13. huhtikuuta 2014

Elämäni aakkoset

Näitä "elämäni aakkoset" -postauksia on näkynyt viimeaikoina monissa blogeissa ja eräänä tylsänä iltapäivänä junassa mietin, että voisin itsekin väsätä moisen.

A niin kuin Active City eli mun kuntosali. Kremsiin muuttaessa toivoin, että täältäkin löytyisi joku kiva sali, jonka tarjonnasta löytyisi myös ryhmäliikuntatunteja. Valitsin Active Cityn aika randomilla, mutta nyt olen tyytyväinen asiakas jo kolmatta vuotta.

B niin kuin blogit. Vaikka kirjoitan itse aika laiskasti, luen muiden ihmisten blogeja kuitenkin päivittäin. Olisi kivaa olla itsekin niin ahkera kirjoittaja.

C nii kuin chatit. En tiedä, miten pärjäisin ilman whatsappia tai facebookin chattia! Ihan elintärkeät toiminnot yhteydenpitoon näin ulkomailla asuessa.

D niin kuin Daniel. Huu, mysteerikirjaimen takaa paljastuu ihan oikea nimi! No mitäpä tästä lisää kertomaan, minun poikaystäni ja asuinkumppanini ja syy olla Itävallassa.

E niin kuin Euroviisut. Oon Euroviisu-fani henkeen ja vereen, ja blogissa jo aiemminkin mainitut Euroviisu-bileet järjestetään tänäkin vuonna. Kutsutuille on jo ilmoitettu, että 10.5. (mun nimipäivä, muuten!) on sitten varattu Euroviisuille eikä muuta menoa sovi järjestää.

F niin kuin Finnland. Otin vapauden käyttää myös saksankielistä sanaa, koska en keksinyt muuten F:llä alkavaa. Suomi ja suomalaisuus on erittäin tärkeä asia mulle, varsinkin nyt kun asun ulkomailla.


G niin kuin Greyn anatomia. Ihan ykkössarja tällä hetkellä, katson aina kuin vaan aikaa on tarpeeksi. Sain perjantaina kolmoskauden loppuun, ja eilen löysin sattumalta 4. ja 5. kauden DVD-boksit halvalla - vieläpä suomeksi tekstitettyinä!

H niin kuin Hello Kitty. Minun idoli! Mulla on kaulassa aina HK-kaulakoru, joka on saatu entisiltä työkavereilta läksiäislahjaksi.

I niin kuin isi. Oon aina isin tyttö, vaikka isin kuolemasta tuleekin tänä vuonna jo 6 vuotta. Voi kun toivoisin, että isi voisi nähdä mihin elämä on minut vienyt!

J niin kuin juna. Istun viitenä päivänä viikossa yli kaksi tuntia päivässä junassa. Mulla on nykyisin jopa sellainen junalippu, jolla voi vuoden matkustaa Itävallassa ihan mihin vaan. Kelatkaa, siis IHAN MIHIN VAAN.

K niin kuin Krems. Tulin Kremsiin reilut 2,5 vuotta sitten vähän sellaisella "no, näytä mitäs sulla on mulle tarjota" -asenteella. Krems on syyskuun 2011 jälkeen tarjonnut minulle koulutuksen, ystäviä, rakkauden ja ennen kaikkea kodin. This is where I'm home.

L niin kuin lukeminen. Olen aina ollut aika lukutoukka ja nyt, kun noiden junamatkojen takia sitä aikaa lukemiseen on paljon, luen jopa enemmän kuin edellisinä vuosina. Mieluiten luen tietysti suomeksi.


M niin kuin McDonalds. Mun jenkkikaveri Emma sanoi mulle, että oon eka Mäkkiä rakastava henkilö, kenet se on tavannut. En oikein perusta hamppareista, mutta muuten padappappappaa, I'm loving it! Käyn usein hakeen aamukahvit Mäkistä, koska se on ainut Wienin juna-asemalla oleva kahvila, josta saa euron cappucinon.

N niin kuin napostelu. Paha tapa, jota varsinkin töissä tulee harrastettua. Vielä kun harrastaisi napostelua vaik porkkanoilla tai muulla terveellisellä, mutta ei, pelkkiä herkkujahan sitä tulee naposteltua. Tästä pitäisi päästä eroon!

