2. elokuuta 2015

Siebenundzwanzig

Eilen minusta tuli jälleen vuoden vanhempi, kun täytin 27 vuotta. Ensin ajattelin, että eihän tässä vielä mitään, 27 on vielä aika nuori. Sitten laskin, että kolmeenkymppiin on enää kolme vuotta ja jotenkin tämä 27 alkoi hirvittää. Ei silti mitään ikäkriisiä, mutta eihän tässä nyt enää mitään teinejä tai edes kaksikymppisiä olla!

Juhlin kunnolla vasta ensi viikonloppuna, sillä pidetään kuuskymppiset ystäväni Irinan kanssa. Irina siis täyttää 33 eli siksi saadaan yhteensä 60 täyteen, eikä täytetä molemmat 30 niin kuin usein yhteisissä kuuskymppisissä.

Eilen olin koko päivän D:n kanssa: käytiin aamiaisella GenussSpielissä, sieltä saa mun lemppariaamiaista. Sama lista kuin Wellenspielissä, jossa kävimme viime vuonna synttäriaamiaisella. Henna kävi iltapäivällä kylässä, minkä piti olla mulle ylläri, mutta vedin herneen nenään aikataulukontrollista (D:n piti tietty pitää mut kotona tiettynä ajankohtana) niin D:n oli pakko paljastaa mulle yllärivierailu, haha. Henna toi mukanaan ihania cupcakeseja ja käytiin sit vielä iltapäivädrinksuilla. Illalla käytiin D:n kanssa vielä luksusillallisella Steigenberger-hotellin terassilla. Meillä on ollut jo vuosia lahjakortti viiden ruokalajin illalliselle, mutta ei jostain syystä oo saatu aikaiseksi käyttää sitä aiemmin. Nyt kuitenkin käytiin ja keittiöstä tuotiin pari ruokalajia lisääkin, joten istuttiin reilut 2h syömässä. Hyvää oli, eikä ihan jokapäiväistä tollainen 90€ illallinen kahdelle!


Tästä lähtee siis käyntiin uusi vuosi 27-vuotiaana, saa nähdä mitä tämä ikävuosi tuo tullessaan!

29. heinäkuuta 2015

Wachau-kierros

Palataan pari viikkoa taaksepäin eli lauantaihin 18. heinäkuuta. Äidin lisäksi meitä Itävallassa ilahduttamassa oli tuona viikonloppuna myös äidin mies Veijo, ja molemmat tulivat lauantaiaamuna Kremsiin. Päivä oli ihan älyttömän kuuma ja samana viikonloppuna, tosin vasta sunnuntaina, mitattiinkin Kremsissä tämän vuoden lämpöennätys eli 38,3 astetta. Onneksi mun toiveet on kuultu ja säät ovat vihdoin viilentyneet, tänään tarvitsi oikein takin päälle! Nyt silti vielä tunnelmia helteiseltä lauantailta parin viikon takaa.

Päivän ohjelmassa oli Wachaun kierros eli ajeltiin autolla, D kuskinamme, Tonavan toista puolta sinne kuuluisalle Wachauer Naselle asti, josta kerroinkin blogissani aiemmin. Sen kohdalta mentiin Tonavan yli lossilla, mikä oli hauska kokemus - olen viimeksi ollut lossin kyydissä joskus ihan lapsena ja muistikuvia sieltä on nolla! Tonavan "vilkkaammalla" puolella vierailimme Spitzissä, jossa juhlittiin myös Marillenfestejä ja porukkaa riitti.








Tarkoituksena oli alunperin harrastaa vielä lisää turisteilua, mutta kuuma ilma uuvutti, ja tyydyimme syömiseen, kahvitteluun ja ostoksiin. Äitini täytti vuosia 17.7. ja sai yhteissyntymäpäiväksi meiltä älypuhelimen. Tervetuloa vuoteen 2015! ;) Vanha nokialainen sai jäädä mulle pois heitettäväksi.

