17. marraskuuta 2014

Päivä kanssani

Monissa blogeissa on ollut "päivä kanssani" -postauksia ja koska musta on kiva lukea niitä, päätin tehdä omaankin blogiin vastaavan. Tässä siis erittäin normaali arkipäiväni, ei varmaan enää mietitytä miksen kirjoittele useammin blogia kun mun päivät on tällaisia!

5.30 soi D:n herätyskello. Herään siihen, mutta jatkan sängyssä makaamista, sillä tiedän oman kelloni soivan klo 5.32. Silloin nousen ylös, heitän vaatteet päälle ja siirryn keittiöön laittamaan aamupalaa.

5.46 istahdan olkkarin ruokapöydän ääreen syömään aamupalaa (kaurapuuroa, banaania ja kahvia) ja selaamaan tablettia. Yleensä luen vauva.fi:n av-palstaa heti aamusta, ei ole liian vaikeita aiheita vaan nimenomaan ihan höpöhöpö-juttuja.

5.53 saan aamupalan syötyä ja siirryn kylppäriin meikkaamaan. Nopea meikki naamaan ja Kronehit soi taustalla. Kuuden uutisten alkaessa tiedän, että meikin pitää olla valmis.

6.00 heitän puolet kahvista viemäriin (ihan vakio, en kerkeä ikinä juoda koko kuppia!), vedän kengät ja takin päälle ja kaivan jääkaapista eväät mukaan.

Aamupala // Päivän asu - ja ei, meillä ei tarvi olla kauluspaitaa töissä

6.07 ulos ovesta, jotta ehdin klo 6.14 lähtevään junaan. Huh! Junassa luen kirjaa ja laitan Sinitalle whatsappissa perinteisen "Rise and shineee!" -tervehdyksen. Jaksan pysyä hereillä vartin, kunnes klo 6.30 nukahdan.

Herään klo 7.25 Spittelaun aseman kohdalla. Viisi minuuttia myöhemmin ollaan Franz-Josefs-Bahnhofilla ja Wienissä tervehtii synkkä ja kostea sää. Onneksi spora tulee heti enkä joudu odottelemaan.

7.45 avaan toimiston oven. Pari kollegaa on jo paikalla, huikkaan hyvät huomenet ja käynnistän tietokoneen. Vaniljakahvia ja vettä keittiöstä, työpäivä voi alkaa.

10.26 havahdun, kun joku asiakas huutaa täyttä kurkkua. En pysty keskittymään hommiini ja tekisi mieli käydä sanomassa nätisti "turpa kiinni". Tyydyn kuitenkin valittamaan tilannetta parille työkaverille ja mietin samalla, miksi lounaaseen on vielä 1,5 tuntia.

12.10 pääsen viimein lounaalle. Syön eiliseltä jäänyttä kalapannua. Mulla ei ole useinkaan eväitä mukana, mutta jos joskus on, niin yleensä maanantaisin - D:n äidin tekemää sunnuntairuokaa toki.

12.30 olen valmis lounaan kanssa. Palaan takaisin työpöydän ääreen, vaikka periaatteessa mulla olisi vielä 10 min ruokista jäljellä.

13.00 alkaa mediatekniikkakoulutus. Se osoittautuu max. 5 minuuttia kestäväksi yhden miehen nappien paineluksi, minkä jälkeen kouluttaja toteaa kaiken olevan "itsestään selvää". Ahaa, olikin tarpeellinen koulutus.

14.10 haen teetä keittiöstä ja toivon sen freessaavan mua loppupäivän ajaksi. Väsyttää.

Mun työpöytä (siis miten niin sekainen?) // Jee kotia kohti!

16.25 suljen viimein tietokoneen ja lähden kotia kohti. Jos jotain ihmetyttää työpäivän pituus niin Itävallassa on tapana tehdä maanantaista torstaihin pitempää päivää, jotta perjantaisin pääsee jo puoliltapäivin kotiin.

16.46 saavun juna-asemalle. Pelkään, ettei juna kulje, sillä Maiju tekstasi mulle aamulla raiteen olevan pois käytöstä. Onneksi vika on korjattu ja pääsen lähtemään kohti Kremsiä.

18.02 viimein kotona! Pakkaan äkkiä jumppavaatteet ja syön pari paahtoleipää ennen kuin suuntaan salille.

18.30 alkaa zumba. Siellä on tänään jostain syystä todella vähän porukkaa, mikä on vaan kiva - onpahan tilaa levitellä!