O niin kuin sen firman nimi, jossa työskentelen. En haluu sanoa sitä blogissa, mutta helpostihan se mun vihjeiden perusteella ja googlettamalla löytyy. Täällä tulee vietettyä se 40h viikossa.

P niin kuin pandis eli teini-ikäni alter ego. Olin ircissä ja ah-niin-legendaarisessa irc-galleriassa nimimerkillä pandis. Olin meilläpäin tunnettu pääosin nimellä pandis, enkä usko että puoletkaan ihmisistä tiesivät mun omaa nimeä. Muistan, kun kävin naapurikylän lukion bileissä ja ihmiset huutelivat, että "hei, sä oot se pandis!". Tunsin itseni julkkikseksi. En ole ollut enää vuosiin pandis, mutta pandiksena olo oli tärkeä osa identiteettiäni silloin nuorempana.

Q niin kuin... hei oikeesti, ei kai mikään sana ala q:lla?

R niin kuin ruisleipä. Yksi niistä asioista, joita Suomesta kaipaan ja jota kaikki vierailijat joutuvat minulle mukanaan tuomaan.

S niin kuin Sinitta. Paras ystävä, jonka kanssa koettu yhdessä niin paljon Grazin vaihdosta alkaen.

T niin kuin Tangle Teezer. Näin blogeissa pitkään mainoksia tästä "ihmeellisestä hiusharjasta", ja mainosten uhrina päädyin ostamaan omanikin. Aluksi en vakuuttunut, mutta nykyään en harjaa hiuksiani normaalilla harjalla enää lainkaan. Tää selvittää takut kuin takut kivuttomasti!

U niin kuin unet. Näen tosi paljon unia ja yleensä muistan ne kaikki seuraavana päivänä ja välillä pidempäänkin. Pidin joskus teininä unipäiväkirjaa, mut muistin niin paljon unia, et olis pitänyt joka päivä kirjottaa enkä jaksanut eli jätin kesken.

V niin kuin Vammala. Sieltä mä olen kotoisin ja siellä olen melkein 19 vuotta elämästäni viettänyt. Äiti ei asuu enää Vammalassa eli välillä Suomen-reissuilla ei tuu lainkaan käytyä edes siellä, mutta on se silti se paikka, mistä mä alunperin tulen.


W niin kuin Wien. Olen töissä Wienissä eli vietän siellä suhteellisen paljon aikaa. Kaunis kaupunki, jota suosittelen kaupunkilomakohteeksi kaikille!

X niin kuin xylitol? Ei tää kyl liity mun elämään mitenkään, mutta x on vähän samaa sarjaa kuin q.

Y niin kuin ystävät. Suurin osa on edelleen Suomessa, mutta onneksi välimatka ei määritä ystävyyttä.

Z niin kuin zumba. Aluksi inhosin zumbaa, sitten inhosin itseäni kun aloinkin pitää siitä. Nykyään en enää mieti vaan annan palaa! Parasta!

Ä niin kuin äiti. Skypeillään äidin kanssa kerran viikossa ja nähdään muutaman kerran vuodessa. Äiti oli täällä käymässä viime viikonloppuna ja siitä postaan varmaankin lähitulevaisuudessa lisää.

Ö niin kuin Österreich. Täytyykö tätä enempää perustella? Itävalta. <3

30. maaliskuuta 2014

James Blunt 21.3.2014

Kovasti yritin väittää ettei tässä mitään erikoista ole tapahtunut ja unohdin sitten kokonaan mun tän vuoden kohokohdan: James Bluntin keikan viime viikon torstaina! Oon James Blunt -fani jo ihan ekasta, vuonna 2005 ilmestyneestä You're Beautiful -hitistä alkaen ja olen kerran aiemminkin, kesäkuussa 2011, nähnyt miehen livenä Helsingissä. Kun kuulin uuden kiertueen tulevan Wieniinkin, oli vähän niin kuin pakko päästä paikalle. Sain lipun joululahjaksi D:ltä ja vaikka silloin jouluna keikkaan tuntuikin olevan ikuisuus, meni tuo odotus äkkiä. 

Konsertti oli Wienin Stadthallessa, jonne mahtuu ehkä noin 10 tuhatta ihmistä. Joka tapauksessa, konsertti oli loppuunmyyty ja halli ihmisiä pullollaan. Konsertti oli niiiiiiin upea, parempi kuin Helsingissä melkein kolme vuotta aiemmin. Istuimme tosi kaukana lavasta eli näin James Bluntin about sentin kokoisena, mutta onneksi ääni kuului ja screenilta näkyi kuvakin. Mekin kuvattiin jotain videoita, mutta koska youtubesta löytyi jonkun paremmin kuvaama video, linkitän sen nyt tähän alle.


