Toukokuun puoliväli

Täällä taas! Päivät menee niin nopeasti, etten edes itse tajunnut viime postauksesta vierähtäneen aikaa... kiva, että muut huomaa postaustauot paremmin kuin minä itse. :D

Vikat kouluviikot meneillään, oikeastaan enää ensi viikolla pari tuntia ja siinä se sitten olikin. Gradukin hyväksyttiin, tosin arvosanasta ei vielä tietoa. Tänään meillä on luokan kanssa lukukauden päättäjäisbileet, jotka itävaltalaiseen tapaan järjestetään yhdessä heurigerissa eli ns. viinitavernassa. Ennen bileitä koitan vielä käydä salilla vetämässä nopean treenin, jotta voi illalla hyvällä omatunnolla kitata muutaman lasin viiniä. ;)

Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten sunnuntaina, kun oltiin kävelemässä joka sunnuntaiseen tapaan D:n vanhemmille syömään. Okei, pakko myöntää, kävely ei ole joka sunnuntainen tapa, mutta D:n vanhemmilla syöminen on. Monet bloggaajat julkaisee jotain päivän asuja, mutta koska mun asut on päivästä toiseen samalla kaavalla (t-paita ja farkut, ehkä joku neule tai bleiseri) niin niissä ei paljoa katselemista ole. Vaikka kuvasta voisi toisin luulla, mulla on edelleen pitkät hiukset.

Mun piti mennä lauantaina Unkariin päiväretkelle, mutta hinta nousikin vähäisen osallistujamäärän vuoksi melkein tuplaan, joten päätin skipata. Tietysti tässä on taka-ajatuksena myös se, että retken skippaamalla näen Euroviisujen finaalin kokonaisuudessaan... :) Eilen eka semifinaali ja veikkasin 7/10 oikein. Huonommin kuin viime vuonna siis, jolloin sain 9/10. No, ehkä tää tästä ja tsemppaan lauantain Euroviisu-iltamia varten, silloin nimittäin pelataan todnäk taas rahasta eli panokset kovenee.

Lätkääkin oon katsellut, hyvä Suomi! Lauantaina oli Suomi-Itävalta ja kröhöm, meille meinasi tulla kotona pientä riitaakin, koska "tuomarit ovat Suomen puolella" ja "suomalaiset tahallaan hankkivat itävaltalaisille jäähyjä" ja "jääkiekko on paska peli, jossa on oudot säännöt". Note to myself: älä katso enää poikaystävän kanssa lajeja, jotka otat itse tosissasi. Futiksen kanssa samaa ongelmaa ei ole, koska mua ei oikeasti kiinnosta miten Suomen jalkapallo pärjää, tai lähinnä miten se EI pärjää.

Nyt sinne salille!

Ich bin wieder hier!

Täällä ollaan! Sain tänään jo kahdelta eri henkilöltä kommenttia mun blogihiljaisuudesta, ja tajusin, etten tosiaan ole kirjoittanut hetkeen mitään. Eipä sillä, ei mulla mitään asiaakaan ole. Gradun palautin ajallaan viime perjantaina, kädet hieman tärisi kun kannoin sitä painavaa opusta (167 sivua!) opintotoimistoon. Nyt se on kuitenkin ohi, jes! Arvosana ilmoitetaan 17.5. ja siihen asti pitää jännätä, pääsikö läpi vai ei... tosin veikkaan, ettei graduohjaaja olisi antanut sitä edes palauttaa, jos se ei läpi menisi.

D osti uuden kameran (Olympus Pen Lite tai joku sellainen?) pari viikkoa sitten ja nyt täällä blogissakin on tästä lähtien ehkä parempilaatuisia kuvia. Jos ei muuta, niin ainakin mun pärstää näkyy enemmän, taidan nimittäin olla uuden kameran omistajan suosituin kuvauskohde.

Päivät tuntuu nykyään supertylsiltä, kun ei ole enää gradua kirjoiteltavana. Toki mulla on muita pienempiä koulujuttuja vieläkin, mutta silti päivät tuntuu matelevan. Yksi luokkakaveri kysyi multa eilen "eikö sulla oo elämää?", kun innostuin tekemään kouluhommia viikko ennen deadlinea. Teki mieli heittää takaisin, että "kumpikohan meistä valmistuu ajallaan?"... Mut joo, päivät menee aika pitkälti erilaisia tv-ohjelmia seuratessa.

