28. syyskuuta 2014

Fishspa

Vielä takaisin Kreikkaan eikä todennäköisesti edes vikaa kertaa, sori jos joku lukee blogia vaan Itävalta-juttujen takia! Näimme jo ekalla Kardamenan-reissulla kalapedikyyri-paikan ja sanoin D:lle, että tuonne on pakko päästä. Kalapedikyyrissä käytetään siis lähinnä Turkista ja Irakista tulevia Garra rufa -kaloja, jotka puhdistavat jalkojen pinnalta vanhaa ihoa. Kaloilla ei ole hampaita, joten ne vain "näykkivät" huulilla vanhaa ihoa ja antavat täten myös hierontaa. Kosin kaupungista löytyi halvalla kalapedikyyri (20 min 6 euroa), joten innostuin kokeilemaan. Mulla on tosi herkät ja helposti kutiavat jalat, ja pelkäsinkin, että kyseinen toimenpide kutittaisi ihan hulluna. Onneksi se kutina on todella vähäistä ja siihen tottuu parin minuutin jälkeen. Kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan!





Luin kotiinpäästyäni enemmän tuosta kalapedikyyristä ja löysin mm. keskustelupalstan, jossa todettiin tuon olevan todella epähygieenistä. Joku jopa väitti, että tuolta vedestä voi saada ties mitä tauteja, mutta tuollahan perusteella uimahallissakin käynti pitäisi kieltää. En tiedä miten muualla tehdään, mutta tuolla ainakin pestiin ja tutkittiin jalat erittäin perusteellisesti (mua se paikan omistaja jopa auttoi pesemisessä kun en itse osannut pestä tarpeeksi hyvin). Lisäksi noissa tankeissa vaihtuu koko ajan vesi, joten sikäli itselläni ei ainakaan ollut pelkoa heikosta hygieniatasosta.

24. syyskuuta 2014

Syksy!

Niin se vain on syksy tullut Itävaltaankin. Täällähän oli ihan kamalat sadeilmat jo ennen kuin lähdettiin Kreikkaan, mutta loman jälkeen asteet nousivat taas 20 paremmalle puolelle ja ehdin toivoa intiaanikesää. Valitettavasti totuus on kohdattava: tänä aamuna mittari näytti +3 astetta! Talvitakkia en vielä suostunut silti kaivamaan esiin ja hyvä niin, sillä iltapäivällä lämpö oli kohonnut jo 18 asteeseen. Oon muuten näköjään jo siinä iässä, että säästä puhuminen on tosi jees ja cool.

Mulla oli viime viikolla oikein bloggaajaviikko: torstaina treffasin Wienissä Teean ja Sennan ja perjantaina täällä Kremsissä Hennan, joka tuli Kremsiin melkein vuodeksi opiskelemaan. Mukavia tyttöjä kaikki. Kuviahan mulla ei tietenkään ole eli uskokoon ken tahtoo. Ei vissiin olla "kunnon" bloggaajia kun ei kanneta kameraa mukana koko aikaa...


Kuten kuvasta näkyy, leikkautin pari viikkoa sitten hiuksia oikein kunnolla. Jostain syystä nää näyttää mun mielestä kuvassa pidemmältä kuin ne on oikeasti, outoa. Kampaamon lattialle (kampaajan kauhistelusta huolimatta) putosi siis noin 20cm hiuksia ja vaikka välillä vähän ikävöinkin sitä pitkää reuhkaa, niin onhan tää lyhyempi kevyempi ja helpompi ja raikkaampi. Työkaverit kommentoi "Aino pitkillä hiuksilla ja Aino lyhyemmillä hiuksilla - ne on kuin kaksi ihan eri ihmistä".

Nyt tää lähtis jumppaan, piti vaan tulla tällaiset pikamoikat ja pikakuulumiset kertomaan.

15. syyskuuta 2014

Lakitira Resort

Majoituimme Kosilla hotellissa nimeltä Lakitira Resort. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, kyseessä ei ollut pelkkä hotelli vaan iso "loma-alue", joka sisälsi majoituksen lisäksi myös paljon vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuuksia ja ravintoloita. Pikaisella googlettamisella en löytänyt hotellia minkään suomalaisen matkatoimiston listoilta enkä myöskään hotellilla törmännyt suomalaisturisteihin. Vastaanoton nainen meni hämilleen suomalaisesta passista ja animatööri (onko tälle joku suomenkielinen nimi?) kertoi, ettei ole tavannut ketään suomalaista koko kesän aikana. Kuten Kardamenassa yleensäkin, oli myös Lakitirassa isoin vierasmäärä brittejä. Lisäksi paikalla oli myös muun muassa saksalaisia ja venäläisiä. Itävaltalaisia ei tullut samalla koneella muita, mutta lomamme aikana hotelliin saapui myös muita itävaltalaisia.







