19. joulukuuta 2014

Joulu tulee!

Vika työpäivä ennen joulua (ei kuitenkaan vika työpäivä tänä vuonna) takana ja viikon joululoma edessä, hurraa! Huomenna lennän viikoksi Suomeen. D ei tule mukaan vaan viettää joulua vanhempiensa ja veljensä kanssa. Tää on meidän neljäs joulu eikä olla kertaakaan olla oltu joulua yhdessä. Ehkä sitten joskus, jos on lapsia?

Tän viikon tiistaina päästiin jo vähän joulutunnelmiin, kun ohjelmassa oli firman pikkujoulut. Meidän juhlat oli isomman "äitifirman" kanssa, joten paikalla oli paljon ihmisiä, joita en ollut koskaan ennen edes nähnyt. Onneksi saatiin varattua paikat vaan meidän firmalle, joten pääsi syömään edes tuttujen työkavereiden kanssa. Nää oli vissiin mun ekat firman pikkujoulut ikinä (voiko olla?!) ja jotenkin oon ehkä kuullut liikaa juttuja suomalaisten örvellyspikkujouluista, kun näistä käteen jäi vähän sellainen "ai tällasetkö nää oli" -fiilis. Kotiin suuntasin klo 21.10 ja aamulla oli hirveä päänsärky kolmen viinilasillisen jäljiltä. Oonko mä oikeesti näin vanha! Onneksi tätä ikäahdistusta helpotti eilen kuntosalivisiitti. Käytiin työkaverin kanssa toisen työkaverin pitämässä aerobicissä töiden jälkeen. Kuntosalin respassa se nainen kysyi multa "bist du schon 16?" eli olenko jo 16-vuotias. Siis WHAT. Katoin sitä ensin vähän epäuskoisena kunnes tokaisin (mahdollisimman matalalla äänellä), että olen kyllä jo 26! Tiedostan kyllä et näytän ehkä nuoremmalta, mutta 10 vuotta?!

ihana Mary!

Mary, meitsi, Corinna ja Christina
Kävin äsken tanssimassa vuoden vikat zumbat, nyt oottelen et D tulee salilta ja sit mennään vielä käymään iltapalalla D:n vanhempien luona. Huomenna sit Hennan kanssa kentälle, meillä on siis suht samaan aikaan lähtö mut eri lento. Henna lähtee mua tunnin aiemmin mut on mua myöhemmin Helsingissä, kummalla mahtaa olla suora lento?

Oikein hyvää joulua kaikille! Ehkä palataan vielä tän vuoden puolella, katsotaan :)

12. joulukuuta 2014

Pitkä viikonloppu Kärntenissä

Katselen samalla Voice of Germanyn finaalia, ja koska tää tuntuu kestävän ikuisuuden, päätin käyttää aikaa hyväkseni ja kirjoittaa samalla blogiin. Viime viikonloppu oli pidennetty viikonloppu, sillä maanantaina oli Mariä Empfängis eli Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivä (kiitos wikipedialle upeasta suomennoksesta!). Meillä oli ollut joulusta 2012 hotellilahjakortti wellness-hotelliin, mutta syistä X ja Ö emme olleet saaneet käytettyä lahjakorttia missään vaiheessa. Marraskuussa huomasimme, että lahjakortti menee vanhaksi joulukuun lopulla, joten ei muuta kuin äkkiä kalenteri esiin ja buukkaamaan rentoiluviikonloppua.

Kohteeksi valikoitui Blumenhotel St. Veit, jonne olimme jo kesällä yrittäneet päästä, silloin menestyksettä. Koska hotelli on enemmänkin kesähotelli, oli näin joulukuussa hotellissa paljon vapaita huoneita ja meidät lahjakorttilaisetkin kelpuutettiin. Otimme vielä yhden lisäyön, jonka hinnaksi tuli lopulta 25 euroa. Ei paha kolmesta yöstä neljän tähden hotellissa, vai mitä?