19.38 tulen kotiin. Haluaisin mennä suihkuun, mutta D on kokannut riisiä ja kanakastiketta ja vaatii syömään heti.

Töistä tullessa hississä // Mun sali! En kehdannut kuvaa lähempää muaha

20.00 pääsen viimein suihkuun.

20.40 istun koneella ja kirjoitan tätä postausta. Ajattelin vielä katsoa jakson Greyn anatomiaa, kunnes noin tunnin päästä painun nukkumaan.

1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! Mulla oli tosin jo eilen vapaapäivä, sillä paikallinen (ja saksalainen) evankelinen kirkko viettää lokakuun vikana päivänä Reformationstagia eli uskonpuhdistuksenpäivää. Firman toimitusjohtaja on protestantti, joten kaikki muutkin ko. kirkkoon kuuluvat saivat vapaapäivän. Sinänsä aika epäreilua, että saan sekä Itävallan katoliset juhlapyhät että omaan uskontooni kuuluvat (varsinkin tällaiset, joita ei edes Suomessa vietetä), mutta hei, mikäs siinä - vapaapäivä on aina vapaapäivä ja otan sellaiset mielihyvin vastaan.

Pyhäinpäivän kunniaksi käytiin D:n porukoilla syömässä ja sieltä kotiin tultuamme sain idean: käytäisiinkö ottamassa kuvia, kun on kerrankin nätti ilma ja saisin samalla kirjoitettua blogiinkin kuvien kera? Tässä siis tämän päivän kuvailut. Täällä on ollut noin +14 astetta tänään, ja se on musta tosi lämmin, ottaen huomioon, että tänään on jo marraskuu. Huh, ei enää pitkä aika jouluunkaan!










Muuten mun eloon kuuluu sitä ihan tavallista: töitä ja lukemista ja sarjojen katselua, treenatakin koitan ja välillä nähdä kavereita. Luin tänään loppuun John Greenin The Fault in Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe), ja vaikka toi onkin kai enemmän nuorille tarkoitettu kirja niin tykkäsin kovasti. Jos tulee vastaan jossain niin lukekaa! Tai jos ei jaksa lukea niin siitä on myös leffa, tosin sitä en ole nähnyt niin en uskalla suositella.

Nyt alan katsoa Greyn anatomiaa (mulla on jo 8. kausi meneillään, apua oon kohta Jenkkiajassa jos jatkan tätä tahtia!) ja sen jälkeen painun salille. Pyhän kunniaksi sunnuntain aikataulu eli ohjelmistosta löytyy Body workout -tunti, mikä on tietysti vain plussaa - lauantaisin kun ei normaalisti tunteja ole. Ihanaa pyhän ja viikonlopun jatkoa!

22. lokakuuta 2014

Sikakylmä Suomi-loma

Viikko Suomessa takana ja täällä ollaan taas! Koko reissun ajan oli niin hullun kylmä, joten tän päiväinen +8 syksysade Wienissä tuntui jopa melkein mukavalta. Viikko meni todella nopeaa, vaikka aluksi aattelin, että se on pitkä reissu. Paljon tuli nähtyä kavereita ja perhettä, oli siis oikein onnistunut loma! Eikä tää paluu arkeenkaan tuntunut niin pahalta, kun tietää, että edessä vain puolikas viikko.

Isoin miinus mun lomalle: mun laukku jäi eilen Tampereelle! Se fiilis, kun avaan puhelimen koneessa Wieniin saavuttua ja siellä odottaa Finskin sähköposti "laukkusi viivästyi lennolta"... viivästyi?! Olin Tre-Pirkkalassa jo ennen kuin check-in alkoi. Onneksi pitkän jännäilyn jälkeen laukku toimitettiin tossa pari tuntia sitten mulle kotiovelle asti.


Kiitokset Hennalle, joka kertoi miten saan tehtyä tällaisen "kuvakollaasi idiooteille" -tyyppisen kuvarakennelman. Siinä loman kohokohdat: tänään kotiin saapunut laukku, mun ihanaihanaihana Michael Kors (vihdoin minun!) ja tietty; hyvä ruoka, kuvassa kreikkalainen salaatti patongin kanssa. Mun siideri näköjään leikkautui kuvasta. Hyvää ruokaa oli myös mm. Riikan vauvakutsuilla ja Sandron brunssilla, sekä toki mummin ruokapöydässä. Mähän yleensä lihon Suomen-lomilla pari kiloa ja laihdun ne sitten taas Itävallasssa pois... ehkä ihan hyvä, etten käy siellä useammin.