Oon alkanut myös hakea töitä, tosin tähän mennessä vasta kolmea paikkaa. Pitää varmaan käydä kesällä joku saksan superintensiivikurssi, että saan kielitaidon hiottua sille tasolle, että pystyisin töitä tekemään. Kai mä tämänhetkiselläkin kielitaidolla voisin jotain kaupan kassan hommia tehdä, mutta asia erikseen, onko niitä järkevä tehdä tällä koulutuksella. Jos en ole vielä täällä blogin puolella maininnut, niin minä jään Itävaltaan, ainakin toistaiseksi. Ei siis kannata vielä järkkäillä mitään welcome home -bileitä.

Ai niin, jääkiekon MM-kisat alkoivat eilen. Veikkaan, ettei tänäkään vuonna niitä telkkarista näytetä, mutta elättelen silti toivoa. Ensi viikon lauantaina tiedossa Suomi-Itävalta, ja tuo peli on PAKKO voittaa tai meidän kotirauha järkkyy. :D

Tässä postauksessa ei nyt oikein ollut päätä eikä häntää, mutta toivottavasti tämä silti ilahduttaa ainakin niitä kahta ihmistä, jotka uutta postausta toivoivat. Täällä on tänään +22 astetta, taidan siirtyä ulos.

Almost there...

Päätin, että 70 sivua tulee täyteen tänään. Enää tää viikko puristusta jäljellä ja sit tää graduvalitus on ohi, I promise! Vähän motivaatiota tähän väliin:

Kaikki kuvat icanhascheezburger.com, googlen kuvahausta poimittu. Että opinpahan taas laittamaan lähteet, nih!

Flachau

Iltaa! Pääsiäispostaus hieman näköjään taas venyi, mutta oon viime aikoina ollut aika 24/7 gradun äärellä eikä ihan hirveesti muuta kerkeä tehdä. Vielä viimeset kaks viikkoo loppurutistusta ja saan palautettua työn, se on sit kiitos ja hyvästi lopputyö, en aatellut enää kolmatta tehdä. Rupes muuten naurattaan ajatuskin siitä, että tekisin PhD:n joskus. Oon todella todella todella laiska ton gradun suhteen, mutta pakko vaan ottaa itteensä niskasta kiinni, koska jos en palauta sitä nyt vaan venytän valmistumisen syksylle, oon niiiiin pettynyt itseeni.

Mutta joo. Flachau ja pääsiäinen. Oltiin siis D:n ja yhen toisen pariskunnan kanssa Salzburgin osavaltiossa (jep, jos joku ei vielä tiennyt niin Itävallassa on 9 Bundeslandia eli osavaltiota) laskettelemassa. Nää oli siis Alpit, jee! Oon viimeksi ollut rinteessä 2009 ja se reissu päättyi aivotärähdykseen, joten tällä kerralla oli kypärä ja pieni jännitys messissä. Otin suosiolla sukset, sillä oon laskenut niillä muksusta lähtien, vaikkakaan en varmaan sitten vuoden 2003/2004... no joo, laudalla en koskaan oppinut kunnolla laskemaan, joten sukset oli turvallisempi vaihtoehto. Laskettiin kaks päivää putkeen ja ai että oli kivaa!

 En kestä tota mun pallopäätä ton kypärän ja lasien kanssa... :D

 Tuolla oli tollainen ympäri vuoden toimiva  vuoristorata, joka tietty käytiin testaamassa. Ehkä koko reissun hauskin juttu!