Jopa D, joka ei ole mikään James Blunt -fani (lähinnä tuskaili ennen konserttia, että "onks mun pakko tulla mukaan katsomaan sitä BONDIA?") joutui myöntämään konsertin jälkeen, että kokemus oli mahtava. Herra Blunt olisi myös heinäkuussa keikalla Wienissä, katsotaan saanko suostuteltua D:n silloinkin mukaani.

Loppuun aiheeseen liittyviä, epäselviä kuvia Helsingin keikalta kolmen vuoden takaa - silloin oltiin vähän lähempänä lavaa.





26. maaliskuuta 2014

Minne katosi päivät?

Mä en oikeesti tajua, miten päivät menee näin nopeeta ja joudun aina toteamaan, että kappas, en ole blogiin kirjoittanut kahteen viikkoon. Sorisorisori ja sitä rataa, mutta ilmeisesti tää postaustahti nyt vaan pysyy tasaisen hitaana. Ei mulla oikeastaan ole ees mitään kummallista asiaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, että täällä blogin puolellakin jotain tapahtuisi.

Meillä oli töistä pari viikkoa sitten "Skitag" eli laskettelupäivä. Koko firmasta lasketteli lopulta vain kolme henkeä ja me muut tyydyimme makailemaan auringossa. Onneksi tuona päivänä oli ihan superhyvä kevätilma, auringossa pärjäsi loistavasti ilman takkia. Meinasin ottaa selfien itsestäni aurinkotuolissa, mutta en sit kuitenkaan kehdannut eli saatte ihailla mun todella laadukasta kuvaa rinteen huipulta.


Mitäs muuta. Öööö no ostin lennot Istanbuliin, pääsen siis toukokuussa mun parhaan kaverin luo kyläilemään. Ollaan nähty viimeks viime vuoden kesäkuussa, mutta whatsapp (äiti, se on sellainen chattisovellus puhelimessa) laulaa yleensä koko päivän eli sinänsä ei tunnu etteikö oltais nähty pitkään aikaan. D:kin sanoo aina, että "ai hetikö Sinitalle viestiä" jos mitä tahansa raportoimisen arvoista tapahtuu. Hah. Neljäs kerta Istanbulissa tiedossa, jos ette oo ikinä käynyt niin käykää, niin makee paikka! Tästä lisää siis parin kuukauden päästä.


Tässä on vielä yks kuva Lotan vierailulta, löytyi D:n puhelimesta. Mulla on ollut jo pari viikkoa nahkatakki käytössä, mutta nyt piti tällä viikolla kaivaa taas tuo villakangastakki esiin, kun ilmat kylmeni - höh. Onneksi huomenna pitäisi taas lämmetä ja ensi viikollekin luvattu +17 astetta, mikä on superhyvä juttu, koska äiti ja mummi tulevat ensi viikon perjantaina kyläilemään.

Mun piti mennä tänään salille, mutta olin ihan älyttömän väsynyt ja motivaatio treenaamiseen oli (jos mahdollista) nollan alapuolella. Päätin siis, ettei mitään järkeä mennä väkisin salille, ja jäin sohvalle makaamaan ja katselemaan Greyn anatomiaa. Nyt pitääkin katsoa toi jakso loppuun (oonko ikinä maininnut et oon sairaan huono keskittyyn vaan yhteen juttuun ja mulle yhen 42 min jaksonkin katsominen putkeen on aika iso suoritus?) ennen kuin D tulee salilta (joo olin ainut laiska sohvaperuna tässä taloudessa tänään). Täällä mä siis edelleen olen, vaikka hiljaiseloa blogin puolella vietänkin. En ees lupaa ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen, koska en kuitenkaan pysty siihen. Koittakaa siis jaksaa tätä etanavauhtia. Palataan asiaan! Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ciaoooo!