Majoituimme kuvissa näkyvissä bungaloweissa, joissa oli 2-3 huonetta per bungalow. Hotellialueella oli lisäksi myös "oikea" hotellirakennus, jonka huoneet tosin olivat pienempiä ja vanhempia kuin meidän huoneemme (kävimme yhdessä hotellihuoneessa suihkussa lähtöpäivänämme). Loman ensimmäiset päivät bungalowimme yläkerrassa asui brittiperhe, jonka noin 3-4-vuotiaat kaksostytöt Lucy ja Molly saivat hermomme aika kireälle - nämä ihastuttavat pikkutytöt kun puhuivat kiljuen ja heräsivät kiljumaan ja huutamaan joka aamu seitsemältä. Ah. Onneksi perhe lähti lauantaina eli aika tarkalleen loman puolessa välissä, jonka jälkeen saimme rauhan; uudet bungalow-naapurimme oli vanhempi pariskunta, joka selkeästi myös nautti lomalla pitkään nukkumisesta.





Matkatoimisto suositteli hotellia myös pariskunnille, mutta mielestämme tämä oli ihan selkeästi perhehotelli. Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen touhu tosin rauhoittuu, kun suurin osa lapsista palaa koulun penkeille, mutta voin vain kuvitella, kuinka paljon lapsia siellä on keskikesällä. Ei siis mitään lapsia vastaan, en vain halua käyttää rentouttavaa lomaani siihen, että kuuntelen kun brittimuksut huutaa täyttä huutoa vuorokauden ympäri. Onneksi hotellin alueella oli kuitenkin myös aikuisille oma ranta sekä uima-allas. Aikuisten allasalueella viihdyimmekin koko viikon emmekä käyneet kertaakaan "normaalin" allasalueen puolella.

Hotellissa oli tarjolla paljon vapaa-ajan aktiviteetteja, esimerkiksi tennistä, vesiurheilua ja ryhmäliikuntaa. Minä aquazumbasin ahkerasti lähes jokaisena päivänä ja D pelasi parina päivänä vesipooloa. Iltaisin järjestetty animatööriohjelma sen sijaan oli aika heikkotasoista, esimerkkinä sunnuntai-illan Mamma Mia! -musikaali, josta hyvin monet katsojat (mukaan lukien me) hipsivät vähin äänin pois kesken esityksen.





Kuten mainittu, meillä oli puolihoito eli aamiainen ja illallinen sisältyivät hintaan. Näiden lisäksi jouduimme siis maksamaan vain juomat ja lounaat (ja altaalla nautitut jäätelöt). Ruoka "ison ravintolan" puolella ei ollut oikein mieleistämme ja syömisrauhaa häiritsivät ne jo useasti mainitut kiljuvat brittilapset. Onneksi puolihoitoon sisältyi myös illallinen italialaisravintolassa, jonka puolella olikin huomattavasti rauhallisempaa ja ruokakin parempaa. Aamiainen oli ihan ok, tosin osittain aika brittipainotteinen (papuja, munia, pannukakkuja).

Hotelli kaiken kaikkiaan hyvä, ei erinomainen, mutta hyvä. Jos olisimme olleet liikkeellä lapsiperheenä, voisi arvio todennäköisesti muuttua erinomaiseksi. Lähtisinkö uudelleen ja/tai suosittelisinko muille? En usko että lähtisin samaan kohteeseen uusiksi (koska musta ylipäänsä samassa kohteessa useammin vierailu on vähän tylsää, tosin edellinen Kosin reissuni oli kesällä 1998 joten tämä sallittakoon), mutta hotellia voisin suositella lapsiperheille - tai miksei myös pariskunnille, kunhan matkan ajankohta sijoittuu koulujen kesälomien ulkopuolelle.



Bongaa Aino vesizumbasta.


Mites tää saksankielinen käännös?! Schuhhaustiere? Mitäs ne sellaiset kenkälemmikit on? 




Kaikki kuvat on otettu hotellin alueella lomamme aikana ja kaikki myöskin D:n ottamia.

