29. elokuuta 2014

Sommerurlaub

Kauan sinua odotin ja nyt sinä vihdoin olet täällä, ystäväni kesäloma! Järkyttävä työviikko takana enkä ole vielä onnistunut kääntämään päätä lomamoodille, mutta eiköhän tää tästä viikonlopun aikana selviä. Seuraavan kerran takaisin toimistolla 15. syyskuuta ja ensi viikolla suunnataankin D:n kanssa Kosia kohtia. Sääennustus lupailee noin 30 astetta joka päivälle, kelpaa mulle.


Muistin vihdoin ottaa kuvan tästä mainoksesta, jota oon usein junan ikkunasta ihaillut. Ei ehkä aukea, jossei osaa saksaa, mutta musta tää oli hauska :) Nyt aloitan lomani niinkin hurjasti kuin menemällä nukkumaan. Jes, pitkät yöunet, teitäkin on kaivattu kovasti!

24. elokuuta 2014

Shoes vol. 1

Oon kohta suuntaamassa kohti Wieniä, mutta päätin tulla vielä pikaisesti postaamaan. Suoraan sanottuna ärsyttää mennä vapaapäivänäkin Wieniin, koska kyseinen kaupunki aiheuttaa mulle auttamatta sellaisen fiiliksen, että oon menossa töihin. Tänään ei sentään onneksi tarvitse työskennellä, vaan tapaan yhden kanadalaisen kaverin, joka on Wienissä käymässä. Ollaan tutustuttu 2005 internetissä ja tavattu kerran aiemmin, vuonna 2009 Helsingissä. Luvassa siis sightseeingiä, joten toivotaan että sääjumalat päättäis kerrankin antaa sateettoman päivän. Tää kesä on ennätyssateinen, kuulemma 25 sadepäivää enemmän kuin viime kesänä - huh!

Itse postauksen aihe on silti kengät. Saan aika ajoin kommentteja siitä, että mulla on liikaa kenkiä, vaikka mun kenkämäärä on oikeesti mielestäni ihan normaali. Miespuolinen työkaveri kommentoi yksi päivä, että "sulla on joka päivä eri kengät ja aina ne mätsää asuun", ja jos joku mieskin huomaa kenkien vaihtuvan, niin ilmeisesti niitä sitten on aika paljon? Lisäksi D on asettanut mulle jo ehkä kaksi vuotta sitten säännön "uudet kengät sisään, vanhat kengät ulos" eli aina kun ostan uudet kengät, mun pitäisi luopua yksistä vanhoista. Tää sääntö ei kyllä toimi, sori... No, joka tapauksessa päätin aloittaa uuden postaussarjan ja käyn läpi kaikki omistamani kengät. Mietin pitkään et ketä mun kengät kiinnostaa, mutta toisaalta, onhan niillä muotiblogeillakin paljon lukijoita. :D Ekassa osassa käydään läpi mun vähiten käyttämä kenkäryhmä eli korot. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, nappasin nää iltamyöhällä puhelimella.


Siinä kaikki kaunokaiseni eli vain kuusi paria! Ei paha määrä, eihän?


Nämä kolme ovat nättejä, mutta korkeista koroista johtuen mun on pakko myöntää, että nää on mun vähiten käytetyt kenkäparit. Keskimmäisiä oon käyttänyt muistaakseni kahdesti ja punaisia ja beigejä EN KOSKAAN. Hävettää myöntää, että omistan kenkiä, joita en ole koskaan käyttänyt, mutta valitettavasti en ole oikein keksinyt tilaisuutta, jossa noita käyttää. Voisiko joku mennä vaikka naimisiin tai pitää muut korkokenkiä vaativat juhlat?


Näitä kolmea paria olen käyttänyt paljon. Ruskeissa on suht matala korko eli niillä jaksaa kävellä montakin tuntia putkeen. Harmi vaan, ettei meillä oo töissä mitään pukukoodia niin ei oikein viitsisi korot jalassa mennä töihin kun muilla on tennarit. Mustat on mun ykköskorkkarit ja käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaaleet kiilakorot on ihanat, mun ehkä eniten käytetyt korkkarit. Harmittavasti ne on aika likaiset, mutta ehkä tota pintaa saisi pestyä jollain. Ostin nää Istanbulista 2012 Jonnan häihin.

Ootteko te korkokenkäihmisiä? Kelpaisko jotkut mun koroista jalkaan?

