27. tammikuuta 2016

Kipeänä

Helou! Täällä sitä ollaan saikulla, mulle nimittäin tuli sunnuntaina hirveä kurkkukipu, joka sitten alkuviikosta kehittyi oikein kunnon lenssuksi. Eka lähti maanantaina ääni ja eilen iski vielä nuha ja yskäkin tähän päälle. Sinnittelin maanantain ja tiistain töissä, mutta eihän siitä parantumisesta siellä oikein mitään tullut, kun joudun puhumaan niin paljon. Marssin aamulla lääkärille toiveikkaana siitä, että se antaisi mulle jotkut kunnon lääkkeet, joilla tästä päästäisiin eroon, mutta harmillisesti kyseessä on virus, eli ei voi nopeuttaa parantumista oikein millään. Kurkkupastilleja, yskänlääkettä, teetä ja iso kasa nenäliinoja - eiköhän tää tästä. Huomenna olisi tarkoitus palata takaisin toimistolle, koska mulla on siellä iso kasa töitä odottamassa eikä sijaista... ei oo varaa sairastaa, ei! Toivotaan, että olo on huomenna sellainen, että töihin uskaltaa lähteä. Jos ei uskalla, niin joudun nakittaan Hennan hommiin, sillä on vika työviikko meillä menossa.

Viikonloppu oli oikein kiva. Perjantaina olin Mimman kanssa zumbassa ja sitten tehtiin hänen luonansa pizzaa ja pelattiin korttia. Meitä oli yhteensä neljä suomalaistyttöä ja vanhat kunnon korttipelit kuten maija, sika ja paskahousu tuli pelattua. Mimma yritti houkutella monopoliakin pelaamaan, mutta mä oon niin surkea häviäjä ja häviän siinä pelissä aina, joten jäi tällä kertaa väliin. Lauantaina suuntasin lumimyrskyiseen Wieniin, sillä oltiin illalla menossa Irinan kanssa entisen opiskelukaverimme Monin synttäreille. Oltiin ensin päivä ostoksilla ja käytiin intialaisessa syömässä, sitten illalla suunnattiin juhliin. Juhlissa oli vaikka kuinka monta tuttua, joten ilta oli oikein mukava!



Viime vuonnakin blogissa mainittu selfiekuningatar-kaverini Andrea oli myös paikalla, ja otti jokaisen paikalla olleen kanssa selfien. Näytän jostain syystä ihan kakaralta tossa kuvassa... täytän kuitenkin tänä vuonna 28, käsi ylös kuka uskois? Ei vaan, mielummin oon nuoremman kuin ikäistäni vanhemman näköinen! Andrea oli superruskea, koska vietti juuri kuukauden perheensä luona Perussa. Saatan olla vähän kade niistä rantakeleistä siellä...

Sunnuntaiaamuna heräsin sitten "kurkku kipeänä aamuun ankeaan", ei tainnut tehdä se lumimyrskyssä tarpominen kovin hyvää. Plää. D oli lauantaina myös Wienissä ulkona, tosin eri porukalla kuin minä, ja suuntasin sunnuntaina aamupalan jälkeen hotellilta Aspernstrasselle, jossa D majaili ja sieltä ajeltiin sitten takaisin Kremsiin. Voin kertoa, Aspernstrasse on Wienin 22. kaupunginosassa ja oikeesti ihan metsässä! Mulla kesti metrolla 30 min sinne. Siis metrolla. Eihän Helsingin koko metrolinja ees taida olla niin pitkä? Vai pitenikö se reitti jo Espooseen? Hyvähän mun on metsässä asumisesta huudella, kun asun itse Kremsissä eli joku 80 km Wienistä, köhköh.

