17. joulukuuta 2013

Weihnachtskekse

Eräänä viikonloppuna leivottiin D:n ja hänen vanhempiensa kanssa joulukeksejä. Täällä päin Eurooppaa on siis tapana leipoa monia erilaisia, pieniä joulukeksejä, eikä pelkästään syödä paikallisia pipareita eli Lebkucheneita. Toivon mukaan saan näitä leipomuksia ottaa myös mukaani Suomeen, jonne lennän huomenna joulun viettoon :)





Tää vika kuva on täällä vain todisteena, koska "Aino keittiössä" on niin harvinaislaatuinen käsite, että se taitaa kuulua sarjaan "picture or it didn't happen"! 

Nyt alankin ehkä pakkaamaan, tai siis siirtelemään noita mun vaatekasoja sängyltä matkalaukkuun. Check-in on jo tehtynä, kiitos Maijun, jonka kanssa lennän samalla lennolla Helsinkiin asti. Suomi, pian tapaamme jälleen! Koska blogini todennäköisesti viettää hiljaiseloa lomani ajan, toivotan jo nyt kaikille hyvää ja rauhallista joulua! Syökää paljon keksejä :)

13. joulukuuta 2013

10 faktaa

Koska mulla ei ole nyt muutakaan kirjoitettavaa, mutta en halua taukoilla blogin kanssa kauempaa, kirjoitan tällaisen "kymmenen faktaa minusta" -postauksen. Olen aiemminkin täällä kirjoittanut faktoja itsestäni, joten koitan nyt keksiä uusia. Kuvituksena tältä vuodelta joitain random-kuvia, joita ei ole aiemmin täällä blogin puolella julkaistu.


1. Kirjoitin viime haastepostauksessa, että koitan vähentää hiustenvärjäystä, ja olenkin onnistunut siinä. Olen viimeksi värjännyt hiuksia elokuussa 2012, ja juurikasvuun otin raidat helmikuussa 2013. Melkein vuosi siis kohta laittamatta mitään väriä päähän! Tosin tää ei ole vähentänyt yhtään mun hiustenlähtöä, ja meillä on edelleen joka paikka täynnä pitkiä, vaaleita hiuksia.

2. Vaikka ylläolevasta kuvasta voisi toisin päätellä, en juo nykyään juuri koskaan alkoholia. Toki aina silloin tällöin tulee otettua yksi radler tai lasi viiniä, mutta sellaista humalahakuista juomista en enää harrasta, ja pystyisin helposti olemaan vaikka kuukausia ilman alkoholia. Muutama vuosi sitten olin aika partygirl, onneksi tämä parisuhde (ja toivottavasti myös aikuistunut minäni hehheh) on rauhoittanut.


3. Tää on varmaan tullut joskus aiemminkin selville, mutta RAKASTAN Hello Kittyä. Mulla on kaikkea mahdollista HK-krääsää (miks mulle tulee lyhenteestä HK mieleen se makkara eikä Hello Kitty?!), joista uusimpana löydöksenä noi kuvassakin näkyvät puhelimen suojuskuoret. D ei kuulemma ollut ikinä nähnyt mua niin innoissani kuin sillä hetkellä, kun kuoret löysin. Mun puhelimeen ei nimittäin ikinä löydy mitään suojakuoria, Hello Kitty -kuorista nyt puhumattakaan!

4. Vaikka alkoholi ei paheisiini kuulukaan, sokeri sen sijaan kuuluu - ja vahvasti. Olen oikea sokerihiiri, ja syön melkein päivittäin jotain makeaa. Nyt olen joulukuun ajan koittanut olla arkena syömättä herkkuja, mutta ai että, kun tekee vaikeeta! Tasan tarkkaan rikon tämän arjen herkkulakkoilun joululomalla, kun tulen Suomeen kaikkien piparien ja joulukonvehtien äärelle.

5. Mun aamupala-innostukset on tosi kausittaisia. Syön aina aamupalaksi samaa, mutta vain tietyn aikaa, kunnes kyllästyn ja vaihdan uuteen. Tällä hetkellä on menossa kaurapuuro banaanin ja kanelin kera, tätä ennen söin cornflakeseja marjoilla. Nykyään mun aamupalakaudet on tosin pidempiä kuin ennen, ja saatan syödä samaa juttua jopa vuodenkin putkeen. 


6. Oon 162 cm pitkä (vai pätkä), mutta en silti ole ikinä ajatellut itseäni kovin lyhyenä. Toki ylähyllyille kurottelu ym. pituutta vaativa toiminta on aina tehnyt tiukkaa, mutta en silti ole koskaan ajatellut olevani jotenkin huomattavasti lyhyempi kuin muut ihmiset. Tai no, en mä varmaan olekaan, eikös 162 cm ole vain hitusen alle suomalaisnaisten keskipituuden?

7. Oon tosi herkkis ja liikutun ihan naurettavan pienistäkin asioista. Asioita, jotka saa minut kyynelten partaalle ovat esim. tv-sarjat, arkipäivän pienet ihmeet (jos esim. joku kertoo jonkun kivan asian, joka on tapahtunut, vaikka joku on antanut vanhan sohvansa jollekin vähäosaiselle), muiden ihmisten (ei tarvi olla edes tuttuja!) onnellisuus ja surullisuus, kirjat jne. Voin vain kuvitella millainen hormonihirviö olen sitten joskus raskaana ollessa, jos jo "normaalisti" olen aina kyynelehtimässä joka asiaa :D

8. Kirjoitin nuorempana vuosia päiväkirjaa, mutta lopetin 18-vuotiaana. Harmittaa, etten jatkanut kirjoittamista, vaikka toki tämä blogi toimii hieman päiväkirjanakin. Ei tänne silti voi kaikkea henkilökohtaisia ajatuksiaan vuodattaa, niin kuin noihin vanhoihin päiväkirjoihin. Nolottaa tosin lukea noita teini-iän vuodatuksia, olisipa edelleenkin isoin huoli joku tyly tekstari ihastukselta :D


9. Mulla on kuulemma erilainen ääni riippuen siitä, mitä kieltä puhun. Se on kuulemma matalin ja miehekäs (kiitti D!) kun puhun suomea, keskimatala englanniksi ja korkein saksaksi. En ole ajatellut, että mulla olisi jotenkin matala ääni, mutta toisaalta saksankieliset tytöt puhuu yleisesti ottaen paaaaljon korkeammalta kuin suomalaiset, joten ehkä tässä on jotain perää. Muistan vieläkin, kun tapasin D:n yhden tädin ekaa kertaa, ja se vaan tuijotti minua, kun ei ole kuulemma tottunut, että tytöillä on matala ääni? Joo ja nyt älkää kukaan pliis ajatelko, että olen joku möreä-ääninen tyyppi, selkeästi tää johtuu vain siitä, että itävaltalaiset tytöt puhuu korkealta kimittäen :D