Saavuimme perille perjantai-iltana, eikä ohjelmaan Perchtenlaufin ja illallisen lisäksi juuri muuta mahtunutkaan. Lauantaina ajelimme Kärntenin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Villachiin ostoksille. Tarkoituksena oli ostaa joululahjoja, mutta jostain syystä juttuja löytyi vain itselle... kummallista. Koska Villachissa satoi eikä kaupungilla tuntunut olevan meille tarpeeksi tarjottavaa, suuntasimme iltapäivästä vielä osavaltion pääkaupunkiin Klagenfurtiin.

Sunnuntaina vain rentoilimme; katsoimme telkkaria ja saunoimme. Kävimme myös kävelyllä St. Veit an der Glanissa, jossa oli nähtävää... no, ei mitään. Löysimme mm. museon, vain huomataksemme, että se aukeaa seuraavan kerran vasta huhtikuussa.

Hotelli oli uusi ja ihana, suosittelen lämpimästi jos kukaan sattuu eksymään St. Veit an der Glaniin. Kyseistä kaupunkia en silti ehkä matkakohteeksi suosittelisi, sillä kylän nähtävyydet rajoittuu lähinnä McDonaldsiin. Pahoittelut, jos joku on syvästi rakastunut tähän pieneen kaupunkiin Kärntenissä, mutta meitä se ei erityisesti vakuuttanut!


Maanantaina lähdimme heti aamusta check-outin jälkeen ajelemaan Klagenfurtiin. Suoritimme viime hetken ostokset (taas löytyi vaan itselle eikä muille!), sillä 8.12. on vain "puolipyhä" eli kaupat olivat pyhästä huolimatta auki. Ostosten jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti, tosin välipysäkkinä toimi tällä kertaa Graz. Kävimme D:n veljen ja veljen tyttöystävän luona kahvilla ja lopulta viiden jälkeen pääsimme kotimatkalle. Kotona olimme puoli yhdeksän, ei muuta kuin jakso Greytä (tietty!) ja unten maille. Rentouttava viikonloppu takana, indeed!

9. joulukuuta 2014

Perchtenlauf

6. joulukuuta on Suomessa itsenäisyyspäivä, mutta katolisessa Euroopassa kyseisenä päivänä vierailee Nikolaus. Nikolaus tuo kilteille lapsille lahjoja jo ennen joulua. Päivää ennen Nikolausta tulee kylään Krampus, joka on hirviön kaltainen olento, joka vie tuhmat lapset mennessään. Vähän rankempi versio kuin meidän "tuhmat ei saa lahjoja" -kiellot, vai?

5. joulukuuta järjestetään useissa kaupungeissa myös Perchtenlauf eli kulkue, jossa nämä hirviöt kulkevat ja säikäyttelevät lapsia (ja aikuisia). Kremsissä kyseinen kulkue on aika pieni, ehkä yhteensä noin 10-20 hirviötä. Tänä vuonna satuimme olemaan Perchtenlaufin aikaan Kärntenin osavaltiossa, joka on tunnettu massiivisista hirviökulkueistaan. Olimme lomalla St. Veit an der Glanissa, joka on pieni kaupunki (noin 12 tuhatta asukasta). Kaupungin pienuudesta huolimatta Perchtenlauf oli valtava, mukana oli nimittäin 46 hirviöryhmää ja yhteensä noin 500 (!!) hirviötä.









Sääliksi käy noita kärnteniläisiä (tai ylipäänsä itävaltalaisia) lapsiraukkoja, jotka pienestä asti joutuvat tuollaiset hirviöt kerran vuodessa kohtaamaan. Nuohan käyvät siis päällekin, hakkaavat vitsoilla takapuoleen ja maalaavat naamaa hiilellä ym. Tällainen 26-vuotiaskin kipitti hirviöitä aika tehokkaasti pakoon, joten voin vain kuvitella miltä jostain noin 6-vuotiaasta tuntuu, kun mielessään miettii, oliko sittenkään tarpeeksi kiltti tänä vuonna vai viekö Krampus mukanaan...