Äsken varasin mulle ja D:lle kesälomamatkan, lennetään heinä-elokuun vaihteessa niinkin eksoottiseen kesälomakohteeseen kuin Suomeen! Ohjelmassa ihanan ystävän Riikan häät ja tarkoituksena olisi myös käydä Tallinnassa. Oispa silloin hyvät säät, sillä D on jo täysin vakuuttunut, ettei Suomessa voi koskaan olla muuta kuin max. 14 astetta ja sadetta... se on siis käynyt kolmesti Suomessa; uutena vuotena, pääsiäisenä ja juhannuksena, ja joka kerralla sää oli ihan kakka. Nyt ainakin matkan ajankohta on säiden kohdalta paras mahdollinen, tai siis jossei elokuun alussa oo hyvät ilmat niin ei sit kyllä koskaan! Tätä reissua odotellessa menee ehkä tää Itävallan talvikin. Tosin katoin just lämpömittaria ja se näyttää +11, what?

19. tammikuuta 2016

Itävallan saksa

Tänään vuorossa kielikoulu eli aiheena nykyisen asuinmaani Itävallan kieli eli itävallan saksa. Itävallassa virallisena kielenä on siis saksa, mutta monelle tänne tullessa saattaakin tulla yllärinä, kun sillä koulussa opitulla hochdeutschilla ei pitkälle pötkitäkään. Olen lukenut saksaa 8. luokalta asti ja kirjoitinkin ylppäreissä lyhyestä saksasta E:n, mutta silti olin aika avuton kielen kanssa tänne muuttaessani. Toki itävaltalaiset ymmärtävät hochdeutschia, mutta ymmärtääkö itävaltalaisia pelkällä hochdeutschilla, se on sitten kysymys erikseen.

Itävallan saksa on kuitenkin vain saksan murre eikä varsinaisesti oma kielensä niin kuin Schwiitzertüütsch eli sveitsin saksa (joka ei sekään toki virallisesti ole oma kielensä, mutta eroaa hochdeutschista niin paljon, että mielestäni sen sellaiseksi voi luokitella!). Itävallassakin riippuu suuresti alueesta, kuinka vahvalla murteella väännetään. Vahvimmat murteet löytyvät läheltä Sveitsin rajaa eli Vorarlbergista (otan osaa, Teea!) ja Wienissä todennäköisimmin on sitten "kevyin" murre tai siellä puhuttua kieltä on helpoin ymmärtää.

Pääosin eriä on siis useiden sanojen ääntäminen, ja Itävallassa käytetään myös monia sanoja, jotka eroavat Saksassa käytetyistä. Esimerkkeinä (eka Itävallan versio, sitten Saksan):

Sessel - Stuhl
Stiege - Treppe
Paradeiser - Tomate
Marille - Aprikose
Erdäpfel - Kartoffel
Faschiertes - Hackfleisch
Jänner - Januar
heuer - dieses Jahr
schauen - gucken
Apfelsaft - Apfelschorle

Täällä on ollut viime kuukausina kova hitti Seiler & Speer -nimisen vitsibändin biisi Ham kummst (eli saksaksi nach Hause kommst), ja alla olevan videon lähetinkin jo Saksassa asuvalle Venlalle kuunneltavaksi. Eivät kuulemma saksalaisen kihlattunsa kanssa paljoa ymmärtäneet. En tiedä, kuulevatko ei-saksaa-osaavat ihmiset tässä mitään eroa normaaliin saksaan, mutta suosittelen silti kokeilemaan! Ja saksaa lukeneet, mutta eivät Itävallassa asuneet - ymmärsittekö?


Välillä näkee Saksan telkkarissa (meillä näkyy siis melkein kaikki Saksan kanavat, koska Itävallassa omia kanavia on vain muutama) jopa tekstityksiä itävaltalaisten puhuessa, mutta mä oon jo tottunut tähän paikalliseen kieleen. Itse puhun vähän sekakieltä eli pääosin kai aika siistiä saksaa, mutta käytän itävaltalaisia ilmauksia, vaikken silti murretta osaa täydellisesti ja luonnollisen kuuloisesti. Toki on luonnonlahjakkuuksiakin kuten Henna, jota kaikki luulevat paikalliseksi, kun hän suunsa avaa. Kai tuo murre silti kaikille täällä asuville edes jossain määrin tarttuu, vaikeaa kun olisi vain höpötellä hochdeutschia välittämättä erilaisesta kielestä ympärillä.