3,5 viikkoa kiitivät ohi hetkessä ja äiti suuntasi eilen takaisin Suomeen. Harmittavasti en päässyt lomailemaan tuona aikana lainkaan, mutta paljon ehdittiin silti onneksi tehdä; käytiin Bratislavassa ja Linzissäkin. Alkuun koko "kuukauden kielikurssi Wienissä" oli vain puoliksi vitsillä heitetty idea äidin puolelta, mutta siitä tulikin totta ja sain olla lähellä äitiä koko heinäkuun. Tämä olikin eka kerta sen jälkeen, kun olen muuttanut 2007 pois kotoa, kun oltiin neljä peräkkäistä viikonloppua yhdessä.

20. heinäkuuta 2015

Itävallan inhokit

Koska olen aiemmin lähinnä ylistänyt asuinmaatani Itävaltaa, päätin vaihtelun vuoksi listata myös asioita, joista en Itävallassa pidä.

1. Meldezettel eli rekisteröitymislomake. Osoitetta muuttaessa pitää täyttää paperinen rekisteröitymislomake eli Meldezettel, joka pitää viedä Meldeamtiin (paikallinen maistraatti) henkilökohtaisesti kolmen päivän sisällä muutosta. Meldeamtissa joutuu parhaassa tapauksessa vielä odottelemaan jopa tunnin, eikä tämä rekisteröityminen auta postille osoitteenmuuton teossa, vaan sen joutuu vielä tekemään erikseen. Ikävä tulee Suomen nettisysteemejä, jotka toimivat ainakin jo 2007, kun muutin Helsinkiin. Milloin tänne tulee mahdollisuus vaihtaa osoitetta vain ilmoittamalla siitä netistä? Tätä samaa Meldezetteliä kysellään muuten myös uuden työpaikan, pankkitilin avaamisen, ym. yhteydessä, eli sitä paperia ei missään nimessä kannata hukata.

2. Pitkät hyvästit. Näistä olen varmasti jo täällä aiemminkin avautunut, mutta suomalaiseen "moikka!" -huutoon tottuneelle on vaikeaa, että jokainen paikalla ollut ihminen pitää hyvästellä vähintään kättelemällä, mutta usein myös poskisuudelmin. Pikaiset lähdöt eivät siis täällä toimi, vaan hyvästely kannattaa aloittaa parhaassa tapauksessa noin puoli tuntia ennen kuin on suunnitellut poistuvansa.

3. Muodollisuus. Täällä tittelit ja teitittely on todella tärkeitä, ja esim. pomoaan usein teititellään vielä vuosikausia jatkuneen työsuhteenkin jälkeen. Meidän firmassa ollaan lähimmän esimiehen kanssa sinuttelu-asteella, mutta toimitusjohtajaa teititellään, tietysti titteleitä unohtamatta! Firman sisäisetkin sähköpostit pitää aloittaa "Sehr geehrter Herr Mag. sukunimi"... Eniten päävaivaa tuottavat nämä uudet, nimen jälkeen merkittävät tittelit, kuten munkin M.A. Sitähän siis ei kirjoiteta tervehdyksessä lainkaan.

4. Kauppojen aukioloajat. Arkisin kaupat menevät kiinni klo 18-19, ehkä jossain isommissa kaupungeissa tietyt kaupat saattavat olla auki jopa klo 19.30 tai 20.00 asti. Meillä Kremsissä taitaa kasiin olla auki vain Hofer ja tääkin on nyt ihan uusi juttu... lauantaisin kaupat ovat kuuteen asti auki kuten Suomessakin, mutta sunnuntai on täällä ihan tosiaan lepopäivä eikä MIKÄÄN ole auki. Myös yllättävän monet ravintolat ja kahvilat ovat sunnuntaisin kiinni.

5. Tupakanpoltto sisällä. Tää on ehkä mun suurin inhokki Itävallassa. Täällä saa siis edelleen polttaa sisällä kahviloissa/baareissa/ravintoloissa, ja usein tupakoimattomien puolellekin mennään sen röökipuolen läpi. Jos paikka on pieni, ei siellä edes ole erikseen rajattua aluetta polttaville, vaan koko ravintolassa saa polttaa. Ilmeisesti vuonna 2018 (!!) olisi Itävaltaankin tulossa tupakointikielto, sitä odotellessa...