Kiitos kaikille, jotka oli osana mun Suomi-viikkoa! Joululomaankaan ei oo enää pitkä matka ja lupaan tästä lähtien ottaa käsimatkatavarat mukaan, etten jää viheltelemään pelkkä lompakko, kännykkä ja passi kädessä. :D

13. lokakuuta 2014

Kosin kaupunki

Viimeinen Kreikka-aiheinen postaus tältä erää, lupaan! Käytiin aika tarkalleen loman puolivälissä (tai oikeastaan jo loman loppuvaiheessa, buu!) päivävisiitillä Kosin kaupungissa, joka on siis Kosin saaren pääkaupunki. Matka hotellilta Kosille kesti hullun kauan, joku 1h 20 min - tämä tosin oli osittain myös oma vika, kun ilmoittauduttiin matkanjärjestäjän reissulle, eli bussi poimi turisteja kyytiin varmaan jokaiselta Kosin hotellilta.

Aikaa kaupungissa pyöriskelyyn meillä oli reilut 3h eli kerettiin hyvin katsella nähtävyydet, käydä lounaalla ja vähän shoppaillakin. Kosin kaupungissa olisi voinut hyvin viihtyä pidemmänkin aikaa, mutta tällä kertaa visiitti jäi suht lyhyeksi. Osa matkatoimistoista ilmeisesti järjestää matkoja ihan Kosin kaupunkiinkin, mutta musta olisi ehkä vähän tylsää viettää aurinkolomaa vain siellä - ei samanlaista biitsimahdollisuutta ja rauhaa kuin Kardamenassa. Kosissa kuulin myös paljon suomea eli ilmeisesti suomalaisturistit suosii juuri Kosin kaupunkia.


















Huomenna mun maisemat vaihtuvatkin vähän viileämpiin, sillä suuntaan työpäivän jälkeen kohti lentokenttää ja sieltä Suomeen. Jihuu, monien kanssa nähdäänkin aivan pian siis! :)

11. lokakuuta 2014

Golden Twenties

Muistaakohan joku vielä, kun kirjoittelin aika tarkalleen vuosi sitten IMC Home Coming Daysta eli alumnijuhlista? Silloin teemana oli Oktoberfest ja bailattiin ilta dirndlit päällä. Tänä vuonna teemana oli Golden Twenties, joten päätettiin Irinan kanssa panostaa asuihin kunnolla. Äidin kaapista sattui löytymään teemaan sopiva mekko, joka postin kautta kulkeutui ajoissa tänne. 

Noin kolmen tunnin pänttäytymisen jälkeen suuntasimme kohti IMC:n kampusta, jossa juhlat pidettiin. Osa porukasta oli panostanut asuihin, mutta valitettavan moni oli liikkeellä farkut ja bleiseri -linjalla. Tosi tylsää, jos on teemabileet ja jotkut tulevat ihan normivaatteissa!



Pari ekaa tuntia kierreltiin ympäriinsä, kun ei oikein tunnettu ketään, mutta loppuillasta paikalle saapui yllättävän monikin entinen opiskelukaveri. Ei tosin olla oltu juuri kenenkään kanssa yhteyksissä ja eilenkin keskustelut rajoittuivat näihin perus "missä olet nykyään töissä?", "mitä on vuodessa tapahtunut?" -tyyppisiin aiheisiin. Ilta jatkui puolenyön jälkeen keskustan kuppiloissa, jonne tosin matkattiin taksilla - mun jalat huusi hallelujaa noiden korkojen takia!



Raskas työviikko vaati veronsa ja päikkäreistä huolimatta väsymys painoi päälle kahden aikaan yöllä. Suunnattiin meille nukkumaan ja juna-aikatauluissa seonnut Pashakin tuli hengaamaan meille vielä pariksi tunniksi. Pasha siis sanoi klo 21.30 menevänsä takaisin Wieniin "viimeisellä junalla", johon tokaisin viimeisen junan jo menneen puoli tuntia aiemmin... eipä muuta kuin aamun ekaa, klo 4.52 lähtevää junaa odottelemaan. 

Kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta takana. Innolla odotellaan ensi vuoden alumnijuhlia ja niiden teemaa! 

