29. toukokuuta 2014

Hello Kitty Cafe

Hyvää helatorstaita kaikille! Täällä vapaapäivä on erittäin sateinen, joten taidan pysyä pääosin sisätiloissa. Huomenna suunnataan pitkästä aikaa viikonlopuksi Graziin, sillä D:n veli täyttää vuosia. Ollaan viimeksi oltu Grazissa marraskuussa, eli on jo aikakin uudelle visiitille.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi Istanbulin reissuun, sillä kuten lupailin, on mulla vielä yksi postaus varastossa. Olin jo etukäteen tietoinen, että Istanbulista löytyy Hello Kitty -kahvila ja Hello Kitty -maailma. Ensimmäisessä käytiin, jälkimmäisessä ei, mutta tämän Hello Kitty -fanin loma oli kuitenkin erittäin mukava. Hinnat tuolla kahvilassa on muihin kahviloiden nähden korkeat, mutta esimerkiksi Suomen/Itävallan hintoihin verrattuna se on ihan normaalihintainen, jollei jopa edullinen.






Hello Kitty -kahvila sijaitsee Istanbulissa Aasian puolella, Bagdat Caddesilla. Tarkempia ohjeita en valitettavasti osaa antaa, koska seurasin vain Sinittaa ja Hakania, mutta eiköhän sinne googlettamalla tarkemmat kartat löydä, jos käynti kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi Hello Kitty -faneille, jotka Istanbulissa vierailevat. Samassa talossa sijaitsevasta Hello Kitty -kaupasta ei tosin kannata mitään ostaa, siellä hinnat ovat pilvissä.

24. toukokuuta 2014

Istanbul 2014

Tällä viikolla mulla oli mun ihkaensimmäiset lomapäivät nykyiseltä työpaikalta. Suuntasin jo viime viikon perjantai-iltana kohti Istanbulia, jossa vietin lomani tiistaihin asti. Kuten blogia kauemmin seuranneet varmaan muistavatkin, olin myös aika tarkalleen tasan kaksi vuotta sitten Istanbulissa. Kaiken kaikkiaan tämä oli jo neljäs vierailuni tuonne Turkin metropoliin, mutta joka reissu näyttää uusia puolia kyseisestä kaupungista.

Paras ystäväni Sinitta ja hänen poikaystävänsä Hakan, joka myös oli Grazissa 2009 kämppikseni, asuvat Istanbulissa. Edellisillä vierailuillani Sinittakin on ollut vaan kyläilemässä, mutta syksystä asti hänkin on asunut Istanbulissa. Vierailuni tarkoitus oli siis vierailla tuon pariskunnan luona. Syötiin, shoppailtiin, käveltiin ja hauskaa oli. Kuvat saavat kertoa enemmän, vaikkakin näissä näkyy lähinnä vain mun naamani - ei siis varsinaisia todisteita, että olin Turkissa. :D





Eipä varmasti ollut viimeinen reissu Istanbuliin! Vielä toinen postaus reissuun liittyen tulossa, se postaus on tosin keskittyy johonkin tiettyyn yksityiskohtaan kaupungissa. Facebook-kaverini saivat esimakua tulevasta jo tiistaina. ;)

PS. Suomi jääkiekon MM-finaalissa, uskomatonta mutta totta! Katselin tänään peliä sveitsiläiseltä kanavalta, niin hassun kuuloista se sveitsinsaksa. Kaikista eniten nauratti, kun kiekkoa kutsuttiin nimellä "pök" (eng. puck), vaikka se on saksaksi ihan die Scheibe (tai D:n mukaan voi sanoa myös puck, siis sama kirjoitusmuoto kuin englanniksi, mutta äännetään kuten kirjoitetaankin).

12. toukokuuta 2014

Rise like a Phoenix

Pakko päästä hämmentämään tätä soppaa omalla lusikallani, pääosin seuraavista syistä:
1. Aihe on nyt pinnalla ja kuumentaa (ainakin minun) tunteita
2. Conchita tulee Itävallasta
3. Olen todella kova Euroviisu-fani.

