16. helmikuuta 2014

Linja-autossa on tunnelmaa

En oikeasti matkusta töihin linja-autolla, mutta tiedättehän kaikki ton biisin? Olen ehtinyt tässä 1,5 kuukauden työmatkojen aikana kehittää aikamoisen ihmisvihan, nimittäin vihan useimpia kanssamatkustajia kohtaan. Enää ei siis puhuta lievästä ärsytyksestä vaan ihan oikeasti, mun ketutustaso tiettyjä matkustajatyyppejä kohtaan on asteikolla 1-10 noin 100. Valitan näistä yleensä vain Sinitalle whatsappissa, mutta päätin kirjata teillekin luettavaksi listaa mun "ihanista" kanssamatkustajia.

Tyyppi 1: tilanvaltaaja. Kaikki tietää mitä on tilanvaltaajat julkisissa, eikös? Ne on niitä tyyppejä, joiden on pakko laittaa kaikki laukut viereisille ja vastapäisillekin paikoille ja sit huokaista tarpeettoman kovaan ääneen, jos joku kehtaakin kysyä mahtuisiko viereen istumaan. Siis daa, onks sun muka pakko päästä istuun kun sit joudun siirtään mun laukun lattialle/syliini?

Tyyppi 2: nukkuja. Älkää ymmärtäkö väärin, mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku nukkuu junassa/bussissa/sporassa/metrossa. Sen sijaan mua ärsyttää ihmiset jotka a) KUORSAA b) sätkii nukkuessaan c) nojaa vierustoveriin tai d) nukkuu käytäväpaikalla sikeästi etkä halutessasi pääse ikkunapaikalta vessaan/pois junasta tai e) nukkuu suu auki/kuolaa - ällöttävän näköstä, sori. Ehkä parempi ettei kukaan nuku junassa mun nähden?

Tyyppi 3: kovaääninen. Myönnetään, tähän tyyppiin saattaisin syyllistyä itsekin, jos matkustaisin jonkun kanssa. Eri asia on kuitenkin se, millä äänenvoimakkuudella puhut. Julkisissa on tyyppejä, jotka keskustelevat keskenään normaaliäänellä, mikä on ihan ok. Sen sijaan, jos desibelit keskustelussa lähestyy rokkikonsertin tasoa, voisit ehkä alkaa puhua hiljempaa? Se on tosi kivaa, kun joku vieressä huutaa niin kovaa, ettet pysty a) keskittymään kirjan lukemiseen tai b) edes kuuntelemaan musiikkia, koska tän kovaäänisen akan (ne äänekkäät ei muuten ikinä oo miehiä...) puhe peittää sun ipodinkin äänet!

Tyyppi 4: puhelimessa puhuja. Hei ei se mitään, jos puhut puhelimessa lyhyesti/hiljaa, mutta ne tyypit, jotka jauhavat koko matkan puhelimessa henkilökohtaisia asioitaan... mitä te oikein kelaatte?! Just tällä viikolla todistin jonkun noin 18-vuotiaan tytön ihmissuhdedraamaa. "Sun pitää ymmärtää et meidän suhde ei voi toimia, jos en ole 100-prosenttisesti läsnä. Mä olen pahoillani kaikesta mitä olen aiheuttanut sulle. Miks sä haluat tavata mut vielä?" ... jne jne 55 min putkeen. Teki mieli huutaa et TOO MUCH INFORMATION MÄ EN HALUU KUULLA!

Tyyppi 5: riehuva lapsi, jonka vanhemmat ei piittaa. Onneksi tätä tyyppiä tulee vastaan yllättävän harvoin, koska useimmat vanhemmat piittaavat. Välillä on kuitenkin niitä muksuja, jotka juoksevat ja hyppivät ympäri junaa ja huutavat kovaäänisesti käsittämättömyyksiä. Yhtenä päivänä kaksi lasta kilpailivat siitä, kumpi huutaa "ich hab keine Tiere mehr" -lauseen kovempaa. Toihan tarkoittaa siis suomeksi "minulla ei ole enää eläimiä", tosi tajunnanräjäyttävä ajatus varmasti takana.

Tyyppi 6: ällöttävä. Yks nainen kaivoi nenäänsä ja laittoi sen jälkeen rään suuhun. Tarviiko tästä sanoa enempää?

Tässä kokoelmani 1,5 kuukauden matkustamisajalta. Kohtaan varmasti lisää "ihania" matkustajia lähitulevaisuudessa, joten kuka tietää, ehkä tyyppikokoelmani (ja vihani kanssamatkustajia kohtaan) kasvaa...