5. lokakuuta 2014

Viikon plussat ja miinukset

Näin sunnuntai-iltana voin joko valmistua henkisesti uuteen viikkoon tai vaihtoehtoisesti miettiä kuluneen viikon tapahtumia. Kaiken kaikkiaan viikko oli töiden osalta aika kauhea, mutta jottei tästä viikosta jäisi vain typerät asiat mieleen, listataan myös niitä hyviäkin asioita. Ensin kuitenkin viikon miinukset...

  • Töissä oli ihan kreisi kiire ja järkyttävä määrä asiakkaita. Olin mm. keskiviikkona töissä 10,5 h ja tohon päälle vielä ne 3 h työmatkat... ah. Onneksi asiakkaat sentään olivat ok, ja niiltä ärsyttäviltä tapauksilta vältyttiin aika hyvin.
  • Tulin vähän kipeäksi enkä sitten päässytkään juoksemaan Vienna Night Runia tiistaina. Tylsää! Koko kesän treenannut ja h-hetkellä pitikin skipata. No, onpahan tavoitetta sitten ensi vuodelle.
  • D oli kipeänä ja sai jopa antibioottikuurin.
  • Aamuisin on ollut tosi pimeää, koska aurinko nousee niin myöhään. Tuntuu kuin heräisi keskellä yötä, kun herätyskello soi 5.30! Buu.
  • Tällä viikolla jouduin tosin kahtena aamuna heräämään klo 5.15 ja se oli _ihan kamalaa_.

Kivoja asioita lokakuun ensimmäisellä viikolla sen sijaan olivat...

  • Perjantain zumba. Mun viikonloput alkaa aina perjantain zumballa, joka on ihan paras!
  • Ollaan katseltu viikonloppuna paljon Prison Breakia, kun kerrankin on ollut aikaa.
  • Käytiin eilen ostoksilla Bühlcenterissä ja lounaalla hyvässä pizzapaikassa.
  • Näin tänään Hennaa "kahvien" (lue: radlerien) merkeissä ja oli kiva taas höpöttää suomeksi.

Kylmien syysilmojen iskiessä mulla on iskenyt ikävä takaisin Kreikan lämpöön. Nyyh, pitääkö tässä oikeasti odotella jonnekin toukokuulle saakka, ennen kuin koetaan taas lämpimät kelit? Koska mulla ei ole uusia kuvia, saatte vielä nauttia Kreikassa otetusta pärstäkuvasta. Huomatkaa kissanhäntä kuvan vasemmassa alareunassa, sitä misulia minäkin tuijotin enkä keskittynyt poseeraamaan. 

Enää reilu viikko ja Finland, here I come! Sitä odotellessa... 


28. syyskuuta 2014

Fishspa

Vielä takaisin Kreikkaan eikä todennäköisesti edes vikaa kertaa, sori jos joku lukee blogia vaan Itävalta-juttujen takia! Näimme jo ekalla Kardamenan-reissulla kalapedikyyri-paikan ja sanoin D:lle, että tuonne on pakko päästä. Kalapedikyyrissä käytetään siis lähinnä Turkista ja Irakista tulevia Garra rufa -kaloja, jotka puhdistavat jalkojen pinnalta vanhaa ihoa. Kaloilla ei ole hampaita, joten ne vain "näykkivät" huulilla vanhaa ihoa ja antavat täten myös hierontaa. Kosin kaupungista löytyi halvalla kalapedikyyri (20 min 6 euroa), joten innostuin kokeilemaan. Mulla on tosi herkät ja helposti kutiavat jalat, ja pelkäsinkin, että kyseinen toimenpide kutittaisi ihan hulluna. Onneksi se kutina on todella vähäistä ja siihen tottuu parin minuutin jälkeen. Kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan!





Luin kotiinpäästyäni enemmän tuosta kalapedikyyristä ja löysin mm. keskustelupalstan, jossa todettiin tuon olevan todella epähygieenistä. Joku jopa väitti, että tuolta vedestä voi saada ties mitä tauteja, mutta tuollahan perusteella uimahallissakin käynti pitäisi kieltää. En tiedä miten muualla tehdään, mutta tuolla ainakin pestiin ja tutkittiin jalat erittäin perusteellisesti (mua se paikan omistaja jopa auttoi pesemisessä kun en itse osannut pestä tarpeeksi hyvin). Lisäksi noissa tankeissa vaihtuu koko ajan vesi, joten sikäli itselläni ei ainakaan ollut pelkoa heikosta hygieniatasosta.