22. elokuuta 2014

München

Tämä viikko on mennyt ihan älytöntä vauhtia, taas perjantai! No, en valita - kivahan se vaan on, että viikonloppu tulee nopeasti. Nyt palataan vielä viime viikonloppuun, jonka vietin äidin kanssa Münchenissä. Sää oli koko reissun ajan ihan kamala, kylmä ja sateinen. Vasta vikana päivänä eli sunnuntaina ilmestyi aurinko ja lämpötilatkin kohosivat yli 20 asteen. Onneksi ehdittiin nauttia siitä auringonpaisteestakin muutama tunti, ennen kuin minä suuntasin junalla kohti Kremsiä ja äiti lentokoneella kohti Tamperetta.

Olen hukannut mun kameran akun, joten saatte tyytyä mun kännykkäotoksiin. Eipä sillä, mun kamera on niin vanha, etteivät ne sillä otetut kuvat todennäköisesti juurikaan laadukkaampia olisi. Harmittavan surkean sään takia kuviakin tuli otettua noin huimat 10 kappaletta, siitä johtuen siis ei laajaa kuvamateriaalia tällä kertaa.






Meidän hotelli oli kiva ja lähellä keskustaa. Ainut miinus kaupunginosasta, joka oli hieman levoton; lauantaina alkuillasta joku haettiin siitä kadulta ambulanssilla, kun tappelussa oli isketty viinapullolla päähän... München itsessään oli oikein kiva ja voin suositella sitä juurikin viikonloppulomakohteeksi. Tekemistä ja näkemistä riittää, eikä mekään ehditty kaikkea nähdä. Onneksi tuonne Baijerin pääkaupunkiin ei ole pitkä matka, joten ehkäpä suuntaan sinne vielä joskus uudestaankin.

PS. Junassa kuulutettiin "nächste Haltestelle: München" niin, että se lausuttiin Mynshen. Hah. Enpäs ollutkaan ihan väärässä mynsseneideni kanssa, kun saksalaiset itsekin lausuvat sen ässällä!

13. elokuuta 2014

Pitkän viikonlopun suunnitelmat

Tiedättekös, mikä on yksi lempiasioistani Itävallassa? No, tietenkin katoliset juhlapyhät! Olen kuullut, että joissain työpaikoissa työntekijät vaativat oman uskontonsa mukaisia juhlapyhiä, mutta kuulkaas; olen ihan tyytyväinen täkäläisiin, kun saan ne luterilaisten juhlapyhät ja lisäksi monta muutakin! Tän viikon perjantaille osuu Maria Himmelfahrt eli Marian taivaaseenottamisen juhlapäivä. Pitkän viikonlopun kunniaksi mulla on jotain tosi kivaa ohjelmassa, eli huomenna töiden jälkeen suuntaan ensin kohti Wien Westbahnhofia, ja sieltä matka jatkuu kohti Müncheniä! Pitkä viikonloppu Saksassa kera rakkaan äitini, odotan innolla meidän "tyttöjen viikonloppua" :)

En ole ikinä ennen käynyt Münchenissä, joten varmasti tekemistä ja näkemistä riittää. Ainut miinus säätiedotuksista: parhaimmillaan luvattu noin +20 astetta ja joka päivälle sateita - onpa tylsää. No, ei muuta kuin vähän syksyisemmät vaatteet ja sateenvarjo mukaan niin eiköhän näillä eväillä pärjätä. Miksi muuten tuo kaupungin nimi lausutaan Suomeksi "Mynssen" kun se oikeasti on Mynhhen? Arvatkaa vaan, kuinka monta vinoa hymyä olen saanut tämän suomalaisen ääntämistapani vuoksi ennen kuin viimein viikonloppuna poikaystäväni kehtasi sanoa, että Aino se sanotaan Mynhhen...

Lähde

9. elokuuta 2014

Oman maan mies mansikka, muun maan mies mustikka?

Luin eilen Helsingin Sanomien artikkelin "Ulkomaalaisille miehille riittää Suomessa vientiä". Jos joku ei ole lukenut juttua eikä jaksa lukea nytkään, voin nopeasti referoiden kertoa, että jutussa käsitellään sitä, kuinka ulkomaalaisille miehille on paljon kysyntää suomalaisten naisten parissa. Iltapäivälehdet olivat juttua lainanneet ja avanneet myös keskustelupalstan, jossa avainkysymyksinä oli "Onko sinulla ollut hankaluuksia muodostaa parisuhdetta suomalaisen miehen kanssa?" sekä "Mikä suomalaisissa miehissä mättää?".