PS. Ei mitään tullnilaisia vastaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä 99 % näistä kaikista raivostuttavista kanssamatkustajista jää Tullnissa pois.

PS2: Jos et osaa matkustaa julkisilla niin JÄÄ KOTIIN!

3. helmikuuta 2014

Helmikuu

Koska olen pitänyt taas yllättävää blogihiljaisuutta (en ole edes huomannut, että edellisestä postauksesta on jo kaksi viikkoa!), päätin tulla tarinoimaan tänne jotain kuulumisiani. Kello on kohta yhdeksän illalla, mutta tulin vasta puolisen tuntia sitten kotiin, sillä näin kaveriani Hannaa töiden jälkeen Wienissä.

Näiden kahden viikon aikana ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erikoista. Olen ollut päivät normaalisti töissä ja neljän viikon perehdytysjaksokin päättyi viime perjantaina. Tämän viikon jälkeen koeaikani päättyy ja näillä näkymin olen siis ensi viikosta lähtien vakituisessa työsuhteessa. Tänään juuri Hannalle puhuin, miten ihanaa olikaan, kun sen puolen vuoden kotona makoilun jälkeen sai työpaikan ja vieläpä tosi mieluisen sellaisen! Vielä ei edes noi pitkät työmatkat (81,8 km per suunta, by the way...) ärsytä, mutta kai sekin vielä ehtii tulla. Nautitaan nyt niin pitkään kuin tätä kestää. :D Tänään oli töissä muuttopäivä (näitä on kahdesti kuussa) ja voi moro, jengiä niin paljon että hyvä kun kerkesin välillä henkeä vetää, niin paljon tuli asiakkaiden kanssa puhuttua! Kivaa, kun sai parin tunnin sisällä puhua englantia, saksaa ja suomea. Harmi vaan, että musta on tulossa sellainen kiusallinen ulkosuomalainen, joka ei muista sanoja suomeksi... "täs on sulle nää house rules, mitäs nää nyt sit ois, talosäännöt? eikun järjestyssäännöt... no house rules" :D Ihan hirveetä, oon niin kammonnut tollaisia "asun kuukauden ulkomailla enkä puhu enää suomea" -tyyppisiä ihmisiä. No, ehkä laitetaan tää sen piikkiin, että olen opetellut kaikki asiat vaan saksaksi ja englanniksi, niin vaikea käyttää suomenkielisiä ilmauksia.


Koska olemme olleet laiskoja kuvienkin suhteen, saatte taas nauttia kännykkälaadusta. En tiedä miksi mun hiukset näyttää tässä näin tummilta? Ehkä mä vaan oikeasti olen tummahiuksisempi kuin olen itse ajatellut. Innostuin myös pitkästä aikaa leikkimään mun kihartimella, mutta pakko todeta se surullinen tosiasia: en mä vaan osaa laittaa tukkaa! Siksi nää pitkät hiukset onkin niin helpot, kun ei tarvitse mitään tehdä.

Annoin D:lle ja sen kaverille "joululahjaksi" kuntosalilta saamani kahden viikon VIP-passit, ja suureksi yllätykseni pojat päättivät nyt kahden viikon testijakson jälkeen liittyä salin jäseniksi. Jee, treeniseuraa! Oon nimittäin todella huono käymään itsekseni kuntosalin puolella, menen aina yleensä vaan ryhmäliikuntatunneille. Nyt olen kuitenkin innostunut käymään ihan pelkästään salillakin nostelemassa painoja, ja kyllä huomaa, että tuollainen treeni tehoaa paljon paremmin kuin ne ryhmäliikuntatunnit! Terveisin nimimerkki "jalkapäivä sunnuntaina ja kävelin torstainakin edelleen kuin ankka".

Perjantaina alkaa olympialaiset, jihuu, tätä on odotettu! Onneksi Itävaltakin on tunnetusti talviurheilumaa, niin varmaan kisoja aika hyvin näkyy televisiossakin. Eri asia sitten, milloin niitä ehdin katsomaan, kun mun päivät on näitä kivoja 06:00 - 18:00. Jääkiekko ja mäkihyppy nyt itsellä päällimmäisenä ne lajit, joita odotan. Odottaako joku muukin innolla olympialaisia?

Nyt tää jois iltateen ja toivois, ettei alustava kurkkukipu lähtis muuttumaan talviflunssaksi.