Kuvia oli valitettavasti hyvästä kamerasta huolimatta vaikea ottaa, sillä kulkue ja hirviöt sen mukana liikkuivat koko ajan. Toivottavasti näistä kuvista silti välittyy perjantai-illan jännittävä (pelottava) tunnelma!

29. marraskuuta 2014

Sinitta kylässä

Sinitta löysi superhalvat lennot Istanbulista Wieniin ja homma oli sillä sovittu; vierailuajankohdaksi valikoitui viime viikonloppu eli 20. - 24. marraskuuta. Sinitta saapui torstaina kun olin töissä ja hengaili eka yhteisen kaverimme Hannan kanssa (olen tosin tutustunut Hannaan Sinitan kautta). Töistä päästyäni treffasin tytöt ja käytiin Vapianossa syömässä.

Perjantain otin ZA:ta eli saldovapaata töistä, joten oli koko päivä aikaa hengailla yhdessä Kremsissä. Käytiin kaupoilla ja kiinalaisen ravintolan buffassa syömässä. Illalla oli vuorossa heuriger ja parit viinilasilliset.

1. Raatihuoneen joulumarkkinat / 2. Severinplatte eli Hauerjause x 2 - ei jaksettu syödä / 3. Minä Kremsissä

Lauantaina käytiin Stift Göttweigilla (vien tänne aina kaikki vieraat) ja  Dürnsteinissa. Illalla vietettiin pikkujouluja ja tehtiin glögiä ja joulutorttuja. Sinitta toi mukanaan pipareita. Laitettiin liikaa glögimausteita ja glögistä tuli liian vahvaa, höh. Tortut onnistuivat sentään!
 (miks tää keskitti tän tekstin yhyyyyyyyy)

1. Pikkujoulujen tarjoilut / 2. Pariskunta Göttweigissa / 3. Museumsquartier ja mangopunsch

Sunnuntaina suunnattiin nokka kohti Wieniä. Kylmyydessä kierrettiin eri punsch-kojuja ja käytiin intialaisessa syömässä. Intialainen tosin taisi olla virhe, molempia nimittäin närästi koko illan.


Maanantaina oli ihana herätä Wienistä, koska työmatka olikin vain noin 15 min! Sinitta suuntasi hotellilta kentälle ja takaisin Istanbuliin. Oli oikein kiva viikonloppu:)

17. marraskuuta 2014

Päivä kanssani

Monissa blogeissa on ollut "päivä kanssani" -postauksia ja koska musta on kiva lukea niitä, päätin tehdä omaankin blogiin vastaavan. Tässä siis erittäin normaali arkipäiväni, ei varmaan enää mietitytä miksen kirjoittele useammin blogia kun mun päivät on tällaisia!

5.30 soi D:n herätyskello. Herään siihen, mutta jatkan sängyssä makaamista, sillä tiedän oman kelloni soivan klo 5.32. Silloin nousen ylös, heitän vaatteet päälle ja siirryn keittiöön laittamaan aamupalaa.

5.46 istahdan olkkarin ruokapöydän ääreen syömään aamupalaa (kaurapuuroa, banaania ja kahvia) ja selaamaan tablettia. Yleensä luen vauva.fi:n av-palstaa heti aamusta, ei ole liian vaikeita aiheita vaan nimenomaan ihan höpöhöpö-juttuja.

5.53 saan aamupalan syötyä ja siirryn kylppäriin meikkaamaan. Nopea meikki naamaan ja Kronehit soi taustalla. Kuuden uutisten alkaessa tiedän, että meikin pitää olla valmis.

6.00 heitän puolet kahvista viemäriin (ihan vakio, en kerkeä ikinä juoda koko kuppia!), vedän kengät ja takin päälle ja kaivan jääkaapista eväät mukaan.