5. tammikuuta 2016

Joululoma

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille! Aika on mennyt taas tosi nopeeta ja sen takia bloginkin puolella on ollut hiljaista. Olin ensin viikon Suomessa, sitten välipäivät töissä ja nyt jälleen viikon lomalla eikä oo tullut oikeastaan edes mieleenkään päivittää blogia... mutta joo, täällä ollaan taas! Tänään ja huomenna oon vielä lomalla, mutta torstaina koittaa lopullinen paluu arkeen. Torstaina mulle tulee myös 2 vuotta täyteen nykyisessä firmassa, hui!

Olin joulun tosiaan Suomessa ja lähinnä vaan äidin nurkissa Nokialla. Kävin mä yhtenä päivänä Tampereellakin ostoksilla ja kavereita moikkaamassa. Loma oli oikein rentouttava, mutta meni taas tosi nopeesti. Pitäs varmaan olla joskus joku kuukausi lomalla, niin josko sitten menis lomapäivät hitaammin... lensin 27.12. takaisin Itävaltaan ja mulla oli sika-aikainen lento klo 6.15 - never again!




Olin ilmeisesti ollut erittäin kiltti, koska sain tosi paljon lahjoja! Ollaan jo varmaan kymmenen vuotta hoettu, että ei enää osteta niin paljoa lahjoja, kun kaikki on jo aikuisia, mutta ei tää ainakaan vielä oo toiminut. Ylhäällä näkyy mun mieluisimmat lahjat eli äidiltä saatu Urban Decayn Gwen Stefani -luomiväripaletti ja D:n antama Pandora-koru. Toki kaikki lahjat oli mieluisia mutta nää nyt kaikista mieluisimmat! Meillä oli jouluaattona myös pieni 2-vuotias ilahduttamassa iltaa, oli ihana nähdä, miten sen ikäinen riemuitsi lahjoista (joista mieluisin taisi olla kenkälusikka, hah).

Uutena vuotena oltiin D:n kanssa ihan kotosalla ja tarkoitus oli viettää samanlainen uv kuin pari viimeistäkin vuotta, eli raclettea ja lautapelejä kolmistaan D:n kaverin Michaelin kanssa. Tänä vuonna saatiin tosin yllärivieraitakin, sillä yksi ystäväpariskunta tekstasi yhdeksän aikaan illalla, josko saisivat tulla kylään. No toki! Tää emäntä tosin simahti jo ennen kuin vieraat lähti kotiin, eh.



Eilen käytiin Parndorfin outlet-kylässä ostoksilla ja sieltä saattoi tarttua mukaan uusi laukkukaunokainen. D lähtee huomenna loppuviikoksi laskettelumatkalle ja mä oon sit home alone muutaman päivän. Onneks on töitä torstaina ja perjantaina, koska muuten saattais tulla aika tylsää yksinään. Meinasin mennä myös huomenna yksinäni D:n vanhemmille syömään. Mehän siis käydään siellä joka sunnuntai ja pyhäpäivä syömässä, mikä kummastuttaa usein ihmisiä. Onneks D:n vanhemmat on kivoja ja asuu lähellä, niin mikäs siinä - ilmaista ja hyvää ruokaa tällaisille laiskoille kokkaajille!

Toivottavasti kaikkien vuosi 2016 on pyörähtänyt yhtä onnistuneesti käyntiin kuin omani. En jaksanut nyt tehdä mitään vuosikoostetta viime vuodesta, koska suoraan sanottuna mua ärsyttää lukea muistakin blogeista niitä kertauksia - eikö ne tapahtumat nyt muista ihan hyvin, jos on blogia aktiivisesti seurannut? Omat 2015 kohokohdat oli ehkä kuitenkin se Keski-Euroopan mäkiviikko ja Euroviisut livenä, jotain uutta ja pitkään haaveiltua molemmat. Tietysti myös parhaan ystävän häät ja kaikki reissut jäi viime vuodesta mieleen.