Vähän draamaakin tälle draamaqueenille reissulla sattui, olin nimittäin reissun tokana päivänä yksin hotellilla ja kirjoittelin gradua, kun muut oli rinteessä. Yhtäkkiä iski superhuono olo ja pyörryin (!!), ja tästä pelästyneenä lähdin hakemaan apua respasta ja pyörryin alakerrassa uudestaan. Jes. Tuloksena lääkärireissu ja tyttö kaikkiin mahdollisiin testeihin ja tippaletkuun, hienostihan siinä sit meni lauantai. Onneksi selvittiin vaan säikähdyksellä ja syyksi ei löytynyt muuta kuin romahtanut verenpaine. Olin vissiin juonut vähän huonosti ja hotellihuoneessa oli huono ilma, ehkä nää tekijät sit yhdessä aiheutti sen. Tosi outoa kyllä, koska en oo ikinä pyörtynyt kunnolla (paitsi kerran 17-vuotiaana ja aika usein huimaa)! Lisäksi olin unohtanut sen eurooppalaisen sairasvakuutuskortin Kremsiin, eli laitanpa tässä kohta hakemusta Kelalle, josko sieltä tulisi sitten edes osa summasta takaisin.

Semmonen pääsiäinen siis! Onneksi toi pyörtyily tapahtui jo reissun alussa ja sen jälkeen oli vielä monia kivoja hetkiä, joten ei jäänyt huono maku reissusta. Nyt vihdoin ja viimein taisi tulla tännekin kevät ja vaihdoin toppatakin nahkatakkiin, jes! Oon kyl vähän vilukissa, eilen oli +8 astetta ja painoin tuolla edelleen talvitakissa - ei ihme, että oli vähän kuuma. Seuraavaksi keskityn vikat hetket graduun, joten uutta blogipostausta tuskin tulee ennen 26.4... tai jos tulee, niin se tarkoittaa sitä, että koitan vältellä itse asiaa. :D

and that's who I am

Koska kaikki muutkin, niin minäkin. Meni hermot noita (klik klik) kuvia selatessa, mutta tässä nyt jotain. Aloitin tän postauksen jo ennen pääsiäistä, mutta jäi kesken. Mulla olisi pääsiäisestäkin vaikka mitä kirjoitettavaa, mut se siirtyy nyt vähän, koska mun täytyy oottaa et saan kuvat koneelle (ne on tällä hetkellä vielä D:n puhelimessa). Mut joo, tässä nää and that's who I am -kuvat;

En oo ikinä asunut yksin, ja ehkä juuri siksi arvostankin yksin kotona olemista niin kovin. Oon myös ainut lapsi, joten oon pienestä asti oppinut viihdyttämään itse itseäni. Minä + läppäri + kirjat + televisio = ei tuu tylsää!

Työhaastatteluissa kysytään aina huonointa puolta, harmi ettei kärsimättömyyttä kannattaisi heti ekana huudella. Sitä mä kuitenkin olen, aivan käsittämättömän huono odottamaan ja menee saman tien hermot, jos joku ei hiffaa jotain juttua välittömästi (eli siis yhtä nopeasti kuin minä). Terkkuja vaan niille, joille oon joskus jotain joutunut opastamaan... Tällä osa-alueella olisi selkeästi kehitettävää!

Meillä oli Grazin Erasmus-vaihdon loppuessa semmoset "Erasmus-awards", jossa jaettiin ihmisille erilaisia palkintoja. Mä sain cutest girlin ja drama queenin, jälkimmäisen kategorian voitin ihan ylivoimaisesti... joten tarviiko tota ylireagointia sen tarkemmin selittää? :D

Mulle piti pienenä (ja vieläkin, kröhöm) antaa lahjat pienissä osissa, jotta niitä olisi mahdollisimman monta. Aino 24 vuotta laskee edelleen joka joulu lahjojen määrän...

Oon ennenkin maininnut täällä, että listaan kaikki lukemani kirjat. Teen myös kauppalistoja, pakkauslistoja, to-do-listoja jne. Kaikki käsin, en tykkää kirjottaa listoja koneella.

Tää on aika yllätyskortti, sillä oon oppinut juomaan kahvia vasta täällä asuessani kunnolla. Meillä on semmonen kahvinkeitin, josta tulee kapselista yksi kuppi kerrallaan, ja se on niiiiin hyvää! Ei lähde aamu ilman sitä kunnolla käyntiin. Jos näätte jossain maassa Tchibo-kahvilan, ostakaa sieltä kahvia.

