30. maaliskuuta 2014

James Blunt 21.3.2014

Kovasti yritin väittää ettei tässä mitään erikoista ole tapahtunut ja unohdin sitten kokonaan mun tän vuoden kohokohdan: James Bluntin keikan viime viikon torstaina! Oon James Blunt -fani jo ihan ekasta, vuonna 2005 ilmestyneestä You're Beautiful -hitistä alkaen ja olen kerran aiemminkin, kesäkuussa 2011, nähnyt miehen livenä Helsingissä. Kun kuulin uuden kiertueen tulevan Wieniinkin, oli vähän niin kuin pakko päästä paikalle. Sain lipun joululahjaksi D:ltä ja vaikka silloin jouluna keikkaan tuntuikin olevan ikuisuus, meni tuo odotus äkkiä. 

Konsertti oli Wienin Stadthallessa, jonne mahtuu ehkä noin 10 tuhatta ihmistä. Joka tapauksessa, konsertti oli loppuunmyyty ja halli ihmisiä pullollaan. Konsertti oli niiiiiiin upea, parempi kuin Helsingissä melkein kolme vuotta aiemmin. Istuimme tosi kaukana lavasta eli näin James Bluntin about sentin kokoisena, mutta onneksi ääni kuului ja screenilta näkyi kuvakin. Mekin kuvattiin jotain videoita, mutta koska youtubesta löytyi jonkun paremmin kuvaama video, linkitän sen nyt tähän alle.


Jopa D, joka ei ole mikään James Blunt -fani (lähinnä tuskaili ennen konserttia, että "onks mun pakko tulla mukaan katsomaan sitä BONDIA?") joutui myöntämään konsertin jälkeen, että kokemus oli mahtava. Herra Blunt olisi myös heinäkuussa keikalla Wienissä, katsotaan saanko suostuteltua D:n silloinkin mukaani.

Loppuun aiheeseen liittyviä, epäselviä kuvia Helsingin keikalta kolmen vuoden takaa - silloin oltiin vähän lähempänä lavaa.





26. maaliskuuta 2014

Minne katosi päivät?

Mä en oikeesti tajua, miten päivät menee näin nopeeta ja joudun aina toteamaan, että kappas, en ole blogiin kirjoittanut kahteen viikkoon. Sorisorisori ja sitä rataa, mutta ilmeisesti tää postaustahti nyt vaan pysyy tasaisen hitaana. Ei mulla oikeastaan ole ees mitään kummallista asiaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, että täällä blogin puolellakin jotain tapahtuisi.

Meillä oli töistä pari viikkoa sitten "Skitag" eli laskettelupäivä. Koko firmasta lasketteli lopulta vain kolme henkeä ja me muut tyydyimme makailemaan auringossa. Onneksi tuona päivänä oli ihan superhyvä kevätilma, auringossa pärjäsi loistavasti ilman takkia. Meinasin ottaa selfien itsestäni aurinkotuolissa, mutta en sit kuitenkaan kehdannut eli saatte ihailla mun todella laadukasta kuvaa rinteen huipulta.


Mitäs muuta. Öööö no ostin lennot Istanbuliin, pääsen siis toukokuussa mun parhaan kaverin luo kyläilemään. Ollaan nähty viimeks viime vuoden kesäkuussa, mutta whatsapp (äiti, se on sellainen chattisovellus puhelimessa) laulaa yleensä koko päivän eli sinänsä ei tunnu etteikö oltais nähty pitkään aikaan. D:kin sanoo aina, että "ai hetikö Sinitalle viestiä" jos mitä tahansa raportoimisen arvoista tapahtuu. Hah. Neljäs kerta Istanbulissa tiedossa, jos ette oo ikinä käynyt niin käykää, niin makee paikka! Tästä lisää siis parin kuukauden päästä.


Tässä on vielä yks kuva Lotan vierailulta, löytyi D:n puhelimesta. Mulla on ollut jo pari viikkoa nahkatakki käytössä, mutta nyt piti tällä viikolla kaivaa taas tuo villakangastakki esiin, kun ilmat kylmeni - höh. Onneksi huomenna pitäisi taas lämmetä ja ensi viikollekin luvattu +17 astetta, mikä on superhyvä juttu, koska äiti ja mummi tulevat ensi viikon perjantaina kyläilemään.

Mun piti mennä tänään salille, mutta olin ihan älyttömän väsynyt ja motivaatio treenaamiseen oli (jos mahdollista) nollan alapuolella. Päätin siis, ettei mitään järkeä mennä väkisin salille, ja jäin sohvalle makaamaan ja katselemaan Greyn anatomiaa. Nyt pitääkin katsoa toi jakso loppuun (oonko ikinä maininnut et oon sairaan huono keskittyyn vaan yhteen juttuun ja mulle yhen 42 min jaksonkin katsominen putkeen on aika iso suoritus?) ennen kuin D tulee salilta (joo olin ainut laiska sohvaperuna tässä taloudessa tänään). Täällä mä siis edelleen olen, vaikka hiljaiseloa blogin puolella vietänkin. En ees lupaa ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen, koska en kuitenkaan pysty siihen. Koittakaa siis jaksaa tätä etanavauhtia. Palataan asiaan! Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ciaoooo!