18. joulukuuta 2015

Joulumarkkinat

Itävallassa (kuten myös muualla Keski-Euroopassa) joulumarkkinat ovat tärkeä osa joulunodotusta. Joulumarkkinoita löytyy Wienissä melkein joka nurkalta, mutta suurin ja tunnetuin taitaa kuitenkin olla Rathausin Christkindlmarkt, joka sattuu sijaitsemaan ihan työpaikkani kulmalla. Ollaan nyt käyty Hennan kanssa kahtena perjantaina peräkkäin hehkuviinillä töiden jälkeen, tosin minä turvauduin alkoholittomaan Kinderpunschiin, sillä mulla ei jotenkin maha eikä pää kestä tota alkoholillista, nimimerkillä firman pikkujouluissa meinasin nukahtaa pöytään yhden glühweinin jälkeen.

Joulumarkkinoiden jujuna on erilaiset mukit, jollaisen siis saa käteensä maksettuaan pienen pantin (yleensä noin 3 euroa). Pantin saa toki takaisin mukin palautettuaan, mutta vaihtoehtoisesti voi pitää mukin ja näin ollen menettää pantin. Mukit vaihtelee vuosittain ja ovat eri joulumarkkinoilla erilaisia - niitä voi keräillä sellaisella pokemonkortti-menetelmällä; collect them all! Mulla on vain yksi muki, juurikin tuolta Rathausin Christkindlmarktilta mukaan tarttunut ihana sydänmuki. Kyllä kelpaa tästä hörppiä niin suomalaista glögiä kuin paikallista hehkuviiniäkin.




Mulla alkoikin tänään joululoma ja sunnuntaina lentelen kohti Suomea. Eipä oo kovin pitkä loma tosin tiedossa, sillä joudun välipäiviksi töihin, mutta kerkeenpä kuitenkin viikon lomailla ja vieläpä Suomessa, mikäs sen parempaa. Ihanaa ja rauhallista ja lahjarikasta joulua kaikille!

11. joulukuuta 2015

Itävallassa korkeat palkat?

Luin muutama päivä takaperin Iltalehteä puhelimella ja löysin sattumalta artikkelin, jonka mukaan suomalaisten korkeakoulutettujen palkat ovat eurooppalaista keskitasoa. Eipä tuossa mitään, voin hyvin uskoakin, että suomalaisen korkeakoulutetun ostovoimakorjattu palkka on keskimäärin 3860 euroa. Sen sijaan leuka loksahti kunnolla, kun huomasin, että samassa artikkelissa ja listauksessa Itävallan vastaava luku oli 4930 euroa. Anteeksi mitä?!

Olen tällä hetkellä työpaikassa, joka ei täysin vastaa koulutustani, joten ymmärrettävästä syystä tienaan vähemmän kuin monet korkeakoulutetut. Silti tuo summa on mielestäni ihan käsittämättömän suuri, sillä rehellisesti sanottuna en tunne KETÄÄN täällä, joka tienaisi edes nelosella alkavia summia. Okei, ostovoimaan suhteutettu palkka, mutta ei täällä niin halpaa ole, että keskimääräinen palkka nousisi tuhansilla, vai?

Täällähän on lain mukaan pakko laittaa työpaikkailmoituksiin minimipalkka, joka siis on työnsaajalle pakko maksaa. Usein toki maksetaan enemmän kuin ilmoituksessa kerrottu minimipalkka (itse sain aikoinaan muistaakseni 300 euroa enemmän), mutta ovat nuo summat toki suuntaa antavia. Ihan esimerkkinä poimin teille paikallisesta työnhakupalvelusta eli karriere.at:in sivuilta muutamia työpaikkailmoituksia palkkoineen:


  • Communication Consultant, logistiikkafirma, työntekijältä vaaditaan suoritettua korkeakoulututkintoa ja työkokemusta, bruttopalkkana ilmoitettu 2389,60 euroa.


  • Marketing Manager, vaaditaan korkeakoulututkintoa markkinoinnista ja vähintään 3 vuoden työkokemusta viestinnästä ja markkinoinnista sekä sujuvaa saksaa sekä englantia, bruttopalkka 2850 euroa.