10. Valitan aina, ettei mulla ole kavereita täällä, vaikka tosiasiassa mulla on pelkästään Itävallassa enemmän kavereita kuin D:llä. Jotenkin näin "aikuisena" (lue: kotona makaavana työnhakijana) ei ole enää niin helppoa ystävystyä kuin opiskeluaikoina, ja oon niin suomalainen luonteeltani, ettei tulisi mieleenkään vaan mennä juttelemaan jollekin tuntemattomalle vaikka salilla. Onneksi olen tutustunut kahteen suomalaiseen netissä, Maijuun facebookissa jo 1,5 vuotta sitten ja Maijaan tän mun blogin kautta muutama kuukausi sitten! :)

6. joulukuuta 2013

Lake Festival 2013

Keskellä joulukuuta on mukava ottaa takapakkia ja palata takaisin elokuuhun, nimittäin aiheena "vähän viiveellä" tämän vuoden Lake Festival. Mehän olimme kyseisillä festareilla jo edellisenä kesänä (postaus täällä) ja tänä vuonna suuntasimme samoille festareille samalla porukalla (+ muutama ylimääräinen vahvistus). Valitin jo viime vuonna, että järjestelyt eivät toimineet, ja tänä vuonna järjestelyt toimivat jopa vielä huonommin. Ihan liikaa ihmisiä, ihan liian vähän vessoja ja tilaa! Esimerkiksi esiintyjät siirtyivät sisälavalle joskus puolen yön aikaan, mutta telttaan, jossa sisälava sijaitsi, mahtuikin katsojia vain noin 1/3 siitä, mitä ulos... ei muuta kuin maksavat festarivierailijat kotiin, kiitti moi! Mekin suunnattiin D:n kanssa takaisin hotellille jo silloin puolenyön aikaan, ja päätettiin, ettei ensi vuonna enää Lake Festivalille suunnata.

Surkeat järjestelyt aiheuttivat paljon keskustelua festarin facebook-sivuilla, mutta ylläri ylläri, vastuuntuntoinen festarijärjestäjä POISTI kaiken negatiivisen kritiikin heti sen ilmestyttyä. Kyllä, juuri näin pidetään positiivista yrityskuvaa yllä...

 Avicii se siellä heiluttelee



Tuolla festareilla oli tosi monia tuollaisia lapsi+vanhemmat -komboja (kuten takanamme näkyy), ja mietin, että onko ne lapset halunnut festareille ja vanhemmat "pakotettu" mukaan, vai toistepäin?

Illan paras esiintyjä oli... well, en enää edes muista, tämän vuoden setti ei vakuuttanut yhtä hyvin kuin viime vuoden. Avicii oli pettymys, Otto Knows sen sijaan ihan piristävä ja Alessostakin tykkäsin.

2. joulukuuta 2013

Anniversary vol 2

Tämä tulee nyt hieman jälkijunassa, mutta meillä oli D:n kanssa toinen vuosipäivä viime viikon torstaina eli 28.11. Vaikka D:n vanhemmat eilen lounaalla epäilivätkin meidän seurustelleen vasta vuoden, olemme tosiasiassa seurustelleet siis nyt kaksi vuotta. Niin se aika lentää, jos vierestä seurusteluamme seuranneetkaan eivät ole tajunneet, että on kulunut jo kaksi vuotta.

Olimme suunnitelleet menevämme syömään yhteen "hienompaan" ravintolaan noin 15 km Kremsistä, koska D:llä oli sinne töistä saatu lahjakortti. Paikan päälle päästyämme huomasimme kuitenkin ravintolan ovessa kyltin "suljettu, yksityistilaisuus" (kiitti kun ilmoititte nettisivuillannekin, ei kun...) ja alkoi ärsyttää oikein kunnolla. Hienosti alkoi siis juhlinta, kun ravintolakaan ei ollut auki. No, ei muuta kuin takas autoon ja ajeltiin Mauterniin (toisel puolel jokkee eli Tonavaa) tsekkaamaan, josko meidän lemppari-Heuriger olisi auki. Olihan se, jes!


En tiedä, onko blogissa ennen näkynyt kuvaa normaalista Heuriger-ruoasta eli Hauerjausesta, joka on siis leikkelelautanen, jossa lihan lisäksi on vähän kaikkea muutakin tuorejuustosta suolakurkkuihin. Tämän kuvan otin vasta, kun olin ahneena jo siitä osan syönyt, eikä puhelimen kamera toiminut hämärässä valaistuksessa hirveän hyvin, joten laatu on mitä on. Josko tästä kuitenkin saisi vähän kuvaa siitä, mitä on hauerjause. Niin hyvää ja niin itävaltalaista syödä tällaista illalliseksi! Olen tosin hyvin nirso ja syön lihoista ehkä vain puolet (hyi verimakkara ja kaikki läskikohdat), ja kaverini aina kiusaavatkin minua siitä, että maksan lautasesta kokonaan, vaikka syönkin siitä alle puolet.

Saimme kuin saimmekin siis hyvän illallisen, ja jälkiruoaksi tilasin Kardinalschnitten, josta mulla ei valitettavasti ole kuvaa. Kardinalschnitte on siis leivos, jossa on keksi/marenkikuori ja sisällä kahvikermaa. Aivan paras jälkiruoka, ja tämän takia kannatti rikkoa mun "en syö arkena herkkuja" -lakko. Hienostihan mä jaksoin maanantaista keskiviikkoon herkkulakkoilla.

Olimme sopineet, ettemme osta lahjoja, koska joulukin on pian tulossa. Eihän me kumpikaan silti sopimuksessa pysytty, minä ostin D:lle hänen toivomansa kirjan ja mun paketista paljastui tällainen ihanuus:


Valitettavasti itse juhlakaluista eli minusta ja D:stä ei ole yhtäkään kuvaa tuolta illalta, mutta eiköhän meidän naamoja tässä blogissa ole muutenkin tarpeeksi nähty. Vuosipäivän juhlinta päättyi perinteisesti kuten joka torstai; sohvalle The Voice of Germanya katsomaan. Minun piti muuttaa Itävaltaan asti ymmärtääkseni, kuinka ihana Samu Haber on.

Sellainen vuosipäivä meillä siis. Kiitos muuten vielä kaikille, jotka ovat kommentoineet tuota minun aiempaa postausta, jossa käsittelin Itävallassa pysymistä. :)

27. marraskuuta 2013

Elämä täynnä televisiota - osa 1, sarjat

Olen pienestä asti pitänyt television katselemisesta. Helsingissä asuessa minulla ei ollut lainkaan televisiota, mutta onneksi netti-tv pelasti. Tällä hetkellä meillä on televisio, mutta katson silti suurimman osan ohjelmista koneelta, koska Itävallan ja Saksan tv-kanavilla ohjelmat on dubattu saksaksi. Kuvitelkaapa itse katsovanne Simpsoneita saksaksi, ei vain toimi.