15. maaliskuuta 2014

Lotta kylässä

Koska kirjoitan niin harvoin, tulee tämäkin Lotan vierailusta kertova postaus hieman myöhässä. Lotta oli siis kylässä jo kaksi viikkoa sitten. Täällä on ollut nyt viimeiset pari viikkoa jo tosi keväiset ilmat, asteita 10-20 välillä ja aurinko on paistanut. Nuo hyvät ilmat tulivat kuin tilauksesta juuri Lotan vierailun ajaksi ja toivottavasti jatkuvat myös vielä ainakin kolmisen viikkoa, jotta äiti ja mummikin pääsevät kevätilmoista nauttimaan.

Perjantaina 28.2. meillä oli töissä muuttopäivä eli opiskelijat hakivat avaimia klo 14-15 välillä. Jouduin siis olemaan kolmeen asti töissä, vaikka muuten voimme perjantaisin periaatteessa lähteä jo puoliltapäivin. Iltapäivällä kiersimme Lotan kanssa Wienin pakolliset sightseeing-kohteet ja illalla matkustimme Kremsiin.



Lauantai meni shoppailun merkeissä ja illalla olimme heurigerissa (mistä tuo edellisen postauksen kuvakin on) juhlimassa D:n isän synttäreitä. Olimme suunnitelleet lähtevämme lauantaina vielä ulos, mutta vietimmekin illan verkkareissa tv:n ääressä viiniä juoden. Ai miten niin ollaan tultu vanhaksi?



Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta reippailemaan Kreuzbergille. Sää oli juuri hyvä lenkkeilyyn ja teki hyvää kerrankin harrastaa ulkoliikuntaa - jotenkin tuntuu, että nykyään ainoat liikunnat rajoittuvat kuntosalilla hikoiluun. Iltapäivällä heitimme Lotan Wienin lentokentälle. Nopeasti meni viikonloppu, mutta oli silti tosi kivaa. :)



Nää kuvat on sunnuntain lenkin varrelta, siksi ollaan noin hurjan muodikkaan näköisiä. Tulkaahan muutkin kylään, täällä on ihan kevät jo!

7. maaliskuuta 2014

Jo maaliskuu!

Huhuu, muistatteko mua vielä? Oon miettinyt melkein joka päivä blogia ja ajatellut, että pitäisi kirjottaa. Harvoin jaksan kuitenkaan iltaisin töiden jälkeen avata konetta kotona, joten kirjoittaminen on venynyt ja venynyt. Tänään päätin kuitenkin viikonlopun kunniaksi ryhdistäytyä ja rustata tänne jotain. Eli täällä minä olen, vaikka hetkeksi katosinkin!

Mun elo on nykyään aika tasaista (joidenkin mielestä ehkä jopa tylsää): töitä 40h viikossa ja työmatkoja 15h päälle, siinä menee suurin osa mun ajasta. Iltaisin telkkaria tai jumppaa, viikonloppuisin vaan rentoilua ilman kummempia suunnitelmia. Viime viikonloppu teki tosin tässä poikkeuksen, sillä ihana ystäväni Lotta oli käymässä. Kirjoitan tästä vielä erikseen, kunhan saan kuvat D:n kamerasta, siihen asti saatte tyytyä yhteen puhelimella otettuun kuvaan. Mitäs muuten tykkäätte mun ja D:n pariskuntalookista? Oli ihan puhdas vahinko!


Tällä hetkellä katson toisella silmällä Jenkki-Bachelorin "The Women Tell All" -spesiaalia ja odotan, että kello tulisi niin paljon, että saan lähteä zumbaan. Jännä elämä, eikö totta? Don't get me wrong, mietin juuri yksi päivä, että olen oikeasti onnellinen tällä hetkellä - mulla on kiva työpaikka, ihana poikaystävä, kiva koti, ystäviä, perhe... ei mitään valitettavaa. Paitsi että olen taas herkutellut liikaa (kiitti työkaverit, kun raahaatte töihin joka päivä herkkuja) ja todennäköisesti lihonut. En ole uskaltautunut vaa'alle, mutta nyt paastoan herkuista, tosin 40 päivän sijaan vain 4. Hah.

Eipä tässä tämän kummempia ole tapahtunut, piti vain päästä keskeyttämään tämä blogihiljaisuus. Nyt jatkan Juan Pablon (se unelmien poikamies) katselemista ja palaan toivottavasti asiaan nopeammin kuin jälleen kuukauden päästä.