19. heinäkuuta 2015

Marillenfest

Huh, täällä on kuuma! Tiedän, että kesällä pitäisi vaan nauttia lämpimistä ilmoista eikä valittaa, mutta kun viikkokausia mittari on näyttänyt yli 30 astetta päivittäin, niin alkaa jo riittää. Meillä on kämpässä sisälläkin tällä hetkellä mukavat 29 astetta ja toimistolla on suunnilleen samat, että koitapa siinä sitten tehdä töitä ja kotona nukkua. Mulle riittäisi vallan mainiosti joku 25-27 astetta, ei tarvisi olla näitä hirmuhelteitä! Eilen oli 36-37 astetta ja tälle päivälle vissiin luvattu samat. Huomenna sentään "viileämpi" 29 astetta, hurraa.

Viime viikonloppuna Kremsissä oli Marillenfest. Aprikoosin itävaltalainen nimitys on siis Marille, ja erityisesti tämä Wachaun alue on tunnettu aprikooseistaan. Lauantaina kierreltiin kaupunkia ja ihmeteltiin apriikosikojujen lisäksi ihmismäärää, en nimittäin ole varmaan ikinä nähnyt Kremsissä niin paljon ihmisiä kuin viime lauantaina! Oikein sai kyynärpäät edellä kävellä, että pääsi eteenpäin. Sekä äiti että Henna olivat Wienistä ilahduttamassa päivääni ja meillä oli oikein mukavaa. Maisteltiin aprikoosistruudelia ja aprikoosilimpparia, mutta tarjolla olisi ollut noin miljoonaa muutakin aprikoosiruokaa ja -juomaa.

Illalla äiti suuntasi takaisin kohti Wieniä, mutta Henna jäi vielä Kremsiin, sillä Marillenfestit jatkuivat iltajuhlan merkeissä. Viime vuonna Marillenfestin iltajuhla oli vähän tylsä, sillä alueella oli paljon eri kojuja ja joka kojussa soi eri musiikit. Tänä vuonna koko alue oli yhdistetty paremmin isolla teltalla ja paikalle oli tuotu myös tivolilaitteita, joista uskaltauduttiin maailmanpyörään. Mullahan on paha korkeanpaikankammo, ja rystyset valkoisina siellä puristin kaidetta, ennen kuin uskalsin vähän laskea käsiä ja ihmetellä maisemia. Tässä alla olevassa kuvassa oltiin jo vissiin kierroksella kolme tai neljä, siksi "rentoutuneempi" ote penkistä.


Sellainen Marillenfest siis tänä vuonna! Tänä viikonloppuna aprikoositeema jatkui Wachaun alueella Spitzissä, jossa vietettiin Marillenkirchtagia eilen ja sielläkin käytiin pyörähtämässä. Siitä kuitenkin ehkä lisää ensi kerralla.

10. heinäkuuta 2015

Kysymyksiä poikaystävälle

Näin parissa blogissa tällaista kyselyä poikaystävälle, ja koska tää oli musta kiva idea, pakotin ton D:n vastailemaan näihin ennen kuin se lähti kaverinsa kanssa ulos. Kyselin saksaksi ja vastaukset oli saksaksi, mutta käänsin nää nyt suomeksi. Meillä oli hauskaa näitä tehdessä, kun joitain kysymyksiä se mietti ihan hullun kauan ja joihinkin vastaili eka jotain ihan typerää, mitä en suostunut hyväksymään vastaukseksi.



1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Bachelorette

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Ei hän syö salaattia. (:D)

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Semmelknödel

4. Menette ulos illalliselle ja drinksuille, mitä hän tilaa?
- Ruoaksi jotain missä on kalaa tai pinaattia, drinksuna Aperol Spritz tai normaali Spritzer.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
- 36

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se olisi?
- magneetteja (Näitä kerätään muuten oikeastikin matkoilta!)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- lakritsia

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- radiomusiikkia

9. Mistä elokuvista hän pitää?
- Uneton Seattlessa

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
- siniset



11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Sinitta

12. Asia, mitä hän usein tekee, mutta josta et pidä?
- liiallinen whatsappaus

13. Missä hän on syntynyt?
- Suomessa (Tähän heitettiin myös lista kaupunkeja, eikä yksikään vastaus osunut oikeaan)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- Kardinalschnitte

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monta tuntia?
- Sarjojen katselemisen, työmatkojen (tän vikan on pakko olla läppä!).