Nyt työttömänä ollessa minulla on vähän liikaakin aikaa, joten olen alkanut seurata todella monia sarjoja. En tiedä, miten kaikkien näiden seuraamisen käy siinä vaiheessa, kun pääsen vihdoin töihin, mutta tällä hetkellä minulla on hyvin aikaa seurata näitä kaikkia. Joka tapauksessa, ajattelin kirjoittaa pienet infot sarjoista joita seuraan, jos joku vaikka kiinnostuisi itsekin näitä katsomaan. Saa myös kommentoida kyseisiä sarjoja, tykkään keskustella juonenkäänteistä ja "väärä tyyppi putosi kisasta" -tyyppisiä juttuja. :D

Ajattelin ensin tehdä postauksen yhdessä osassa, mutta tajusin, että näitä ohjelmia on liikaa ja olen liian laiska kirjoittamaan kaikista tänään, joten jaan nämä kahteen osaan. Osa yksi eli tämä osa on siis (fiktiivisistä) sarjoista ja osa kaksi on tosi-tv:tä eli lähinnä erilaisia casting-ohjelmia.

Tällä hetkellä ohjelmalistallani ovat seuraavat sarjat:

Pretty Little Liars
Kuva täältä
Pretty Little Liarsista olin kuullut paljon hyvää, mutta koska olen aika säikky tyyppi, venytin sen katsomisen aloittamista pitkään. Tätä aloin seurata gradua kirjoittaessa, mikä ei ehkä ollut paras idea, koska joinain päivinä tuijotin vain Pretty Little Liarsia enkä keskittynyt gradun kirjoittamiseen. Pretty Little Liarsia on kuvailtu "Gossip Girlin ja Tiedän mitä teit viime kesänä -leffan yhdistelmäksi", ja kuvaus on kieltämättä osuva. Teinityttöjä ja heitä vainoava stalkkeri (tai useita?), ja ekassa jaksossa kuoleva kaveri. Tässä tiivistettynä sarjan juoni, ei ehkä kuulosta houkuttelevalta, mutta koukuttava sarja kyseessä. Jos on yhtä säikkyä sorttia kuin minä, ei ehkä kannata katsoa tätä yksin kotona ilta-aikaan. Tällä hetkellä sarjassa on menossa 4. tuotantokausi.

Ravenswood
Kuva täältä
Koska Pretty Little Liars on tauolla tammikuuhun asti, seuraan tällä hetkellä sen spin-offia nimeltä Ravenswood. Valitettavasti Ravenswood tosin on myös tauolla nyt tammikuuhun asti, mutta sai sitä mukavat viisi jaksoa seurata Pretty Little Liarsin jatkoa odotellessa. Tätä sarjaa ei ehkä kannata katsoa, jollei ole katsonut Pretty Little Liarsia, koska spin-offihan tarkoittaa, että tässä keskitytään pääsarjan eli PLL:n yhteen sivujuoneen. Tämä on oikeasti aika pelottava sarja! Ohjelmassa seurataan viittä nuorta Ravenswood-nimisessä pikkukylässä, jonka huhutaan olevan kirottu.


Revenge
Kuva täältä
Revenge eli suomennettuna Kosto näkyy myös Suomessa Maikkarilla. Itse asiassa, tästä sarjasta kiinnostuin nähtyäni jollain Suomi-lomalla mainoksen kyseisestä sarjasta. Revenge on ihan huippuhyvä, tällä hetkellä Jenkeissä menossa kolmas tuotantokausi. Revenge kertoo Emily Thornesta (Amanda Clarkesta), jonka isä on lavastettu rikolliseksi Emilyn/Amandan (huomaa kaksoishenkilöllisyys) ollessa lapsi. Emilyn/Amandan kasvettua aikuiseksi hän päättää kostaa isälleen aiheutetun tuskan, ja tästä alkaa mielenkiintoinen tapahtumaketju. 

The Carrie Diaries
Kuva täältä
The Carrie Diaries eli suomeksi Carrien Päiväkirjat kertoo Sinkkuelämää-sarjasta tutun Carrie Bradshaw'n teini-iästä. Valitettavasti aika monet Sinkkuelämässä esiin tulleet faktat eivät täsmää Carrien päiväkirjoihin, joten ainut oikea tapa katsoa tätä sarjaa on ajatella, että kyseessä on joku täysin random teini-ikäinen Carrie, ei THE Carrie Bradshaw. Viihdyttävää, aivot narikkaan -tyyppistä teinisarjaa. Jenkeissä menossa tällä hetkellä toinen tuotantokausi.

Tässä esiteltynä tarkemmin tällä hetkellä seuraamani fiktiiviset sarjat. Aloitin tänään myös Greyn anatomian, sillä jostain syystä en ole koskaan aiemmin seurannut tätä suosittua lääkärisarjaa, josta on menossa jo 10. tuotantokausi. No, riittää ainakin katselemista. Lisäksi voisin suositella jo kokonaan katsomiani sarjoja: Gossip Girl, One Tree Hill, The O.C., miksei myös Mullan Alla (Six Feet Under), jota katsotaan tällä hetkellä D:n kanssa.

En tiedä kiinnostaako lukijoita tv-sarjat samalla tavalla kuin minua, mutta itselle tämä oli mieleinen postaus tehdä. Seuraatteko jotain näistä? Mulle saa myös suositella uusia tv-sarjoja! Vinkkinä vain, etten kummemmin syty komedioille kuten How I Met Your Mother tai Big Bang Theory, vaikka molempia tulee välillä vilkuiltua telkkarista. Voin oikeasti valehtelematta sanoa, että joka ikinen päivä jompi kumpi noista tulee Saksan/Itävallan telkkarista, pitää vain valkata oikea kanava oikeaan aikaan.

19. marraskuuta 2013

What would I say?