  • Oracle-kehittäjä, vaaditaan informaatioalan koulutusta, palkka 2500 euroa.


  • Myyntityöntekijä, vaaditaan korkeakoulututkintoa, työkokemusta sekä kolmen kielen (saksa, englanti ja korea!) taitoa, palkka 1500 euroa (miten olis?!).


  • Regional Head of Recruiting, vaaditaan korkeakoulututkintoa ja vähintään 5 vuotta työkokemusta, palkka 2171,66 euroa.


Niin. Missäs ne lähes viiden tonnin palkat, kysyn vaan? Ehkä jotkut superisot kihot sitten tienaa niin paljon, että tuosta tulee korkeakoulutettujen keskiarvoksi 4930 euroa, mutta aika oudolta kuulostaa omaan korvaan. Tai ehkäpä oon vaan väärällä alalla, ja jotkut juristit/lääkärit/yliopistojen proffat tienaa paljon paljon enemmän ja nostavat keskiarvoa? Kuka tietää. Tai ehkä tän tekijänä on se sama taho, jonka mukaan ruokakin on Itävallassa kalliimpaa kuin Suomessa, hah. Varoituksena siis vaan kaikille, jotka artikkelin luettuaan meinasivat lähteä eurot silmissä kiiluen Itävaltaan töihin - ei kannata! Täällä muuten maksetaan palkka 14x vuodessa, että toki nuokin palkat sitten kk-palkaksi laskettaessa ovat hieman korkeampia, mutta ei silti lähellekään tuota Iltalehden artikkelin ilmoittamaa määrää.

2. joulukuuta 2015

Vuosipäivä Bratislavassa

Muistaakohan joku kauemmin blogia seurannut, että oltiin D:n kanssa juhlimassa meidän ensimmäistä vuosipäivää Bratislavassa? Siitä löytyy postaus täältä. 28. marraskuuta juhlittiin jo meidän neljättä vuosipäivää, ja sen kunniaksi suunnattiin taas Bratislavaan. Oikeastihan meillä ei ollut mitään suunnitelmia kyseistä päivää varten, mutta juttelin joku reilu kuukausi sitten mun työkaverin kanssa, ja heillä on sattumalta 27. marraskuuta vuosipäivä. Työkaveri kertoi, että ovat lähdössä Lontooseen juhlistamaan, ja kysyi, miten me juhlimme. Eihän siihen sitten kehdannut vastata että ei me juhlita, vaan menin ja varasin meille D:n kanssa reissun Bratislavaan. Hah!

Slovakian pääkaupunki Bratislava on vain tunnin junamatkan päässä Wienistä, sinne pääsee kätevästi kerran tunnissa Wienin päärautatieasemalta (Wien Hauptbahnhof). Varmasti iisiä olisi yhdistää sekä Wien että Bratislava samalle reissulle, jos Suomesta tulee. Kaupunki on suht pieni, mutta toisaalta kompakti koko on kiva, sillä oikeastaan joka paikkaan pääsee kävellen.

Meidän hotelli Austria Trend Hotel oli todellinen Schnäppchen (eli edullinen ostos), sillä saatiin kaksi yötä aamiaisineen neljän tähden hotellissa yhteishintaan 133,50 €. Tähän tuli vielä lisäksi joku muutaman euron kaupunkivero, joka maksettiin lähtiessä. Hotelli oli tosi hieno ja ihan keskustassa, suosittelen erittäin lämpimästi, jos eksytte Bratislavaan ja etsitte sopivaa hotellia!









Me ei jaksettu perjantai-iltana tehdä oikein mitään, käytiin illallisellakin vain hotellin baarissa ja käytiin parissa lähikaupassa pyörimässä. Loppuilta maattiin hotellilla ja tuijotettiin Voice of Germanya telkkarista (kiitos saksankieliset tv-kanavat, kun näytte kaikkien maiden hotelleissa). Lauantai oli todellinen ostospäivä ja kierrettiin vanhan kaupungin lisäksi myös Aupark-ostoskeskus. Joululahjoja oli tarkoitus mennä etsimään, mutta niinhän siinä taas kävi, että löydettiin vain itselle jotain ja joululahjoja löytyi tasan pyöreät nolla... no, onneksi tässä on vielä aikaa jouluun.