Aamupala // Päivän asu - ja ei, meillä ei tarvi olla kauluspaitaa töissä

6.07 ulos ovesta, jotta ehdin klo 6.14 lähtevään junaan. Huh! Junassa luen kirjaa ja laitan Sinitalle whatsappissa perinteisen "Rise and shineee!" -tervehdyksen. Jaksan pysyä hereillä vartin, kunnes klo 6.30 nukahdan.

Herään klo 7.25 Spittelaun aseman kohdalla. Viisi minuuttia myöhemmin ollaan Franz-Josefs-Bahnhofilla ja Wienissä tervehtii synkkä ja kostea sää. Onneksi spora tulee heti enkä joudu odottelemaan.

7.45 avaan toimiston oven. Pari kollegaa on jo paikalla, huikkaan hyvät huomenet ja käynnistän tietokoneen. Vaniljakahvia ja vettä keittiöstä, työpäivä voi alkaa.

10.26 havahdun, kun joku asiakas huutaa täyttä kurkkua. En pysty keskittymään hommiini ja tekisi mieli käydä sanomassa nätisti "turpa kiinni". Tyydyn kuitenkin valittamaan tilannetta parille työkaverille ja mietin samalla, miksi lounaaseen on vielä 1,5 tuntia.

12.10 pääsen viimein lounaalle. Syön eiliseltä jäänyttä kalapannua. Mulla ei ole useinkaan eväitä mukana, mutta jos joskus on, niin yleensä maanantaisin - D:n äidin tekemää sunnuntairuokaa toki.

12.30 olen valmis lounaan kanssa. Palaan takaisin työpöydän ääreen, vaikka periaatteessa mulla olisi vielä 10 min ruokista jäljellä.

13.00 alkaa mediatekniikkakoulutus. Se osoittautuu max. 5 minuuttia kestäväksi yhden miehen nappien paineluksi, minkä jälkeen kouluttaja toteaa kaiken olevan "itsestään selvää". Ahaa, olikin tarpeellinen koulutus.

14.10 haen teetä keittiöstä ja toivon sen freessaavan mua loppupäivän ajaksi. Väsyttää.

Mun työpöytä (siis miten niin sekainen?) // Jee kotia kohti!

16.25 suljen viimein tietokoneen ja lähden kotia kohti. Jos jotain ihmetyttää työpäivän pituus niin Itävallassa on tapana tehdä maanantaista torstaihin pitempää päivää, jotta perjantaisin pääsee jo puoliltapäivin kotiin.

16.46 saavun juna-asemalle. Pelkään, ettei juna kulje, sillä Maiju tekstasi mulle aamulla raiteen olevan pois käytöstä. Onneksi vika on korjattu ja pääsen lähtemään kohti Kremsiä.

18.02 viimein kotona! Pakkaan äkkiä jumppavaatteet ja syön pari paahtoleipää ennen kuin suuntaan salille.

18.30 alkaa zumba. Siellä on tänään jostain syystä todella vähän porukkaa, mikä on vaan kiva - onpahan tilaa levitellä!

19.38 tulen kotiin. Haluaisin mennä suihkuun, mutta D on kokannut riisiä ja kanakastiketta ja vaatii syömään heti.

Töistä tullessa hississä // Mun sali! En kehdannut kuvaa lähempää muaha

20.00 pääsen viimein suihkuun.

20.40 istun koneella ja kirjoitan tätä postausta. Ajattelin vielä katsoa jakson Greyn anatomiaa, kunnes noin tunnin päästä painun nukkumaan.

1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! Mulla oli tosin jo eilen vapaapäivä, sillä paikallinen (ja saksalainen) evankelinen kirkko viettää lokakuun vikana päivänä Reformationstagia eli uskonpuhdistuksenpäivää. Firman toimitusjohtaja on protestantti, joten kaikki muutkin ko. kirkkoon kuuluvat saivat vapaapäivän. Sinänsä aika epäreilua, että saan sekä Itävallan katoliset juhlapyhät että omaan uskontooni kuuluvat (varsinkin tällaiset, joita ei edes Suomessa vietetä), mutta hei, mikäs siinä - vapaapäivä on aina vapaapäivä ja otan sellaiset mielihyvin vastaan.