Itävalta on, jos mahdollista, menestynyt Euroviisuissa viime vuosien aikana jopa huonommin kuin Suomi. Viimeksi maa pääsi semifinaalista finaaliin vuonna 2011 ja silloinkin lopullinen sijoitus oli niinkin "korkea" kuin 18. Kisoihin on koitettu lähettää ties mitä esitystä ja surkean menestyksen seurauksena kansa on jo vaatinut, ettei Itävalta enää tuhlaisi rahoja moiseen turhuuteen ja vetäytyisi Euroviisuista. Tom Neuwirth, joka sijoittui toiseksi Starmaniassa (Itävallan Idols) muutama vuosi takaperin kehitti vuonna 2011 hahmon (huom. tämä HAHMOUS on tärkeää muistaa Conchitasta puhuttaessa, sehän se nimittäin on, hahmo) nimeltä Conchita Wurst. Conchita Wurst esiintyi ensimmäisen kerran Itävallan Die große Chance -ohjelmassa (paikallinen Talent) ja pyrki tämän jälkeen heti seuraavana vuonna 2012 Euroviisuihin. Conchitaa ei kuitenkaan valittu edustamaan Itävaltaa, sen sijaan kisaan lähetettiin tökerö bile-räppibiisi "woki mit deim popo" (vapaasti käännettynä heiluta pyllyäsi). Toim. huom. jos joku kaivaa tähän väliin mun vanhoja blogipostauksia niin kyllä, myönnetään, olen todennäköisesti fiilistellyt woki mit deim Popoa täälläkin, mutta annettakoon anteeksi - Euroviisujen huumassa fiilistelen vähän mitä vain. 

Todennäköisesti kansa ei olisi valinnut Conchitaa tänäkään vuonna, mutta paikallinen yleisradio ORF päätti jo viime vuoden syksyllä, että 2014 ei järjestetä kansallisia karsintoja vaan Itävaltaa lähtee edustamaan automaattisesti Conchita. Tämä uutinen aiheutti jo syksyllä kovaa melua täällä ja ihmisten kapinointi Conchitaa vastaan jatkui Euroviisuihin asti. Monessa lehdessä on mainittu, kuinka erityisesti Itä-Eurooppa on vastustanut Itävallan artistia, mutta kuinka monessa lehdessä on otettu huomioon, että suuri osa Conchitan vastustajista tulee hänen kotimaastaan, Itävallasta? Lauantaina, pari tuntia ennen viisujen alkamista oli Kronen (paikallinen iltapäivälehti) sivuilla kysely otsikolla "oletko ylpeä Conchitasta?". Vastaajista 91 % oli vastannut ei, eikä luku ollut pienentynyt kuin 76 prosenttiin sunnuntaina, voiton selvittyä. Että sellaista.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Conchitan kohdalla on tärkeää muistaa, että kyseessä on hahmo. Conchita ei ole parrakas nainen vaan mies, joka on pukeutunut naiseksi (drag queen). Sain Facebookissa kommentin "mitä se yrittää viestittää sillä parrallaan?". Minusta viesti on harvinaisen selvä; jokainen saa olla, mitä haluaa. Miksi yksi parta usuttaa ihmiset vihaviesteihin? En edes halua lukea enää youtubessa olevia kommentteja, mutta sieltä löytyy siis mm. "tappakaa tuo homo" ym. todella fiksua matskua. Conchita on naiseksi pukeutunut mies siinä missä Putouksen Marja Tyrnit ja Antskutkin, Conchitalla vain on parta, jolla hän rikkoo sukupuolirooleja. Miksi se järkyttää ihmisiä? 

Monet ovat sanoneet, että Itävallalle voitto pamahti vain, koska Conchitalla on parta. Ehkä asia on niin, ehkä ei, mutta mielestäni Rise Like a Phoenix on joka tapauksesssa upea kappale, todellinen James Bond -tyylinen balladi, joka kertoo juuri sitä Conchitan sanomaa. "Once I'm transformed, once I'm reborn, you know I will rise like a phoenix". Uskon, että kappale olisi radiokuuntelussa ilman visuaalista puolta pärjännyt myös erittäin hyvin. Sitä paitsi, voittihan Suomikin ne Euroviisut silloin 2006 nimenomaan visuaalisen puolen ja hahmon avulla. Miksi Puolan seksistinen "tissit tiskiin" -esitys ei aiheuttanut samaa kohua, visuaalisella puolellahan siinäkin pelattiin?