Kokeilin tänään tuota Facebookin What would I say -sovellusta, joka siis poimii tietoja henkilön vanhoista tilapäivityksistä ja kommenteista ja muokkaa niistä uusia tilapäivityksiä. Oon täällä repeillyt aika huolella, joten ajattelin jakaa teillekin parhaita paloja. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan generaattorin luomia juttuja, toki jokaisen jutun olen aikoinaan kirjoittanut, mutta nämä lauseet on miksattu aika huolella tuon generaattorin puolesta. Enjoy! :D

sai postissa Inglorious Basterds leffan, kannatti siis hakata koko AJAN niit samoja rumia miehiä 

In May 14 and hey it's around 16 years later, I'm 22 years old man of my friends <3

No ihan sekaisin, vaik piti olla rauhallinen sunnuntai-ilta

kivaa uutta vuotta, eli viisurit lähti ylhäältä ja alhaalta!

eli mummot puhuu täyttä paskaa?

tuli iloiseksi kauan odottamastaan uutisesta; Mikko Leppilampi esiintyy puolialasti!

vedin tos buranaa ja teetä kun kävelin Kaivolta Elielinaukiolle paljain jaloin

on ihan ääni maassa ja soitin hissifirmaan, Annen uhkailut pelottaa, pakko olla siistiä ku tästä lähtien joka sunnuntai-ilta nenäliinapaketin kanssa kohdattu

levitä sanaa ja yhteydenotot mulle OIKEESTI sattu!

i don't speak spanish so i prefer being on a broken heart

joo mä oon kotosin Vammalasta eli epäilen kylmäketjun katkeamista siinä

Joo, imuroin noi kaapitkin kun biletin ja matkustelin vaan

:DDD


14. marraskuuta 2013

"Miksi et vain tule Suomeen töihin?"

Mietin tätä postausta pitkään eilen illalla, kun makasin illalla sängyssä ja yritin saada unta. Silloin mieleen tuli montakin pointtia, joista kirjoittaisin, mutta nyt päivän mittaan niitä päässäni pyöritellessä ajatus ei enää tunnukaan niin selkeältä. Joka tapauksessa, otsikon kysymys on tullut viimeaikoina monelta taholta, ja sitä on esitetty joko suoraan tuossa muodossa tai kysymällä, miksi haen töitä vain ja ainoastaan Itävallasta.

Se yksi ja tärkein syy, miksi olen Itävallassa edelleen, ja miksi niitä töitä täältä haen, on totta kai poikaystäväni D. Jos joidenkin on vaikea käsittää, miksi pysyn "vieraassa" maassa miehen takia, niin miettikää se toisesta näkökulmasta: olet asunut poikaystäväsi/puolisosi kanssa yhdessä jo pidempään, ja saat työtarjouksen maasta X / täysin toiselta puolen Suomea (let's say Helsinki vs. Rovaniemi, välimatkat alkaa olla jo ulkomaiden luokkaa). Lähtisitkö ihan tosissasi vain sen työn perässä ja jättäisit kaiken taaksesi? Niinpä. Vaikka D onkin suurin syyni täällä olemiseeni, on todellinen fakta myös, että minä pidän Itävallasta. Yllättikö? Enhän minä täällä pysyisi, jos ainut syy olisi D, tietysti ja luonnollisestihan minä myös tykkään tästä maasta. Enhän olisi alunperin edes koko maahan muuttanut, jollei minua olisi vaivannut iso (ja paha?) Itävalta-ihastus (tällä tarkoitan siis ihastusta tähän maahan, mehän emme D:n kanssa edes tunteneet kun tänne muutin).

Olen myös asunut tässä maassa jo yli kaksi vuotta. Olen kirjoilla vain ja ainoastaan Itävallassa, joten tämä on minun vakituinen asuinpaikkani. Se tarkoittaa sitä, että minulla ei esimerkiksi ole enää jokaisen suomalaisen lompakosta löytyvää Kela-korttia, koska en kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Kela-kortin sijaan minulta löytyy itävaltalainen e-Card eli ns. paikallinen kelakortti. Vakituinen asuinpaikka Itävallassa tarkoittaa myös sitä, että äänestän täällä kunnallisvaaleissa, saan täältä työttömyystukea ja uskokaa tai älkää, kutsun tätä maata kodikseni. Maasta toiseen muutto sisältää myös käsittämättömän määrän byrokratiaa, vaikka kyseessä olisi kaksi EU-maata, jotka sallivat "free movement of people" eli ihmisten vapaan liikkuvuuden. Olen jo kerran tapellut kaikki byrokratia-prosessit läpi, ja jos muuttaisin takaisin Suomeen ollakseni siellä töissä ajan X, ei sieltä taas jälleen Itävaltaan halutessani muuttaminen olisikaan niin yksinkertaista.

Viimeisenä pointtina voisin myös mainita, että kasvava työttömyys on vähän joka puolella maailmaa tällä hetkellä ongelma. Luin juuri paikallisen työkkärin sivuilta, että viime vuonna tähän aikaan oli työttömiä 12,2 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna tähän aikaan. Itävallan työttömyysaste on tällä hetkellä kuitenkin vain 4,9, joka on matalin työttömyysprosentti kaikissa EU-maissa. Suomessa vastaava luku on noin 8,1 (lähde: Suomen Pankki). Ei siis ole mitään takeita, että töiden saaminen Suomessa olisi yhtään sen helpompaa kuin täälläkään, vaikka minulla siellä ei olisikaan "taakkana" maahanmuuttaja-statusta ja puolikielisyyttä.

Tiedän, että ihmiset eivät välttämättä tarkoita pahalla kommenttejaan (tämän päivän paras oli opiskelutoverini "well just break up with him, no one can guarantee you are still together next month"), mutta silti tuntuu tylsältä vastailla niihin ainaisiin kommentteihin. Minä olen onnellinen Itävallassa, vaikka minulla ei vielä työpaikkaa olekaan. Rakastan myös tietysti kotimaatani Suomea, mutta en silti ole tulossa takaisin sinne nyt ja heti, vain koska työpaikan saanti Itävallassa on osoittautunut hankalaksi.

Ugh, olen puhunut. Toivottavasti tämä valaisi asiaa ihmettelijöille, eikä loukannut ketään. Olen myös nimittäin saanut kommentteja, kuinka "lesoilen aina asuvani Itävallassa". Ehkä nämä tietyt kommentit pitäisi vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

4. marraskuuta 2013

Miljoonasade - Marraskuu

Uusi kuukausi ja jes, marraskuuhunkin liittyvä Suomi-hitti löytyy! Pitäisikö ottaa näistä joku blogitraditio, etsiä aina uuden kuukauden alussa aiheeseen liittyvä biisi? Aina yhtä laadukas Miljoonasateen Marraskuu soi siis taustalla, kun tätä postausta naputtelen. "Etkö tiiieeedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuu!"