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Olla laiska.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- mämmi

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
- kännykkä, lompakko ja huulirasva

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- työmatkat

20. Entäs piristymään?
- koiranpennut

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Samu Haber (varmaan ainut suomalainen julkkis, jonka D tietää)

22. Millainen hän on?
- vähän laiska, huumorintajuinen, nätti, kärsimätön (koitin usuttaa keksimään lisää positiivisia asioita, mutta ei muka keksinyt!)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
- kahden viikon tuntemisen jälkeen

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
- ruoanlaitto

25. Millainen on hänen kotilookkinsa?
- rento, mukavat vaatteet

Suluissa siis mun kommentteja. Kai tuo mut ihan hyvin tuntee näin melkein 4 vuoden seurustelun jälkeen, sillä ihan puutaheinää se ei sentään vastannut, vaikkakaan en mä Samu Haberia varsinaisesti fanita. Eka kuva on otettu helmikuun lopussa Irinan ja Haraldin hääpäiväjuhlinnoissa ja toka kuva on viime kesänä Kosilta. Meinasin laittaa tähän jotain vanhoja kuvia meistä, mutta ehkä säästän ne toiseen kertaan - näytetään niin junnuilta niissä, etten kestä.

2. heinäkuuta 2015

Life lately

Huuuah, missä välissä heinäkuu alkoi?! Aika menee jotenkin tosi nopeeta ja musta tuntuu, ettei mitään supererikoista oo silti tapahtunut. Tää viikko on ollut töissä suoraan sanottuna ihan kauhea, oon vetänyt sellaisia 10h päiviä koko viikon ja vielä viikonloppuna joudun tekemään päivystystä. Jostain syystä meidän firmassa ei yhtään toimi lomalla oleminen, sillä aina jos joku on lomalla, tekee muut kahta kauheammin töitä. Kesä ei siis tosiaan ole rentoa aikaa vaan päinvastoin, ootan jo melkein syksyä, että pääsisin lomalle! No, ehkäpä tää tästä vähän paremmaksi muuttuu. Onneksi sain sentään puhelin-upgraden viikonlopuksi;


Naurattaa oikein toi mun normaali "Diensthandy" tossa vasemmalla, kaikista uusinta mallia ja silleen. En tosin osaa käyttää tota omenaa ja jouduinkin jättämään sen töihin, koska se piti ääntä aina sähköpostin tullessa (huomaa lukemattomat meilit 197 kpl) enkä osannut laittaa sitä äänettömälle. Mielenkiintoinen viikonloppu tän uuden kaverin kanssa siis tiedossa.

Toinenkin elektroniikkauutuus mulla on, ja myös pidempiaikaisempi (puhelin siis palautuu maanantaina ja saan nokialaisen takaisin käyttöön), nimittäin uusi kahvikone! Meidän vanha kahvikone irtisanoi sopimuksensa lopullisesti ja marssin suoraan Tchiboon ostamaan uuden. Nyt saa taas kahvitella kunnolla! Ja kuinka söpö hopea!


Mitäs muuta... Nooo viime viikolla oli firman grillibileet, joissa oli oikein hauskaa. Jouduin tosin lähtemään jo yhdeksän jälkeen keretäkseni vikaan junaan, joka lähtee Wienistä klo 21.51. Ehkä silti hyvä ratkaisu, en ainakaan näyttänyt aamulla toimistolla niin väsyneeltä kuin ne aamukolmeen bailanneet. ;) Musta olisi tosi kiva muuttaa Wieniin tai edes lähemmäs Wieniä, jotta työmatkaan ei menisi tätä yli 3 tuntia päivässä ja jotta aamulla ei tarvisi herätä niin aikaisin ja jotta illalla voisi halutessaan viipyä pidempään, mutta minkäs teet, ei ole vain itsestä kiinni nuo muuttoratkaisut. Ehkä vielä joskus!