Myönnän olleeni aina kiinnostunut enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista miehistä. Olin riparilla Virossa ja leiriläisten joukossa oli yksi (huom. vain yksi!) virolainen poika. Ulkonäöltään ei yhtään sen kummoisempi kuin suomalaisetkaan, mutta koska hän oli virolainen = ulkomaalainen = teini-ikäisen Ainon päässä taatusti viehättävämpi kuin suomalaiset. Teini-ikäisenä etelänlomilla onnistuin hankkimaan lomaromansseja, ja odotin lukiossa joka syksy innolla uusien vaihto-opiskelijoiden saapumista. Ammattikorkeassa toimin vaihtareiden tutorina, ja vaikka kovasti muuta väitänkin, taisin kuulua myös siihen "tutorina ulkomaalaisten miesten takia" -joukkoon, josta monet vaihtarit olivat jo kotimaassaan kuulleet. Tästä kaikesta huolimatta, minulla ei ole mitään suomalaisia miehiä vastaan. Olen seurustellut ja tapaillut suomalaisiakin miehiä, ja vaikka minulla iltapäivälehtien sanoja lainaten on ilmeisesti "ollut hankaluuksia muodostaa pysyvää parisuhdetta suomalaisen miehen kanssa", ei se silti tarkoita, että suomalaisissa miehissä jokin mättäisi.

Olen seurustellut kohta 3 vuotta D:n kanssa, joka on itävaltalainen. En muuttanut Itävaltaan D:n takia, mutta myönnän jääneeni tänne opintojen jälkeen lähinnä D:n takia. Olisinko rakastunut D:hen, jos hän olisi suomalainen? Jos hän ei olisi ulkomaalainen? Koska asumme D:n kotimaassa, onkin asia oikeastaan niin päin, että hän seurustelee ulkomaalaisen ja minä paikallisen kanssa. Meidän arjessamme eri kansalaisuudet näkyvät vain pienissä asioissa enkä koe, että kumpikaan meistä ajattelisi erityisesti sitä, että avopuoliso onkin eri maasta. Itävallan ja Suomen kulttuurieroistakaan ei synny isoja ongelmia, joten en tietenkään voi käsitellä asiaa samalla tavalla kuin esimerkiksi joku afrikkalaisen tai aasialaisen kanssa seurusteleva.

Vaikka ulkomaalaiset miehet nähtävästi useita suomalaisia naisia viehättävätkin (minunkin kaveripiiristäni noin 50 % on ulkomaalainen poikaystävä), ei se silti tarkoita, että suomalaisissa miehissä olisi vikaa. Eihän sitä loppujen lopuksi kukaan valitse, kehen rakastuu.



1. elokuuta 2014

Sechsundzwanzig

Jahas, taas sitä vanhetaan vuodella! Tänään pamahti mittariin 26. Onneksi ulkomuodosta ei kuulemma arvaisi, joten ehkä tässä ei vielä tarvitse ikäkriiseilläkään. Otin tän päivän töistä vapaaksi (tosin hieman huonolla omatunnolla, kun olisi ollut hommia ja nyt osa kaatuu työkavereiden niskaan) ja huomenna juhlitaan sit kavereiden kanssa illalla. Pienenä musta oli kurjaa, että oli syntynyt kesällä, koska ei voinut viedä kouluun karkkia (joo tiedän, olin vähän outo...), mutta nykyään kesäsynttärit on musta erittäin jees, varsinkin jos säät osuu kohdilleen.


Tänään on ollut sateista ja lämpöasteitakin vain 19, mutta muuten aamupäivä on ollut oikein ihana. Käytiin D:n kanssa aamiaisella Wellenspielissä, joka on Tonavan rannalla oleva ravintola. Sieltä saa maailman (tai ainakin Kremsin) parhaat aamiaiset. Hoin koko viikon D:lle, että pitäisi varata pöytä, mutta ei se sitten saanutkaan aikaiseksi ja väitti, ettei perjantaisin tarvi varausta. No, toisin kuitenkin kävi, paikka oli ihan täynnä ja meinattiin jäädä ilman pöytää! Onneksi tarjoilija taikoi jostain vielä tyhjän pöydän ja päästiin aamiaiselle.

Nyt jatkuu synttäripäivän vietto, palataan taas asiaan!