16. helmikuuta 2014

Linja-autossa on tunnelmaa

En oikeasti matkusta töihin linja-autolla, mutta tiedättehän kaikki ton biisin? Olen ehtinyt tässä 1,5 kuukauden työmatkojen aikana kehittää aikamoisen ihmisvihan, nimittäin vihan useimpia kanssamatkustajia kohtaan. Enää ei siis puhuta lievästä ärsytyksestä vaan ihan oikeasti, mun ketutustaso tiettyjä matkustajatyyppejä kohtaan on asteikolla 1-10 noin 100. Valitan näistä yleensä vain Sinitalle whatsappissa, mutta päätin kirjata teillekin luettavaksi listaa mun "ihanista" kanssamatkustajia.

Tyyppi 1: tilanvaltaaja. Kaikki tietää mitä on tilanvaltaajat julkisissa, eikös? Ne on niitä tyyppejä, joiden on pakko laittaa kaikki laukut viereisille ja vastapäisillekin paikoille ja sit huokaista tarpeettoman kovaan ääneen, jos joku kehtaakin kysyä mahtuisiko viereen istumaan. Siis daa, onks sun muka pakko päästä istuun kun sit joudun siirtään mun laukun lattialle/syliini?

Tyyppi 2: nukkuja. Älkää ymmärtäkö väärin, mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku nukkuu junassa/bussissa/sporassa/metrossa. Sen sijaan mua ärsyttää ihmiset jotka a) KUORSAA b) sätkii nukkuessaan c) nojaa vierustoveriin tai d) nukkuu käytäväpaikalla sikeästi etkä halutessasi pääse ikkunapaikalta vessaan/pois junasta tai e) nukkuu suu auki/kuolaa - ällöttävän näköstä, sori. Ehkä parempi ettei kukaan nuku junassa mun nähden?

Tyyppi 3: kovaääninen. Myönnetään, tähän tyyppiin saattaisin syyllistyä itsekin, jos matkustaisin jonkun kanssa. Eri asia on kuitenkin se, millä äänenvoimakkuudella puhut. Julkisissa on tyyppejä, jotka keskustelevat keskenään normaaliäänellä, mikä on ihan ok. Sen sijaan, jos desibelit keskustelussa lähestyy rokkikonsertin tasoa, voisit ehkä alkaa puhua hiljempaa? Se on tosi kivaa, kun joku vieressä huutaa niin kovaa, ettet pysty a) keskittymään kirjan lukemiseen tai b) edes kuuntelemaan musiikkia, koska tän kovaäänisen akan (ne äänekkäät ei muuten ikinä oo miehiä...) puhe peittää sun ipodinkin äänet!

Tyyppi 4: puhelimessa puhuja. Hei ei se mitään, jos puhut puhelimessa lyhyesti/hiljaa, mutta ne tyypit, jotka jauhavat koko matkan puhelimessa henkilökohtaisia asioitaan... mitä te oikein kelaatte?! Just tällä viikolla todistin jonkun noin 18-vuotiaan tytön ihmissuhdedraamaa. "Sun pitää ymmärtää et meidän suhde ei voi toimia, jos en ole 100-prosenttisesti läsnä. Mä olen pahoillani kaikesta mitä olen aiheuttanut sulle. Miks sä haluat tavata mut vielä?" ... jne jne 55 min putkeen. Teki mieli huutaa et TOO MUCH INFORMATION MÄ EN HALUU KUULLA!

Tyyppi 5: riehuva lapsi, jonka vanhemmat ei piittaa. Onneksi tätä tyyppiä tulee vastaan yllättävän harvoin, koska useimmat vanhemmat piittaavat. Välillä on kuitenkin niitä muksuja, jotka juoksevat ja hyppivät ympäri junaa ja huutavat kovaäänisesti käsittämättömyyksiä. Yhtenä päivänä kaksi lasta kilpailivat siitä, kumpi huutaa "ich hab keine Tiere mehr" -lauseen kovempaa. Toihan tarkoittaa siis suomeksi "minulla ei ole enää eläimiä", tosi tajunnanräjäyttävä ajatus varmasti takana.

Tyyppi 6: ällöttävä. Yks nainen kaivoi nenäänsä ja laittoi sen jälkeen rään suuhun. Tarviiko tästä sanoa enempää?

Tässä kokoelmani 1,5 kuukauden matkustamisajalta. Kohtaan varmasti lisää "ihania" matkustajia lähitulevaisuudessa, joten kuka tietää, ehkä tyyppikokoelmani (ja vihani kanssamatkustajia kohtaan) kasvaa...

