamaan automaattisesti Conchita. Tämä uutinen aiheutti jo syksyllä kovaa melua täällä ja ihmisten kapinointi Conchitaa vastaan jatkui Euroviisuihin asti. Monessa lehdessä on mainittu, kuinka erityisesti Itä-Eurooppa on vastustanut Itävallan artistia, mutta kuinka monessa lehdessä on otettu huomioon, että suuri osa Conchitan vastustajista tulee hänen kotimaastaan, Itävallasta? Lauantaina, pari tuntia ennen viisujen alkamista oli Kronen (paikallinen iltapäivälehti) sivuilla kysely otsikolla "oletko ylpeä Conchitasta?". Vastaajista 91 % oli vastannut ei, eikä luku ollut pienentynyt kuin 76 prosenttiin sunnuntaina, voiton selvittyä. Että sellaista.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Conchitan kohdalla on tärkeää muistaa, että kyseessä on hahmo. Conchita ei ole parrakas nainen vaan mies, joka on pukeutunut naiseksi (drag queen). Sain Facebookissa kommentin "mitä se yrittää viestittää sillä parrallaan?". Minusta viesti on harvinaisen selvä; jokainen saa olla, mitä haluaa. Miksi yksi parta usuttaa ihmiset vihaviesteihin? En edes halua lukea enää youtubessa olevia kommentteja, mutta sieltä löytyy siis mm. "tappakaa tuo homo" ym. todella fiksua matskua. Conchita on naiseksi pukeutunut mies siinä missä Putouksen Marja Tyrnit ja Antskutkin, Conchitalla vain on parta, jolla hän rikkoo sukupuolirooleja. Miksi se järkyttää ihmisiä? 

Monet ovat sanoneet, että Itävallalle voitto pamahti vain, koska Conchitalla on parta. Ehkä asia on niin, ehkä ei, mutta mielestäni Rise Like a Phoenix on joka tapauksesssa upea kappale, todellinen James Bond -tyylinen balladi, joka kertoo juuri sitä Conchitan sanomaa. "Once I'm transformed, once I'm reborn, you know I will rise like a phoenix". Uskon, että kappale olisi radiokuuntelussa ilman visuaalista puolta pärjännyt myös erittäin hyvin. Sitä paitsi, voittihan Suomikin ne Euroviisut silloin 2006 nimenomaan visuaalisen puolen ja hahmon avulla. Miksi Puolan seksistinen "tissit tiskiin" -esitys ei aiheuttanut samaa kohua, visuaalisella puolellahan siinäkin pelattiin?

Ei, kaikkien ei tarvitse tykätä Conchitasta, mutta minusta yhdenkään ihmisen ei silti pitäisi tuhlata negatiivisia vihantunteitaan Conchitaan. Jos katsoo yhdenkin haastattelun, huomaa kuinka aito ja rehellinen ihminen Conchita/Tom on. En ymmärrä, miksi yksi parta voi kuumentaa ihmisten tunteita näin paljon. Ehkä takana piilee se, että Conchita on parrastaan huolimatta kauniimpi kuin moni nainen. ;)

Jos joltain meni vielä ohi, niin Conchitahan on tosielämässä mies. Tom ei ole transseksuaali eikä transvestiitti, hän viihtyy normaalielämässä miehenä. Conchita on vain ja ainoastaan hänen lavapersoonansa, hahmo. Näin Conchitan wieniläisessä ostoskeskuksessa pari vuotta sitten, ja vaikka mukanani oli itävaltalaisia kavereita, olin ainut, joka kiljahti "Conchita Wurst!". 

Hyvä Conchita, hyvä Itävalta! <3

Kuva: Kleine Zeitung

8. toukokuuta 2014

Fit, fat or normal?

Tiedetään, ei pitäisi lukea sitä tiettyä vauva-keskustelupalstaa ja provosoitua niistä jutuista siellä, mutta teen sitä kuitenkin. Jos joku ei ole jostain syystä koskaan tuonne keskustelupalstalle eksynyt (fiksu valinta, älä eksykään!) niin lyhyesti, se on keskustelupalsta, jota moderoitaan yllättävän harvakseltaan, joten ihmiset jauhavat siellä paskaa jokaisesta maailman aiheesta. On bloggaajien haukkumista, julkkisten haukkumista, ylipäänsä paljon negatiivisia keskusteluja. Yllättävän usein siellä analysoidaan myös ihmisten painon perusteella, onko joku läski vai ei. Viime kerralla alkoi ketuttaa, kun oltiin puitu asiaa, onko ihminen painoindeksillä 23 läski. Joopa joo, todella älyvapaata keskustelua, kun lievä ylipainokin alkaa vasta painoindeksistä 25. Laskin juuri oman painoindeksini ja se on noin 22,9 - vauvalaisten mielestä olisin siis LÄSKI.

Tämä aihe korpeaa minua varsinkin siitä syystä, että minä ihan oikeasti olin vielä parisen vuotta sitten ylipainoinen sekä painoindeksin ja peilin mukaan. Läskiksi en silti lähtisi ketään haukkumaan, ihan ihmeellistä pelleilyä tuollainen netissä anonyyminä haukkuminen. Vaikka ei siinä, onhan tuo ihan mielenkiintoista luettavaa... mietityttää vaan, että eikö monille ole opetettu jo kotona käytöstapoja? No joo, takaisin aiheeseen.

Nykyään on niin trendikästä olla fitness ja käydä salilla treenaamassa. Jos instagramista tai facebookista löytyy peilikuva salilta, olet varmasti in. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset kuntoilevat, mutta tartteeko sitä nyt julistaa joka mediassa? Mulla ei ole instagramia enkä postaa faceen juuri ikinä mitään, eikä kyllä tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan treeneihin. Liikunta on silti tärkeä osa mun elämää ja pääosin sen avulla olen onnistunut pudottamaan lähes 10 kg vähän vahingossakin. En siis oikeasti ole katsonut syömisiäni tai laihduttanut mitenkään, lopetin vain alkoholilla leikkimisen ja harrastan liikuntaa säännöllisesti. Välillä sitä peilin edessä (ja noita vauvan juttuja lukiessa) miettii, että onkohan sitä nyt sitten oikeasti liian isokokoinen, ja tällaisina hetkinä auttaa vain vanhojen kuvien katselu. Tässä siis vähän vanhoja kuvia teillekin, jotta näette, millainen muutos tässä oikeasti on tapahtunut!




Vikassa kuvassa toki eri kuvakulma ja vaatteet, mutta silti, kai tuosta näkee muutoksen aika iisisti. Että semmonen alkoholin turvottama tyyppi minä olen ennen ollut! Ei mulla muuta kuin pää kii vauvapalstalaiset, painoindeksi 22,9 EI OLE YLIPAINOA, se on täysin normaali paino! :D Jotenkin ihmisillä on ilmeisesti hämärtynyt kuva siitä, minkä kokoinen ihminen on normaali, kun sosiaalisissa medioissa pusketaan vain niitä malleja ja fitness-kaunottaria.