Tällä viikolla on ohjelmassa mm. hammaslääkärikäynti, menen nimittäin huomenna pitkästä aikaa hammastarkastukseen. Aloin tuossa miettiä, etten ole hammastarkastuksessa käynytkään sen jälkeen kuin se oli ilmaista, eli kröhöm, mitä, vuonna 2006, ennen kuin täytin 18? Olen kyllä käynyt hammaslääkärissä, nimittäin täällä bloginkin puolella mainituissa viisaudenhammasleikkauksissa. Tai siis, eihän multa leikattu kuin yksi viisuri, muut lähti nätisti vetämällä. Olenkin siis pähkäillyt, että kai se lääkärisetä tai -täti olisi niillä käynneillä sanonut, jos mun hampaat olisivat suunnilleen reikiä täynnä? Vai olisiko? Jännityksellä siis odotan huomista tuomiota, hammaskiveä nyt ainakin pitäisi poistaa. Meillä on itse asiassa D:n kanssa yhteinen aika, kun molemmilla tämä tarkastus on odotuttanut jo vuosia, joten päätimme hoitaa asian samalla kertaa kuntoon.


Ylläoleva kuva on kesäkuulta, mutta koska en itse tykkää lukea kuvattomia postauksia, piti tähänkin lykätä joku kuva. Ripsarit näköjään vähän levinnyt enkä ole ihan varma, onko tämä kuva pelkästään minusta ja D on vahingossa taustalla, vai onko tämä joku taiteellinen pariskuntakuva. Ehkä emme anna sen häiritä. Meillä tulee muuten tässä kuussa kaksi vuotta seurustelua täyteen, hurraa! Vuosipäivän juhlinta on varmaan jotain yhtä (epä)romanttista kuin viime vuonna, jolloin kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa.

Olen käynyt jälleen muutamassa työhaastattelussa, mutta vaikka työhaastatteluiden saldo lisääntyy, on saatujen työpaikkojen lukumäärä silti edelleen pyöreä nolla. Monet yritykset eivät ilmeisesti enää näin loppuvuodesta enää rekrytoi uusia ihmisiä, kun on joulu tulossa, mutta toivotaan, että tammikuun alusta tulisi taas enemmän paikkoja hakuun. Täällä Itävallassa muuten on ihan tavallista, että rekryprosessit kestävät kuukausia, ja että yhteen assistentti-paikkaankin (tai ylipäänsä aika matalan tason työpaikkoihin) on monta haastatteluvaihetta. Vähän resurssien hukkaamista, I would say.

Nyt vielä äkkiä yksi jakso The Revengen parissa, ennen kuin D tulee kotiin. Palaamme asiaan ja pitäkää peukkuja, että selviän hammaslääkäristä puhtain paperein!

27. lokakuuta 2013

Sunnuntaikävelyllä

Koko viikonlopun on ollut todella lämmin, ottaen huomioon sen, että on jo lokakuun loppu. Eilen lämpöasteet kipusivat jopa 24 paikkeille ja tänäänkin mittari näytti 21 astetta. Eilen lauantaina oli Itävallan kansallispäivä, jota vietimme rauhallisissa tunnelmissa. Meidän tiskikone otti loparit reilu viikko sitten, joten päätimme säästää astioita ja käydä sekä lauantaina että sunnuntaina lounaalla D:n vanhemmilla. Tiskikoneen korjaaja tulee huomenna, toivottavasti käsin tiskaus loppuu siis pian.

Tänään D halusi lähteä kävelylle Wachaun viiniviljelmille, joten ajelimme autolla Dürnsteinin viereen ja kävelimme sieltä viiniviljelmien läpi pienelle kukkulalle. Minulla on ahkerasta liikkumisesta suhteellisen huono aerobinen kunto, ja tuo ylämäen kiipeäminen kävi vähän voimille ja hermoille. Perille kuitenkin selvittiin, ja oli se hikoaminen näiden kuvien arvoista. ;)

Meidän sunnuntai-ilta jatkuu Harry Potter -leffan ja popcornien parissa. Toivottavasti muillakin on ollut onnistunut viikonloppu, vaikka Suomessa ilmeisesti ei ihan samanlaista lämpöaaltoa olekaan nähty?










18. lokakuuta 2013

Pikavisiitti Suomessa

Tykkään yleensä suunnitella kaikki menoni hyvissä ajoin etukäteen, enkä juurikaan tee mitään tosi lyhyellä varoitusajalla. Viime viikolla laitoin kuitenkin ajatusmallini uusiksi ja varasin lennot Suomeen päivää ennen lähtöä. Long story short; äidillä oli loma ja ikävä, Wienin lennot liian kalliita, Tampereen lennot halpoja. Lasketaan 1+1 ja päädytään siihen, että Aino on pidennetyn viikonlopun Suomessa.

Olin siis perjantai-illasta tiistaihin Suomessa pikavisiitillä, joka oli ihana piristys mun tylsään arkeen. Vaikka reissu oli lyhyt, kerkesin silti tehdä seuraavaa:

- käydä bodypumpissa
- syödä suomalaisia herkkuja, kuten ruisleipää, leipäjuustoa, lakritsijäätelöä
- nähdä isovanhempani Helsingissä
- nähdä äidin ja Veijon (tietty)!
- lenkkeillä ympäri Nokiaa
- käydä Vammalassa
- treffata lapsuuteni parhaan ystävän
- treffata kolme muutakin ystävää
- nähdä kaksi alle kuukauden ikäistä vauvaa
- katsoa Suomen telkkarista mm. niinkin laadukkaan ohjelman kuin julkkis-BB:n finaalin
- ostaa kotiintuomisiksi karkkia, puuroa, pussikeittoja ja grillimaustetta (:D)

Todennäköisesti jotain muutakin, pahoittelen jos joku tärkeä osuus unohtui listasta. Tiistai-iltana siis kotiuduin takaisin Itävaltaan ja viikko on jatkunut perinteisissä tunnelmissa eli sohvalla läppärin kanssa maaten. Keskiviikkona kävin työkkärissä, mikä oli aika masentavaa. Mulla oli uusi asiakasneuvoja, ja sen ensimmäinen lause huokailujen jälkeen oli "was sollen wir mit Ihnen machen?" eli "mitäs me sun kanssa tehtäis?" ... ihan kuin olisin joku maailman säälittävin työnhakija. Tai no, ehkä mä oonkin. :D Tällä viikolla olen kuitenkin jo hakenut viittä työpaikkaa, joten fingers crossed, että kohta tän tytön kotona istuskelu tulisi tiensä päähän!

Viikonloppusuunnitelmiakin on jo jonkun verran, mutta ehkä niistä enemmän myöhemmin. Schönes Wochenende!

6. lokakuuta 2013

Alumnibileet

Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä oli perjantaina koulun alumnibileet teemalla Oktoberfest. Laitoin kuin laitoinkin sen dirndlin päälle ja onneksi laitoin, siellä juhlateltassa nimittäin oli lämmin, vaikka se olikin vain sellainen ulos rakennettu teltta. 