15. maaliskuuta 2014

Lotta kylässä

Koska kirjoitan niin harvoin, tulee tämäkin Lotan vierailusta kertova postaus hieman myöhässä. Lotta oli siis kylässä jo kaksi viikkoa sitten. Täällä on ollut nyt viimeiset pari viikkoa jo tosi keväiset ilmat, asteita 10-20 välillä ja aurinko on paistanut. Nuo hyvät ilmat tulivat kuin tilauksesta juuri Lotan vierailun ajaksi ja toivottavasti jatkuvat myös vielä ainakin kolmisen viikkoa, jotta äiti ja mummikin pääsevät kevätilmoista nauttimaan.

Perjantaina 28.2. meillä oli töissä muuttopäivä eli opiskelijat hakivat avaimia klo 14-15 välillä. Jouduin siis olemaan kolmeen asti töissä, vaikka muuten voimme perjantaisin periaatteessa lähteä jo puoliltapäivin. Iltapäivällä kiersimme Lotan kanssa Wienin pakolliset sightseeing-kohteet ja illalla matkustimme Kremsiin.



Lauantai meni shoppailun merkeissä ja illalla olimme heurigerissa (mistä tuo edellisen postauksen kuvakin on) juhlimassa D:n isän synttäreitä. Olimme suunnitelleet lähtevämme lauantaina vielä ulos, mutta vietimmekin illan verkkareissa tv:n ääressä viiniä juoden. Ai miten niin ollaan tultu vanhaksi?



Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta reippailemaan Kreuzbergille. Sää oli juuri hyvä lenkkeilyyn ja teki hyvää kerrankin harrastaa ulkoliikuntaa - jotenkin tuntuu, että nykyään ainoat liikunnat rajoittuvat kuntosalilla hikoiluun. Iltapäivällä heitimme Lotan Wienin lentokentälle. Nopeasti meni viikonloppu, mutta oli silti tosi kivaa. :)



Nää kuvat on sunnuntain lenkin varrelta, siksi ollaan noin hurjan muodikkaan näköisiä. Tulkaahan muutkin kylään, täällä on ihan kevät jo!

7. maaliskuuta 2014

Jo maaliskuu!

Huhuu, muistatteko mua vielä? Oon miettinyt melkein joka päivä blogia ja ajatellut, että pitäisi kirjottaa. Harvoin jaksan kuitenkaan iltaisin töiden jälkeen avata konetta kotona, joten kirjoittaminen on venynyt ja venynyt. Tänään päätin kuitenkin viikonlopun kunniaksi ryhdistäytyä ja rustata tänne jotain. Eli täällä minä olen, vaikka hetkeksi katosinkin!

Mun elo on nykyään aika tasaista (joidenkin mielestä ehkä jopa tylsää): töitä 40h viikossa ja työmatkoja 15h päälle, siinä menee suurin osa mun ajasta. Iltaisin telkkaria tai jumppaa, viikonloppuisin vaan rentoilua ilman kummempia suunnitelmia. Viime viikonloppu teki tosin tässä poikkeuksen, sillä ihana ystäväni Lotta oli käymässä. Kirjoitan tästä vielä erikseen, kunhan saan kuvat D:n kamerasta, siihen asti saatte tyytyä yhteen puhelimella otettuun kuvaan. Mitäs muuten tykkäätte mun ja D:n pariskuntalookista? Oli ihan puhdas vahinko!


Tällä hetkellä katson toisella silmällä Jenkki-Bachelorin "The Women Tell All" -spesiaalia ja odotan, että kello tulisi niin paljon, että saan lähteä zumbaan. Jännä elämä, eikö totta? Don't get me wrong, mietin juuri yksi päivä, että olen oikeasti onnellinen tällä hetkellä - mulla on kiva työpaikka, ihana poikaystävä, kiva koti, ystäviä, perhe... ei mitään valitettavaa. Paitsi että olen taas herkutellut liikaa (kiitti työkaverit, kun raahaatte töihin joka päivä herkkuja) ja todennäköisesti lihonut. En ole uskaltautunut vaa'alle, mutta nyt paastoan herkuista, tosin 40 päivän sijaan vain 4. Hah.

Eipä tässä tämän kummempia ole tapahtunut, piti vain päästä keskeyttämään tämä blogihiljaisuus. Nyt jatkan Juan Pablon (se unelmien poikamies) katselemista ja palaan toivottavasti asiaan nopeammin kuin jälleen kuukauden päästä.