Siinä kunnon ryhmäselfietä työkavereiden kanssa. Niin kuin kuvasta näkyy, on Hennakin nykyään mun työkaveri! Oonkohan tästä edes maininnut täällä? Mä tarvitsin siis kesäksi apulaisen ja pomo kysyi, tunnenko ketään tehtävään sopivaa, ja siitä sitten yksi asia seurasi toista ja nyt Henna on ollut kesäkuun alusta asti meillä töissä.

Huomenna saapuukin jo äiti, joka viettää täällä Itävallassa melkein koko heinäkuun, jihuu! Äiti tekee kesälomallaan saksan kielen alkeiskurssin ja asuu Wienissä 3,5 viikkoa. Heinäkuussa mulla on siis Wienissä yöpaikka tarvittaessa sekä äidin että Hennan luona, parasta. Sellasia kuulumisia tänne, nyt painun suihkun kautta nukkumaan ja huomenna vielä vika työpäivä ennen viikonloppua .... tekee siis hyvää toi tuleva viikonloppu mun stressille .... äääää!

21. kesäkuuta 2015

Mikä juhannus?

Tänä vuonna vietin juhannusta poissa Suomesta. Luulin eka, että tämä olisi eka juhannukseni Itävallassa, mutta eipäs ollutkaan, sillä olin täällä myös 2012. Täällä oli oikein perinteinen juhannussää eli asteet pyörivät noin 15 hujakoilla ja sadetta piisasi perjantaista sunnuntaihin; ei siis haitannut, vaikkei vastaavasta säästä päässyt Suomeen nauttimaan, kun samaan sateiseen juhannusfiilikseen pääsi täälläkin!

Itävallassa vietetään juhannuksen aikaan Sonnwendfeieria, jota siis tarkalleen juhlitaan kesäpäivänseisauksen yhteydessä. Täällä Wachaun alueella juhlitaan niin, että ihmiset kerääntyvät Tonavan varrelle kokkoja polttamaan ja ampumaan raketteja. Kuten D asiaa kuvaili "vähän kuin Suomessa, mutta ilman saunomista". Me päätimme suunnata eilen illalla katsomaan raketteja Krems/Steinin satamaan, jonne saavuimme vähän jälkeen kymmenen illalla. Ei tiedetty yhtään, moneltako ne raketit ammuttaisiin, mutta pienen googlettelun jälkeen löysimme ajan 23.30. Ajateltiin, että meillä on hyvin aikaa mennä yksille läheiseen baariin ennen ilotulitusten alkamista. No, mites siinä sitten kävikään... oltiin juuri saatu ne lasilliset eteen kun ulkoa alkaa kuulua pauketta. Olikin vissiin käynyt kellonajassa joku kämmi ja ilotulitukset alkoivatkin klo 22.30 eli tunti aiemmin! Ei siis nähty ilotulituksia, mutta olipahan kiva istua iltaa kahdestaan. Huomaakohan kuvista muuten mun uuden tukan? Pituudesta ei pätkäisty kuin ehkä 5cm mutta väri muuttui vaaleammaksi ja raikkaammaksi raitojen avulla.



En tiedä, onko Suomessa ollut tästä hirveästi uutisissa, mutta eilen Grazissa tapahtui vähän surullisempi juttu. Joku sekopää ajoi autolla siellä keskustassa ja keskusaukiolla ihmisjoukkoja päin, ja kolme ihmistä kuoli ja yli 30 loukkaantui. Vissiin jollain napsahtanut päässä vähän pahemmin... tosi surullinen juttu, varsinkin kun Grazissa oli formulaviikonlopun takia paljon porukkaa eilen ja tämä varmasti vaikutti negatiivisesti myös mukavan kisaviikonlopun tunnelmaan. Kaikki Grazissa asuvat tutut ja perheenjäsenet ovat kuitenkin kunnossa ja se on tärkeää! Kauhea juttu joka tapauksessa ja aina kun lähellä tuollaista tapahtuu, laittaa miettimään, ettei missään oikein voi olla täysin turvassa - ties milloin sitä sattuu jonkun hullun tielle. :(