Oli aivan superhauska ilta, oli kiva nähdä vanhoja opiskelukavereita (joo onhan siitä valmistumisesta jo huimat 3kk, tosi pitkä aika ettei oo nähnyt...) ja juhlia pitkästä aikaa. Tänään kyllä huomasi taas, ettei vanha enää jaksa juhlia, olin nimittäin ihan poikki koko päivän, vaikka nukuin aamulla klo 11 asti. Otettiin D:n kanssa päikkärit (se oli väsynyt vaikkei ees ollut tuolla juhlissa) ja vahingossa nukuttiin 3h sen suunnitellun max tunnin sijasta... hups. Sen takia tässä naputankin postausta klo 1 yöllä, kun ei jostain kumman syystä väsytä.


Olin tuolla juhlissa Irinan kanssa, ja hän yöpyikin sitten meillä, koska muutti muutama viikko sitten pois Kremsistä. Tänään käytiin vielä pitkällä kävelyllä ja kiinalaisessa lounaalla, oli niin kivaa "pitkästä aikaa" viettää aikaa yhdessä. Silloin kun Irina asui vielä Kremsissä, hengattiin melkeinpä päivittäin, joten nyt oli ihan outoa, ettei oltu nähty pariin viikkoon. Kuka muuten uskoo, että tuo tyttö on mua 6 vuotta vanhempi?! Voinko mäkin pliis näyttää noin nuorelta, kun ikää on yli 30?

D sen sijaan on tänään oktoberfest-teemabileissä. Minä en jaksanut enää toista iltaa putkeen vetää dirndliä päälle, joten jäin kotiin. Otin aiemmin kuvan D:stä lederhoseneissa ja ne on niin hienot! En ehkä kuitenkaan uskalla julkaista sitä kuvaa täällä blogissa ilman herran suostumusta, joten jääköön se toiseen kertaan.

2. lokakuuta 2013

Photo model

En tajua, miten en ole muka julkaissut tätä täällä blogissa aiemmin. Selailin vähän postauksia eikä tätä kyllä ole missään ennestään, joten kai olen sitten oikeasti ollut niin lahopää, että olen unohtanut koko jutun.

Työharjoitteluaikana jouduin vähän vahingossa (jonkun tuurattavaksi) valokuvauksiin, joiden tarkoituksena oli ottaa kuvia firman uusiin työpaikkailmoituksiin. Kuvien ekat versiot piti tulla kuvissa esiintyneille sähköpostissa pari viikkoa myöhemmin, mutta koska kuvia ei koskaan kuulunut, oletin, ettei kuvia sittenkään käytetty. Muutama kuukausi myöhemmin kotisohvalla työpaikkoja selatessani kohtasin kuitenkin yllätyksen, nimittäin oman pärstäni ilmoituksessa! Tuo samainen kuva hyppäsi silmille tänäänkin, noin 4,5 kk myöhemmin, joten ilmeisesti olen pidetty mainoskasvo (no hah hah). Kyseessähän on siis yksi Itävallan isoimmista firmoista ja tuo kuva on useammassakin ilmoituksessa. Saako lisätä ansioluetteloon "valokuvamalli"? :D


Odotan innolla päivää, kun kyseisellä firmalla on haussa on joku mulle sopiva paikka, sillä aion siinä tapauksessa kirjoittaa hakemukseeni "paikkahan on kuin minulle tehty, koska jo mainostatte sitä minun kuvallani"!

Huomaatteko muuten, lokakuun ihme on tapahtunut: jo kaksi postausta kahden päivän aikana! Oho!

1. lokakuuta 2013

Ikävä lokakuu

Niin se aikaa vaan menee, tänään alkoi lokakuu! Otsikosta huolimatta en tiedä, onko tästä kuukaudesta tulossa ikävä vai mukava, mutta jostain syystä mulla alkaa aina lokakuun kohdalla pyöriä päässä se Hausmyllyn "Ikävä lokakuu"... kai tiedätte biisin, parasta suomiysärin antia? :D

En ole hetkeen kirjoitellut tänne kuulumisia, joten olkoon tämä postaus omistettu aiheelle "mitä minulle kuuluu?". Oikeastaan mulle ei varmaan kuulu mitään uutta siihen viime kuulumispostaukseen verrattuna, mutta höpistään nyt silti jotain. Uudessa asunnossa ollaan asuttu reilu kuukausi, ja vaikka kovasti ajattelin, että vanhaa asuntoa tulisi ikävä, niin pöh... en edes pientä ajatusta ole vanhalle kämpälle suonut, on tämä uusi vaan niin ihana!



Kuvituksena tulee mun "päivän asu" -kuvia, vaikkei tämä blogi todellakaan niihin erikoistunut ole. Meille tuli vihdoin kokovartalopeili ja olen ihan onnessani siitä, ennen nimittäin jouduin peilailemaan itseäni rappukäytävän peilistä. Tosin toi ylläoleva kuva on huijausta, ei ole tosiaan kyseessä meidän peili vaan otin tuon kuvan vaatekaupassa. :D

Mulla ei ole edelleenkään töitä, olen siis ollut nyt aika tarkalleen kolme kuukautta työttömänä. Olen käynyt kuudessa eri haastattelussa eikä silti ole vielä tärpännyt. Työvoimatoimiston täti lohdutteli ja sanoi, että tällä hetkellä työnhaku on erittäin vaikeaa, sillä avoimia paikkoja on kuulemma ennätyksellisen vähän verrattuna työnhakijoiden määrään. Eihän tällaisella puolikielisellä mamulla ole juurikaan siis mahdollisuuksia paikallisiin verrattuna, mutta en aio vielä luopua toivosta! Parista haastattelusta en ole vielä saanut tuloksia, ja on mulla muitakin hakemuksia tällä hetkellä vetämässä. Eiköhän tässä vielä tän vuoden aikana löydy duunia, toivottavasti ainakin.


Perjantaina on luvassa IMC Home Coming Day, eli vuosittain järjestettävät alumnibileet meidän koulusta valmistuneille. Siellä on teemana Oktoberfest ja pukukoodina "traditional dress", mutta en tiedä tarkeneeko dirndlillä kuitenkaan... Luvattu siis +11 astetta ja nuo bileet on jossain juhlateltassa. En tiedä onko se lämmitetty ja jos ei, voi olla aika jäätävää palella dirndl päällä siellä :o Toisaalta mulla ei ole mitään muuta pukukoodiin sopivaa asua, joten mietitään. Olisi kiva kyllä laittaa se dirndl, en edes muista milloin se olisi mulla viimeksi ollut päällä!