Tän takia en pelaa mitään tietokonepelejä, koska jäisin niihin koukkuun välittömästi. Olen koukussa myös moniin tv-sarjoihin, mm. tällä hetkellä Pretty Little Liars kiinnostaisi huomattavasti enemmän kuin gradun naputtaminen.

Olin kotikaupungissani kummajainen, sillä taisin olla koko ikäluokan ainoa, joka ei ajokorttia ajanut 18 vuotta täytettyään. Enkä oo muuten ajanut vieläkään sitä korttia, enkä edes ole ikinä istunut tossa kuskin paikalla autossa. Silti kutsun D:n autoa reteesti "meidän autoksi" :D

Tekisi mieli laittaa tähän myös yksi vanha kuva, joka on otettu vanhasta Helsingin asunnon huoneestani.. ihan oikeesti, oon todella epäjärjestelmällinen ja laiska siivoamaan! Kyllä mä siivoan, jos on likaista, mutta tavarat ei oo ikinä oikealla paikallaan eikä se ees tavallaan haittaa mua. Kai sitä pitäisi jo tän ikäisenä opetella pitämään tavarat järjestyksessä, vai mitä luulette? Mun entisellä työpaikallakin mun työpöytä oli aina ihan järkyttävässä sotkussa, pomokin joskus kommentoi, että "voitko Aino tehdä tälle jotain?"... Että semmosta. Nyt äiti todennäköisesti pudistelee päätään tätä kotona lukiessa, anteeks!

Nyt jatkan sitä mun inhokkihommaa eli gradun naputtamista. Kolme viikkoa ja kaks päivää deadlineen ja sivuja puuttuu vielä noin 35, oumaigaad!

Diese Woche

Iltaa! Taas on hieman aikaa kulunut, mutta mulla ei yksinkertaisesti vaan oo ollut oikein mitään asiaa. Päivät menee kouluhommien (erityisesti gradun) parissa ja hirveesti muuta en sitten teekään. Vielä kuukausi loppurutistusta gradun suhteen jäljellä, tarttee olla superahkera, koska mulla on nyt vasta noin kolmasosa kirjoitettuna... Onneksi haastattelut on suoritettu kunnialla loppuun, eilen oli yhdeksäs (!!) ja viimeinen haastattelu. Huh.

Nyt katon lempiohjelmaani DSDS:ää, oon tästä täällä ennenkin vaahdonnut, mutta kyseessä siis Saksan Idols. Kaverit kokkaa tänään yhen kaverin kotona, ja kutsuivat mutkin, mutta kieltäydyin tän ohjelman varjolla. Onko huolestuttavaa, että istun mielummin lauantai-iltana yksin kotona (D on kavereidensa kanssa) telkkarin ääressä kuin näen kavereitani? Oon selkeesti todella sosiaalinen. :D

Tän viikon iloisin asia oli vaa'alla käynti keskiviikkona. Oon siis ollut yhdessä vaiheessa aika pulkassa kunnossa, ja reilu vuosi sitten päätin muuttaa syömisiäni siten, että saisin hieman kiloja pois. Syön edelleen herkkuja melkein päivittäin ja muutenkin vähän miten sattuu, mutta jostain syystä oon silti onnistunut pudottamaan painon sellaisiin lukemiin, jotka oon viimeks vaa'alla nähnyt alkuvuodesta 2008. Huhhuh! Ei tässä vieläkään missään bikinikunnossa olla, mutta hyvä alku ainakin!

Toi kuva on jo ehkä parin kuukauden takaa, mutta sopi niin hyvin tähän painonpudotus-aiheeseen. En todellakaan syö elääkseni vaan elän syödäkseni! :D

Harkitsin tekeväni toukokuussa saksan kielikokeen B2-tasolla, mutta tajusinkin tällä viikolla, etten kykene. Se puheosuus on liian haastava mulle, en mä osaa perustella miksi joku kuva Y sopii mun mielestä runoon X ja miksi ei. Voihan ton kokeen toki tehdä myöhemminkin jos on tarvis, en mä sitä kuitenkaan tartte nyt minkään kouluhaun takia (ei opiskelua mulle enää ainakaan hetkeen, kiitos!).Toivotaan siis, että töitä löytyy ilmankin kielitaitoa!