PS. Ei mitään tullnilaisia vastaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä 99 % näistä kaikista raivostuttavista kanssamatkustajista jää Tullnissa pois.

PS2: Jos et osaa matkustaa julkisilla niin JÄÄ KOTIIN!

3. helmikuuta 2014

Helmikuu

Koska olen pitänyt taas yllättävää blogihiljaisuutta (en ole edes huomannut, että edellisestä postauksesta on jo kaksi viikkoa!), päätin tulla tarinoimaan tänne jotain kuulumisiani. Kello on kohta yhdeksän illalla, mutta tulin vasta puolisen tuntia sitten kotiin, sillä näin kaveriani Hannaa töiden jälkeen Wienissä.

Näiden kahden viikon aikana ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erikoista. Olen ollut päivät normaalisti töissä ja neljän viikon perehdytysjaksokin päättyi viime perjantaina. Tämän viikon jälkeen koeaikani päättyy ja näillä näkymin olen siis ensi viikosta lähtien vakituisessa työsuhteessa. Tänään juuri Hannalle puhuin, miten ihanaa olikaan, kun sen puolen vuoden kotona makoilun jälkeen sai työpaikan ja vieläpä tosi mieluisen sellaisen! Vielä ei edes noi pitkät työmatkat (81,8 km per suunta, by the way...) ärsytä, mutta kai sekin vielä ehtii tulla. Nautitaan nyt niin pitkään kuin tätä kestää. :D Tänään oli töissä muuttopäivä (näitä on kahdesti kuussa) ja voi moro, jengiä niin paljon että hyvä kun kerkesin välillä henkeä vetää, niin paljon tuli asiakkaiden kanssa puhuttua! Kivaa, kun sai parin tunnin sisällä puhua englantia, saksaa ja suomea. Harmi vaan, että musta on tulossa sellainen kiusallinen ulkosuomalainen, joka ei muista sanoja suomeksi... "täs on sulle nää house rules, mitäs nää nyt sit ois, talosäännöt? eikun järjestyssäännöt... no house rules" :D Ihan hirveetä, oon niin kammonnut tollaisia "asun kuukauden ulkomailla enkä puhu enää suomea" -tyyppisiä ihmisiä. No, ehkä laitetaan tää sen piikkiin, että olen opetellut kaikki asiat vaan saksaksi ja englanniksi, niin vaikea käyttää suomenkielisiä ilmauksia.


Koska olemme olleet laiskoja kuvienkin suhteen, saatte taas nauttia kännykkälaadusta. En tiedä miksi mun hiukset näyttää tässä näin tummilta? Ehkä mä vaan oikeasti olen tummahiuksisempi kuin olen itse ajatellut. Innostuin myös pitkästä aikaa leikkimään mun kihartimella, mutta pakko todeta se surullinen tosiasia: en mä vaan osaa laittaa tukkaa! Siksi nää pitkät hiukset onkin niin helpot, kun ei tarvitse mitään tehdä.

Annoin D:lle ja sen kaverille "joululahjaksi" kuntosalilta saamani kahden viikon VIP-passit, ja suureksi yllätykseni pojat päättivät nyt kahden viikon testijakson jälkeen liittyä salin jäseniksi. Jee, treeniseuraa! Oon nimittäin todella huono käymään itsekseni kuntosalin puolella, menen aina yleensä vaan ryhmäliikuntatunneille. Nyt olen kuitenkin innostunut käymään ihan pelkästään salillakin nostelemassa painoja, ja kyllä huomaa, että tuollainen treeni tehoaa paljon paremmin kuin ne ryhmäliikuntatunnit! Terveisin nimimerkki "jalkapäivä sunnuntaina ja kävelin torstainakin edelleen kuin ankka".

Perjantaina alkaa olympialaiset, jihuu, tätä on odotettu! Onneksi Itävaltakin on tunnetusti talviurheilumaa, niin varmaan kisoja aika hyvin näkyy televisiossakin. Eri asia sitten, milloin niitä ehdin katsomaan, kun mun päivät on näitä kivoja 06:00 - 18:00. Jääkiekko ja mäkihyppy nyt itsellä päällimmäisenä ne lajit, joita odotan. Odottaako joku muukin innolla olympialaisia?

Nyt tää jois iltateen ja toivois, ettei alustava kurkkukipu lähtis muuttumaan talviflunssaksi.