Mitäs vielä? Uusin mun jäsenyyden salille eilen, vaikka olin kuullut huhua hinnankorotuksista. Missään ei kuitenkaan uusia hintoja mainittu, joten päätin kokeilla onneani. Kuntosalin omistaja valitteli heti, että "wir sind teurer geworden" (suora suomennos: olemme nykyään kalliimpia) ja ajattelin jo, että se heittää sieltä jonkun tuplahinnan. Onneksi varoiteltu "kalliimpi hinta" oli noin 3,30€ enemmän per kuukausi, joten ei budjetti ihan tähän kaatunut. :D Nyt siis treeniaikaa ostettu ainakin tammikuulle asti, enempää en vielä uskaltanut, kun en tiedä, missä tuleva työpaikkani sijaitsee. On toi kuntosaleilu kuitenkin mulle (varsinkin nyt työttömänä) sellainen vapaa-ajan ykkösjuttu, että mielellään siitä maksaa.

Eiköhän tässä ollut kaikki kuulumiset tiivistettynä. Nyt alan laittaa lounasta itselleni, ciaoooo!

25. syyskuuta 2013

Oi kuinka minä jumppia kaipaankaan

Jos minulta kysyttäisiin, mitä ikävöin Suomesta, tulisi listalla ensimmäisenä tietysti perhe ja ystävät. Seuraava ikävöimäni asia saattaa sen sijaan yllättää, sillä ruokaa ja luontoa ja tuttuja maisemia enemmän ikävöin LesMillsin jumppia! Siis kyllä, ikävöin ihan hulluna ryhmäliikuntatunteja, enkä mitä tahansa tunteja vaan juuri LesMillsin jumppaperheeseen kuuluvia tunteja, kuten BodyPumpia, BodyCombatia ja BodyJamia. Jos joku siellä miettii, että mikä ihmeen LesMills, niin tässä vähän wikipediasta kopioitua infoa englanniksi:

"Les Mills International is a New Zealand company that is the world's largest provider of choreographed exercise-to-music group fitness classes distributed to health clubs. The first Les Mills program was BodyStep, with BodyPump being the first program released internationally. There are currently 13 programs, 10 which are classified as "group fitness" and 3 which are High Intensity Interval Training (HIIT) programs."

Olen aina ollut aikamoinen sohvaperuna, mutta pienestä asti olen koittanut ties mitä liikuntamuotoja: ratsastus, aerobic, tanhut, hiphop-tanssi, cheerleading... Mikään näistä ei kuitenkaan jaksanut innostaa pidempään. LesMillsiin tutustuin ekan kerran joskus lukioikäisenä, mutta suuri rakkauteni kyseisiä konseptijumppia kohtaan syttyi syksyllä 2009, kun päätin tehdä vaihdossa keräämilleni kiloille jotain. Liityin Helsingissä Esportin jäseneksi ja alkuun tuli käytyäkin tosi ahkerasti, ehkä joku viisi kertaa viikossa. Vuosien kuluessa käyminen tasaantui ehkä kolmeksi kerraksi viikossa, mutta suosikkitunneillani eli juurikin aiemmin mainituissa pumpissa, combatissa ja jamissa jaksoin käydä edelleen ahkerasti.

Itävaltaan, tai oikeastaan Kremsiin muutettuani kaamea totuus paljastui: täällä ei ole tarjolla samoja jumppia! Wienissä ja Grazissa kyllä löytyisi, tosin ei noita kaikkia, mutta pieni LesMills -annostus olisi kuitenkin tarjolla. Olen koittanut sytyttää samanlaista rakkautta mm. zumbaan ja salini omiin jumppiin, jotka ovat periaatteessa ihan kivoja, mutta se jokin puuttuu. Suomen reissuilla makselen aina itseni kertamaksuilla jumppiin, koska se on sen arvoista. 

Lähde: www.lesmills.com
Siispä seuraava Suomi-loma ja sairaankallis Kimmon maanantai-jam, tule jo! Tätä ikävää poistaessa tyydyn katselemaan youtube-videoita ja käymään siellä zumbassa. Zumba, olet vain korvike, en pidä sinusta oikeasti.

23. syyskuuta 2013

Hauska juttu

Blogiani pidempään seuranneet ehkä muistavat, että kävin kesäkuussa 2012 Hampurissa. Ystäväni Venla asui siis silloin siellä, mutta on sittemmin muuttanut Baijeriin. Olimme jo pidemmän aikaa puhuneet, että vastavierailu Itävaltaan olisi paikallaan, ja 11. - 15.9. sainkin Venlan vieraakseni tänne. Olimme yhden yön Wienissä ja muuten täällä Kremsissä, ja oli kyllä todella mukavat viisi päivää. Reissun aikana tapahtuneista asioista jaan täällä blogin puolella jutun, joka jaksoi naurattaa koko loppureissun ajan (ja oikeastaan hymyilyttää vieläkin).


Olemme Venlan kanssa tutustuneet vaihtareiden tutorointi-jutuissa lähes neljä vuotta sitten, mutta jostain kumman syystä aihe "mistä vanhemmat ovat kotoisin" ei ole ennen tullut puheeksi. Nyt kuitenkin juttelimme aiheesta, ja paljastui, että äitimme ovat olleet nuorempana samalla luokalla Helsingissä! Asiasta hauskan/oudon/jännän tekee sen epätodennäköisyys, sillä
a) minä en ole Helsingistä kotoisin, ja
b) Helsingissä on varmasti 60- ja 70-luvullakin ollut monia kouluja.
Millä todennäköisyydellä siis kaksi samana vuonna syntynyttä, eri puolilla Helsinkiä asunutta ihmistä, ovat olleet samassa koulussa ja vieläpä samalla luokalla? Niinpä. Lisäksi molempien äidit muistivat toisensa vielä näin 40 vuotta myöhemminkin. Tähän voimme siis todeta rakkaan poikaystäväni sanoin; Finnland ist ein Dorf! 

6. syyskuuta 2013

Apulanta @ Wien

Iltaa! Muutosta johtuen olen ollut vähän nettipimennössä, joten bloginkaan puolella ei ole mitään tapahtunut. Tämän viikon keskiviikkona olin suomalaisen kaverini Maijun (joka asuu Wienissä) kanssa todistamassa Apulannan keikkaa Wienissä, ja oli kyllä aivan huippua! Apulanta oli ala-asteella ja pahimmissa teiniangsteissa ihan ykkösbändi silloin aikoinaan. Olen ko. bändin nähnyt myös vissiin kahdesti aiemmin livenä, molemmat keikat vuonna 2008 ja isoja festarikeikkoja. Vähän eri meininki nyt tuolla Wienin klubikeikalla, jossa oli vain kourallinen ihmisiä (ja niistäkin ehkä 80% suomalaisia).