Eilen käytiin D:n kanssa illalla keskellä ei mitään eli Herzogenburgissa, noin 25 km täältä Kremsistä Sankt Pölteniin päin. Mun vaihtoaikainen kaveri Duska oli mallihommissa täällä ja käytiin moikkaamassa sitä. Ihan superkivaa, kun näkee kavereita, joita ei usein näe välimatkan takia. Itse asiassa mun melkein kaikki kaverit kuuluu tätä nykyä tohon "ei näe usein välimatkan takia" -kategoriaan. On mulla täällä kavereita, mutta kohta loppuu koulu ja ihmiset muuttaa pois. :(

Hyi hitto, joku koputti äsken ikkunaan ja hyppäsin about metrin tässä sohvalla. Kiitos poikaystävälle lauantai-illan säikähdyksestä! Nyt jatkan tätä DSDS:n kyttäämistä, mukavat viikonloput kaikille :)

Grumpy Aino

Hellou pitkästä aikaa taas! Koulun kanssa on ollut kiireitä, enkä oo yksinkertaisesti kerennyt katsomaan koko blogia. Nyt on taas jotain valitettavaa ja blogihan on tähän tietysti oiva paikka. Oon ilmeisesti aika usein huonolla päällä, yksi luokkakaveri kun eilen tokaisi "Aino could be the prettiest girl in our class, if she wasn't always so angry"... :D 

Nojoo, sitten asiaan eli valittamiseen. Ensinnäkin, se kuka ikinä kehtasi sanoa, että vika lukukausi on rento, niin öööö, anteeksi mitä?! Täähän on kaikkea muuta kuin rento! Ihan kuin pelkän gradun kanssa ei olisi tarpeeksi hommaa, niin meillä on lisäksi 5 kurssia käynnissä ja kaikilla tehdään superpaljon hommia. Konsultoinnissa konsultointiin ihan oikeaa yritystä ja aikaa työlle oli kaksi viikkoa. Proffahan tokaisi meidän kansainvälisestä ryhmästä jo heti alkuunsa, että ollaan hiljaisia introverttejä isoilla riskeillä varustettuna, mikä oli hänen kaunisteltu tapansa sanoa, että ollaan ihan surkeita. Koitettiin koko kurssi taistella tätä mainetta vastaan, ja mitä eilen kävikään? Saatiin ryhmän surkein arvosana, tietty! No, silti 87% ja olen tyytyväinen. Vaikeaa opiskella pelkästään ahkerien ja fiksujen ihmisten kanssa, heti jos ei ole samalla tasolla niin vaikuttaa siltä, ettei ole penaalin terävin kynä. 

Lisäksi mun luokkalaiset paikalliset ei ikinä halua tehdä ryhmätöitä ulkomaalaisten kanssa, koska on helpompaa työskennellä saksaksi ja aina samojen ihmisten kanssa. Ai siis opiskeltiinko me englanniksi? Ai siis opiskellaanko me kansainvälistä liiketaloutta? Ai siis luuleeko joku, että me olisimme jo 23-30 -vuotiaina niin fiksuja, että osattaisiin työskennellä kaikkien ihmisten kanssa ja valita ryhmät ajattelematta, että tuosta ja tuosta ihmisestä en tykkää? Niinpä. 

Mulla olisi tänään illalla saksan tunnilla esitelmä, jota oon pitkittänyt jo kaksi viikkoa. Joudun siis todennäköisesti pitämään sen tänään, mutta kun en mä pysty puhumaan aiheesta x putkeen viisi minuuttia ilman mitään papereita! D:n kanssa uskallan puhua, mutta heti kun pitäisi puhua yhdeksän vieraan ihmisen edessä, jäädyn totaalisesti ja pulssi kohoaa varmaan kahteensataan. Tiedetään, pakkohan tästä pelosta on päästä eroon, kiva asua saksankielisessä maassa ja pelätä puhua saksaa.

Siinä varmaan tän päivän angstailut, ehkä palataan ensi kerralla iloisemmilla aiheilla. Nyt voisin naputtaa gradua ja sen jälkeen ehkä tiskata... kotipäivä jee!