26. heinäkuuta 2014

Elämä täynnä televisiota, vol. 2

Muistaako joku, kun marraskuussa kirjoitin tv-ohjelmista? Silloin postaus oli otsikoitu "vol. 1", mikä tavallaan tarkoittaa, että lisäosia olisi odotettavissa. Osan kaksi piti myös olla tosi-tv-painoitteinen, joten tehdäänpä tästä sellainen. Töiden takia en enää katso sarjoja niin paljon kuin työttömänä ollessa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Tässä siis lemppareita:

The Bachelor & The Bachelorette, Der Bachelor & Die Bachelorette

Lähde
Kaikista lempparein tv-sarja tosi-tv:n puolelta: The Bachelor, The Bachelorette ja saksalaisversiot der Bachelor ja die Bachelorette. Jenkkiversiot ovat hieman erilaisia kuin saksalaiset, sillä jenkkiversioissa kaudet päättyvät aina kosintaan ja saksalaisversiossa pariskunnat AINA eroavat noin kaksi kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen. Perusidea kuitenkin sama: yksi komea/kaunis unelmien poikamies(tyttö), jota 25 naista/miestä tavoittelevat. Aivan törkeän koukuttavaa! Jenkkiversiossa uusi Bachelor ja Bachelorette valitaan aina edellisen kauden "häviäjien" joukosta, joten lisämakua katsomiseen tuo, kun voi arvailla, kuka onkaan seuraava Bachelor/Bachelorette. Tällä hetkellä veikkaan uusimmaksi Bacheloriksi kolmanneksi tullutta Farmer-Chrisiä. Saksan versiota taas katsovat kaikki työkaverit, joten torstaisin aamukahvin ja lounaan aikaan jauhetaan vain siitä, mitä keskiviikkoiltana ruudussa tapahtui. Yksi työkaveri alkoi seurata näitä ohjelmia vain pysyäkseen mukana keskusteluissa. :D

The Voice (of Germany)
Lähde
Katson Jenkkien The Voicea ja Saksan versiota, the Voice of Germany. Jälkimmäisessä parasta antia toki Suomi-vahvistus, Sunrise Avenuen Samu Haber, joka toimii jo pian toista kautta valmentajana. Katsoisin todennäköisesti myös Suomen versiota, mutta valitettavasti se ei näy netti-tv:n kautta ulkomaille. Kaikki varmaan tietävät ohjelman idean, eli "ääni ratkaisee". Mielestäni kivempi idea kuin muissa laulukilpailuissa ja tässä ohjelmassa kaikki osaavat laulaa, eli ei tule niitä myötähäpeän hetkiä kuten esimerkiksi Idolsin esikarsinnoissa.

The X-Factor
Lähde
Laulukilpailu, joissa kilpailijat jaetaan eri ryhmiin, kuten pojat, tytöt, aikuiset, ryhmät. Katson UK ja US-versioita, samoin olen katsonut Suomen ja Saksan versiot silloin kun niitä vielä näytettiin. US-version parasta antia on Simon Cowell, harmi vain että US-versio peruutettiin kolmen kauden jälkeen alhaisten katsojalukujen takia. Minä olen muuten tunnettu siitä, että katselen ohjelmia, jotka peruutetaan katsojalukujen takia... :D

Deutschland sucht den Superstar (DSDS)
Lähde
DSDS on Saksan Idols, jota ei varmaankaan katsele enää muut kuin kakarat ja Aino. Ihan surkeat laulajathan siellä on vaikka Voiceen verrattuna, mutta jostain syystä tämä on silti keväisin mun lauantai-iltojen kohokohta. Tällä kaudella finaalissa oli melkeinpä pelkästään mamutaustaisia laulajia ja voiton vei puolalainen Aneta Sablik. DSDS:n tuomariston "pahiksena" toimii Dieter Bohlen, joka suomalaisille varmasti on tutuin Modern Talkingista.

Tällä hetkellä ruudussa pyörii Saksan Die Bachelorette ja koneelta katselen The Bachelorettea, jossa on jäljellä enää finaalijakso. 4. elokuuta alkaa Bachelor in Paradise, uusi formaatti, johon on koottu vanhoja kilpailijoita Bachelorin ja Bacheloretten aiemmilta kausilta. Draamaa paratiisissa, löytyykö uusi rakkaus? Kuulostaa ihan järkyttävältä konseptilta eli takuuvarma uusi lempiohjelma! Tiedostan siis itsekin, etteivät nämä ole mitään television helmiä, mutta superhyvää viihdettä ja tykkään tosi paljon katsoa. Aivot vapaalle!

Olen lisäksi katsonut aiemmin mm. Survivoria, American Idolia, Ready For Love:a (tämä on yksi niistä sarjoista, joka peruttiin kesken kauden) ja varmasti monia muitakin, jotka eivät nyt tule mieleen. Jos kellään on heittää suosituksia tosi-tv:stä, erityisesti parisuhteisiin ja musiikkiin liittyvistä, otan ehdotuksiä lämpimästi vastaan.