Pyhäinpäivän kunniaksi käytiin D:n porukoilla syömässä ja sieltä kotiin tultuamme sain idean: käytäisiinkö ottamassa kuvia, kun on kerrankin nätti ilma ja saisin samalla kirjoitettua blogiinkin kuvien kera? Tässä siis tämän päivän kuvailut. Täällä on ollut noin +14 astetta tänään, ja se on musta tosi lämmin, ottaen huomioon, että tänään on jo marraskuu. Huh, ei enää pitkä aika jouluunkaan!










Muuten mun eloon kuuluu sitä ihan tavallista: töitä ja lukemista ja sarjojen katselua, treenatakin koitan ja välillä nähdä kavereita. Luin tänään loppuun John Greenin The Fault in Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe), ja vaikka toi onkin kai enemmän nuorille tarkoitettu kirja niin tykkäsin kovasti. Jos tulee vastaan jossain niin lukekaa! Tai jos ei jaksa lukea niin siitä on myös leffa, tosin sitä en ole nähnyt niin en uskalla suositella.

Nyt alan katsoa Greyn anatomiaa (mulla on jo 8. kausi meneillään, apua oon kohta Jenkkiajassa jos jatkan tätä tahtia!) ja sen jälkeen painun salille. Pyhän kunniaksi sunnuntain aikataulu eli ohjelmistosta löytyy Body workout -tunti, mikä on tietysti vain plussaa - lauantaisin kun ei normaalisti tunteja ole. Ihanaa pyhän ja viikonlopun jatkoa!

22. lokakuuta 2014

Sikakylmä Suomi-loma

Viikko Suomessa takana ja täällä ollaan taas! Koko reissun ajan oli niin hullun kylmä, joten tän päiväinen +8 syksysade Wienissä tuntui jopa melkein mukavalta. Viikko meni todella nopeaa, vaikka aluksi aattelin, että se on pitkä reissu. Paljon tuli nähtyä kavereita ja perhettä, oli siis oikein onnistunut loma! Eikä tää paluu arkeenkaan tuntunut niin pahalta, kun tietää, että edessä vain puolikas viikko.

Isoin miinus mun lomalle: mun laukku jäi eilen Tampereelle! Se fiilis, kun avaan puhelimen koneessa Wieniin saavuttua ja siellä odottaa Finskin sähköposti "laukkusi viivästyi lennolta"... viivästyi?! Olin Tre-Pirkkalassa jo ennen kuin check-in alkoi. Onneksi pitkän jännäilyn jälkeen laukku toimitettiin tossa pari tuntia sitten mulle kotiovelle asti.


Kiitokset Hennalle, joka kertoi miten saan tehtyä tällaisen "kuvakollaasi idiooteille" -tyyppisen kuvarakennelman. Siinä loman kohokohdat: tänään kotiin saapunut laukku, mun ihanaihanaihana Michael Kors (vihdoin minun!) ja tietty; hyvä ruoka, kuvassa kreikkalainen salaatti patongin kanssa. Mun siideri näköjään leikkautui kuvasta. Hyvää ruokaa oli myös mm. Riikan vauvakutsuilla ja Sandron brunssilla, sekä toki mummin ruokapöydässä. Mähän yleensä lihon Suomen-lomilla pari kiloa ja laihdun ne sitten taas Itävallasssa pois... ehkä ihan hyvä, etten käy siellä useammin.

Kiitos kaikille, jotka oli osana mun Suomi-viikkoa! Joululomaankaan ei oo enää pitkä matka ja lupaan tästä lähtien ottaa käsimatkatavarat mukaan, etten jää viheltelemään pelkkä lompakko, kännykkä ja passi kädessä. :D