Ei, kaikkien ei tarvitse tykätä Conchitasta, mutta minusta yhdenkään ihmisen ei silti pitäisi tuhlata negatiivisia vihantunteitaan Conchitaan. Jos katsoo yhdenkin haastattelun, huomaa kuinka aito ja rehellinen ihminen Conchita/Tom on. En ymmärrä, miksi yksi parta voi kuumentaa ihmisten tunteita näin paljon. Ehkä takana piilee se, että Conchita on parrastaan huolimatta kauniimpi kuin moni nainen. ;)

Jos joltain meni vielä ohi, niin Conchitahan on tosielämässä mies. Tom ei ole transseksuaali eikä transvestiitti, hän viihtyy normaalielämässä miehenä. Conchita on vain ja ainoastaan hänen lavapersoonansa, hahmo. Näin Conchitan wieniläisessä ostoskeskuksessa pari vuotta sitten, ja vaikka mukanani oli itävaltalaisia kavereita, olin ainut, joka kiljahti "Conchita Wurst!". 

Hyvä Conchita, hyvä Itävalta! <3

Kuva: Kleine Zeitung

8. toukokuuta 2014

Fit, fat or normal?

Tiedetään, ei pitäisi lukea sitä tiettyä vauva-keskustelupalstaa ja provosoitua niistä jutuista siellä, mutta teen sitä kuitenkin. Jos joku ei ole jostain syystä koskaan tuonne keskustelupalstalle eksynyt (fiksu valinta, älä eksykään!) niin lyhyesti, se on keskustelupalsta, jota moderoitaan yllättävän harvakseltaan, joten ihmiset jauhavat siellä paskaa jokaisesta maailman aiheesta. On bloggaajien haukkumista, julkkisten haukkumista, ylipäänsä paljon negatiivisia keskusteluja. Yllättävän usein siellä analysoidaan myös ihmisten painon perusteella, onko joku läski vai ei. Viime kerralla alkoi ketuttaa, kun oltiin puitu asiaa, onko ihminen painoindeksillä 23 läski. Joopa joo, todella älyvapaata keskustelua, kun lievä ylipainokin alkaa vasta painoindeksistä 25. Laskin juuri oman painoindeksini ja se on noin 22,9 - vauvalaisten mielestä olisin siis LÄSKI.

Tämä aihe korpeaa minua varsinkin siitä syystä, että minä ihan oikeasti olin vielä parisen vuotta sitten ylipainoinen sekä painoindeksin ja peilin mukaan. Läskiksi en silti lähtisi ketään haukkumaan, ihan ihmeellistä pelleilyä tuollainen netissä anonyyminä haukkuminen. Vaikka ei siinä, onhan tuo ihan mielenkiintoista luettavaa... mietityttää vaan, että eikö monille ole opetettu jo kotona käytöstapoja? No joo, takaisin aiheeseen.

Nykyään on niin trendikästä olla fitness ja käydä salilla treenaamassa. Jos instagramista tai facebookista löytyy peilikuva salilta, olet varmasti in. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset kuntoilevat, mutta tartteeko sitä nyt julistaa joka mediassa? Mulla ei ole instagramia enkä postaa faceen juuri ikinä mitään, eikä kyllä tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan treeneihin. Liikunta on silti tärkeä osa mun elämää ja pääosin sen avulla olen onnistunut pudottamaan lähes 10 kg vähän vahingossakin. En siis oikeasti ole katsonut syömisiäni tai laihduttanut mitenkään, lopetin vain alkoholilla leikkimisen ja harrastan liikuntaa säännöllisesti. Välillä sitä peilin edessä (ja noita vauvan juttuja lukiessa) miettii, että onkohan sitä nyt sitten oikeasti liian isokokoinen, ja tällaisina hetkinä auttaa vain vanhojen kuvien katselu. Tässä siis vähän vanhoja kuvia teillekin, jotta näette, millainen muutos tässä oikeasti on tapahtunut!




Vikassa kuvassa toki eri kuvakulma ja vaatteet, mutta silti, kai tuosta näkee muutoksen aika iisisti. Että semmonen alkoholin turvottama tyyppi minä olen ennen ollut! Ei mulla muuta kuin pää kii vauvapalstalaiset, painoindeksi 22,9 EI OLE YLIPAINOA, se on täysin normaali paino! :D Jotenkin ihmisillä on ilmeisesti hämärtynyt kuva siitä, minkä kokoinen ihminen on normaali, kun sosiaalisissa medioissa pusketaan vain niitä malleja ja fitness-kaunottaria.