Sunnuntaina kotiuduttiin jo kolmelta Kremsiin, joten aika tarkalleen kahden vuorokauden reissu oli kyseessä. Mukava irtiotto arjesta ja kiva oli juhlia vuosipäivääkin kahdestaan kodin ulkopuolella!

29. marraskuuta 2015

52 kirjaa

Tämän vuoden alussa otin itselleni haasteen; 52 kirjaa 52 viikossa eli vuoden 2015 aikana. En huudellut haasteesta ympäriinsä, sillä ajattelin, etten kuitenkaan onnistuisi - olihan määrä viime vuonna luettuihin kirjoihin nähden aivan huimaava. Niin siinä kuitenkin kävi, että sain tavoitteen täyteen jo eilen - siis marraskuussa, viikolla 48! Mitä näistä 52 kirjasta sitten jäikään käteen?


Luettuja kirjoja yhteensä 52, näistä 26 suomeksi ja 26 englanniksi - täysin 50/50 siis. Eniten tuli luettua dekkareita, näistä erityisesti mieleen jäivät Karin Slaughterin kirjat. Patricia Cornwellin lukemistakin jatkoin, mutta Scarpetta-sarja valitettavasti huononee sitä mukaa, kun se etenee. Onneksi viimeisimpänä lukemani Punainen Usva sentään vähän pelastaa muutaman ihan tuhottoman huonon Scarpetan jälkeen.


Liityin tänä vuonna myös goodreadsiin, mikä auttoi lukuharrastustani kovasti. Goodreadsissa voi siis listata lukemisiaan ja antaa luetuille kirjoille 1-5 tähteä sen mukaan, mitä niistä piti. Yhden tähden kirjoja taisi mulla tänä vuonna olla vain yksi; Sarah Turnbullin Almost French, jonka kanssa takkusin moooonta viikkoa ja aloitin sen rinnalla vaikka kuinka monta uutta kirjaakin, kun ei vain edennyt. Periaatteesta en kuitenkaan yhtään kirjaa jättänyt kesken, loppuun oli luettava, vaikka kuinka olisi takunnut. Goodreadsia tuli myös selailtua monen monta kertaa kirjakaupassa, kun piti valkata kirjan x ja y välillä - kummalla enemmän tähtiä, se yleensä tarttui mukaan.


Viisi tähteä ansaitsivat tänä vuonna vain kolme kirjaa; nuo kaksi ylläolevaa ja lisäksi Hello Kitty Must Die. Kovana Hello Kitty -fanina en kirjan nimen perusteella olisi ikinä aikonut kirjaa lukea, mutta Hennan suosituksien jälkeen tartuin kirjaan enkä tosiaan pettynyt. Kirja tosin on ihan omanlaistaan mustaa huumoria, eikä sen takia ehkä iske kaikkien nauruhermoon. Husband's Secret löytyy suomeksi typerällä nimellä Hyvä aviomies, ja sitä suosittelen ihan kaikille - aivan huippu kirja! Taitavasti kirjoitettua chicklitiä muutamalla twistillä, minä tykkään.

Kirjavuosi 2015 ei suinkaan lopu saavutettuun tavoitteeseen, vaan lukeminen jatkuu. Kuinka monta kirjaa tänä vuonna lopulta tuleekaan luettua, sitä en vielä tiedä, mutta jos tahti jatkuu, niin ehkä päästään noin 56-58 kirjana vielä loppuvuoden aikana. Niin, ja jos joku ihmettelee, missä välissä mä kaikki kirjat luet, niin muistutan tähän väliin, että kuljen päivittäin noin 3h junalla. Jotain hyvää siis niissä ankean pitkissä työmatkoissakin siis!

So many books, so little time.