14. syyskuuta 2014

Kardamena

Kardamena on pieni kylä, joka sijaitsee Kosin saaren etelärannikolla. Kardamena oli myös meidän lähin kylämme, jonne oli hotellilta noin 4 km matkaa. Kävimme Kardamenassa pari kertaa; kerran päiväsaikaan ostoksilla ja kerran ilta-aikaan drinksuilla. Kardamena on ilmeisesti myös suosittu (britti)turistien bilekeskuksena, sillä siellä oli baaria ja diskoa vieri vieressä. Jos siis on juhlimistarkoituksessa liikkeellä, on Kardamena varmasti "the place to be" Kosilla.











Kardamenasta tarttui ekana päivänä mukaan toi hellehattu, tosin sitäkin etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Yhdessä kaupassa meni hermot kauppiaaseen, joka väkisin laittoi rumia hattuja päähän ja hoki "it is your size, it is perfect!" vaikka hattu pyöri päässä. Onneksi löysin tuon mieleisen hatun toisesta kojusta. Ei välttämättä mikään nätein hattu ikinä, mutta ainakin ajoi asiansa ja suojasi hyvin auringolta niin kaupungilla kuin hotellin altaalla makoillessa.

Kardamenan alueella (kuten myös hotellillamme) isoin turistiryhmä on selkeästi britit, joita tuntuikin olevan varmaan noin 80 % kaikista turisteista. Suomea en kuullut kenenkään puhuvan, vaikka pikaisella googlettelulla esim. Finnmatkat ja Tjäreborg tarjoaa myös matkoja Kardamenan alueelle. Suurin osa alueen hotelleista on all inclusive, meillä ei kuitenkaan ollut kuin puolihoito, sillä nimenomaan emme halunneet all inclusivea. Ensi postaukseen koitan saada aikaiseksi juttua meidän hotellista. Näitä Kreikka-postauksia on varmaan tiedossa seuraavan kuukauden, toivottavasti ei kyllästytä lukea ja katsella kuvia.

13. syyskuuta 2014

Shoes vol. 2

Ennen kuin seuraa lisää Kreikka-postauksia, saatte lukea kakkososan mun kenkäsarjasta. Tänään esittelyssä sandaalit, joita ei valitettavasti tän vuoden puolella enää tuu pidettyä. Kiitti Itävallan kurja kesä, eipä tullut ihan hirveesti pidettyä kesänkään puolella. Ehkä ens kesänä sitten taas pääsevät tehokäyttöön, toivomme ainakin niin!


Tässä kaikki kaunokaiset samassa kuvassa. Harmi, että kengät yksinään ei ole yhtä kivannäköisiä kuin ne olisivat jalassa - pitää ehkä muuttaa kuvausstrategiaa kolmoskohtaan.


Vasemmanpuoleiset merimieshenkiset kiilakorkosandaalit ostin vasta muutama viikko sitten aleista. Katselin näitä jo normaalihintaisinakin, mutta jätin ostamatta ja hyvä niin, sillä alennusten jälkeen näille jäi hintaa naurettavat 4,98 euroa! Oikeanpuoleiset on jo vähän vanhemmat, nämäkin joistain alennuksista hankittu. Ei ehkä maailman kauneimmat sandaalit, mutta hyvät jalassa.


Vasemmanpuoleiset on mun uusimmat sandaalit, D osti nämä mulle Kosilta. Ajattelin aluksi, että noi varpaiden väliin tulevat remmit hiertäisi, mutta huoleni osoittautui onneksi aiheettomaksi. Nää on niin ihanat kengät, mutta valitettavasti värinsä takia välillä vaikea yhdistää. Keskimmäiset on mun lempparisandaalit, tänä kesänä hankitut Tamariksen kengät. Oikeanpuoleiset on mun mummokengät, nää on siis oikeasti ostettu sellaiselta "terveyssandaali"-puolelta kenkäkaupassa. Rumathan ne on, mutta taas - niin mukavat jalassa!

Siinä minun sandaalini! Ensi osassa varmaan ballerinat, kohta nimittäin pitää työntää kaikki kesäkengät kaapin perukoille eikä niitä sieltä hetkeen esille kaiveta.

12. syyskuuta 2014

Kosin kissat

Hellurei, lomalta on palattu ja ai että, kun oli kivaa ja rentouttavaa! Näitä Kreikka-postauksia tulee useampikin, koska D:lla oli järkkäri mukana niin saatiin kunnon kuvia. Lähes kaikki kuvat siis D:n ottamia eikä minun.

Kuten Kreikassa yleensäkin, oli myös Kosilla paljon kissoja. Meidän hotellin alueella pyöri kolme pikkukissaa, jotka vuorotellen kävivät meidän ovellamme syömässä tuc-keksejä. Teki mieli napata joku noista käsimatkatavaroihin ja mukaan Itävaltaan, niin suloisia!