Melkeenpä eturivissä pompittiin ja keikan jälkeen päästiin jopa juttelemaan Sipen kanssa. Kuvat otettu Maijun puhelimella, joten pahoittelen laatua. Tuon videon on kuvannut eräs unkarilainen keikalla tavattu mies, joka puhui sujuvaa suomea. Jos jaksatte jonkun aikaa katsella, niin siltä videolta voi bongata jonkun tutunkin siellä yleisössä heilumassa... :)

19. elokuuta 2013

The end of something good

Tajusin juuri, etten ole vielä postannut tänne blogiin kuvia kesäkuiselta illalta, jolloin olimme kavereiden kanssa viimeistä kertaa tällä kokoonpanolla viettämässä iltaa. Ensin otimme kuvia koulumme pihalla, sen jälkeen heurigerissa ja vielä viimeisenä kadulla. Meistä enää kaksi asuu Kremsissä ja kuukauden päästä vain minä. Ensi kohtaamiseen koko porukalla on varmasti vielä aikaa, sillä Emma asuu jälleen Jenkeissä eikä hänellä ole lähiaikoina suunnitelmissa tulla takaisin Eurooppaan - eikä meillä muilla matkustaa Teksasiin. Huipputyyppejä ja näihin tutustuminen oli paras juttu koko IMC:ssa opiskelussa!











17. elokuuta 2013

Hei me muutetaan!

En olekaan tainnut vielä täällä blogin puolella mainita asiasta, enkä muutenkaan ole sitä hirveästi huudellut ympäriinsä, mutta me muutamme D:n kanssa uuteen asuntoon syyskuun alusta. Jee! Tämä nykyinen asunto on tosi kiva ja tuntuu kodilta, mutta valitettavasti tässä on lukemattomia miinuspuolia (kuten torakat!), joten olemme jo pidemmän aikaa etsineet uutta kotia.

Uusi asunto löytyikin ja irtisanoimme nykyisen jo heinäkuun puolella, täällä kun on usein sopimuksissa kolmen kuukauden irtisanomisaika. Etsimme uuden vuokralaisen tähän, jotta emme joutuisi maksamaan tuplavuokraa lokakuun loppuun asti, ja kaikki näytti enemmän kuin hyvältä. Uusi vuokralainen oli siis ensimmäisenä asuntoa katsomassa käynyt tyttö, joka kuitenkin tänään, kaksi viikkoa myöhemmin, päätti ettei hänellä olekaan varaa vuokrata näin kallista asuntoa (anteeksi miten niin kallis, 63 neliötä ja vuokra 425 €/kk?)... Joo kiitos, sanoimme jo kaikille muille ei-kiitosta ja vuokranantajallekin oli jo ilmoitettu uudesta vuokralaisesta. No, minkäs teet, koska hän ei ollut vielä allekirjoittanut sopimusta, siirtyy uuden vuokralaisen etsimisvastuu taas meille. Ööööörgh.

Tästä postauksesta piti siis tulla uuden asunnon hehkuttamispostaus, mutta saatiinkin noi harmilliset uutiset hetki sitten ja meni pieleen. Kerron silti jotain uudestakin asunnosta, niin saadaan tästä postauksesta positiivinen, kuten sen pitikin olla. :) Uusi asunto on perussaneerattu (onks toi perussaneeraus oikein, tiedän vaan saksaksi sanan Generalsanierung ja käänsin suoraan suomeksi?) 75-neliöinen kaksio (ja nykyinen on yksiö, kuka näitä Itävallan asuntoja suunnittelee, kun huonekoot on valtavia???) ja ihan rautatieaseman vieressä. Joo, mun vaatimus oli, että jos Kremsissä vielä pysytään, niin pitää muuttaa rautatieaseman viereen, jottei mun tarvitse kuluttaa junalle ehtimiseen paljoa aikaa töihin mennessä. Töitä siis ei edelleenkään ole, mutta jos niitä jossain vaiheessa saan, niin erittäin todennäköisesti tuleva työpaikka on Wienissä eli junamatkustus, täältä tullaan taas!

Laitan kuviakin uudesta asunnosta kunhan sinne ollaan kotiuduttu, tällä hetkellä koneelta löytyisi vain tyhjästä asunnosta kuvia, mutta ne tuskin kiinnostavat. Ai niin, me ostettiin myös uusi ihana sohva tänään (tai siis D osti, mä makselen sit osuuteni jälkikäteen köhköh)! Superhyvässä tarjouksessa ja juuri sellainen kuin ollaan etsitty. Naurattaa muuten, kun just luin muotiblogeja, joissa kirjoittajat ostelevat monen tonnin laukkuja ja matkustelevat ympäriinsä, ja mä oon tällainen työtön maahanmuuttaja, joka elelee äidin ja poikaystävän siivillä... on tää niin glamouria! :D

Että semmosia uutisia asuntorintamalta,  sekä hyviä että huonoja! Nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saadaan uusi vuokralainen hankittua tähän nykyiseen asuntoon pian eikä jouduta maksamaan tuplavuokria. Tätä tekstiä oikolukiessa tuli sellainen olo, että voisin jättää suluissa olevat kommentit vähemmällekin (vaik hymyileehän joku näille jutuille, eiks vaan?) ;)

4. elokuuta 2013

Sweet 25


Kuvitelkaa toi otsikko sillä "sweet sixteen" -ohjelman tunnarilla, ei ihan toimi vai mitä? Täytin siis torstaina sen neljännesvuosisadan, ja koska viime vuonnakin postailin kuvia synttäripäivältä niin jatketaan tänä vuonna samalla linjalla. Itse torstai oli aika normaali päivä, hengasin Irinan ja Monin kanssa ja illalla käytiin D:n kanssa sen porukoiden puutarhassa kahvilla (kuten viime vuonnakin). Ihan illasta kävimme tyttöjen kanssa vielä parilla drinksulla, mutta huomattuamme Kremsin yöelämässä juhlijoiden keski-iän olevan noin 17, oli aika suunnata kotia kohti ikäkriisiä potemaan. :D Paras lahja oli mun yhdistetty valmistujais- ja synttärilahja D:ltä vanhempineen, Samsung Galaxy Tab 2! Mun uusi lelu. :)




Varsinaiset juhlat pidin eilen lauantaina Grazissa. Otettiin D:n kanssa hotellihuone sieltä ja kutsuin sekä Kremsistä että Grazista kavereita paikalle. Eilen oli todella kuuma päivä, mittari näytti varjossa +39 astetta, joten vielä illallakin pystyi helposti juhlimaan ulkona. Istuskelimme ensin Stadtparkissa, josta suuntasimme pariin baariin. Oli tosi onnistunut ja mukava ilta, mutta ei vanha näköjään ihan loputtomiin jaksa, oltiin nimittäin jo kolmelta takaisin hotellilla ja pari kaveria vielä jatkoi iltaa. :) 






Ainut kuva, jossa D on mukana (muuten kameran takana) ja Pasha pitää mun päästä kiinni, kiitti!

Oli näköjään aika miespainotteinen vierasjoukko mulla :D Nyt vois purkaa laukut ja kotiutua kunnolla, hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!