18. joulukuuta 2015

Joulumarkkinat

Itävallassa (kuten myös muualla Keski-Euroopassa) joulumarkkinat ovat tärkeä osa joulunodotusta. Joulumarkkinoita löytyy Wienissä melkein joka nurkalta, mutta suurin ja tunnetuin taitaa kuitenkin olla Rathausin Christkindlmarkt, joka sattuu sijaitsemaan ihan työpaikkani kulmalla. Ollaan nyt käyty Hennan kanssa kahtena perjantaina peräkkäin hehkuviinillä töiden jälkeen, tosin minä turvauduin alkoholittomaan Kinderpunschiin, sillä mulla ei jotenkin maha eikä pää kestä tota alkoholillista, nimimerkillä firman pikkujouluissa meinasin nukahtaa pöytään yhden glühweinin jälkeen.

Joulumarkkinoiden jujuna on erilaiset mukit, jollaisen siis saa käteensä maksettuaan pienen pantin (yleensä noin 3 euroa). Pantin saa toki takaisin mukin palautettuaan, mutta vaihtoehtoisesti voi pitää mukin ja näin ollen menettää pantin. Mukit vaihtelee vuosittain ja ovat eri joulumarkkinoilla erilaisia - niitä voi keräillä sellaisella pokemonkortti-menetelmällä; collect them all! Mulla on vain yksi muki, juurikin tuolta Rathausin Christkindlmarktilta mukaan tarttunut ihana sydänmuki. Kyllä kelpaa tästä hörppiä niin suomalaista glögiä kuin paikallista hehkuviiniäkin.




Mulla alkoikin tänään joululoma ja sunnuntaina lentelen kohti Suomea. Eipä oo kovin pitkä loma tosin tiedossa, sillä joudun välipäiviksi töihin, mutta kerkeenpä kuitenkin viikon lomailla ja vieläpä Suomessa, mikäs sen parempaa. Ihanaa ja rauhallista ja lahjarikasta joulua kaikille!

11. joulukuuta 2015

Itävallassa korkeat palkat?

Luin muutama päivä takaperin Iltalehteä puhelimella ja löysin sattumalta artikkelin, jonka mukaan suomalaisten korkeakoulutettujen palkat ovat eurooppalaista keskitasoa. Eipä tuossa mitään, voin hyvin uskoakin, että suomalaisen korkeakoulutetun ostovoimakorjattu palkka on keskimäärin 3860 euroa. Sen sijaan leuka loksahti kunnolla, kun huomasin, että samassa artikkelissa ja listauksessa Itävallan vastaava luku oli 4930 euroa. Anteeksi mitä?!

Olen tällä hetkellä työpaikassa, joka ei täysin vastaa koulutustani, joten ymmärrettävästä syystä tienaan vähemmän kuin monet korkeakoulutetut. Silti tuo summa on mielestäni ihan käsittämättömän suuri, sillä rehellisesti sanottuna en tunne KETÄÄN täällä, joka tienaisi edes nelosella alkavia summia. Okei, ostovoimaan suhteutettu palkka, mutta ei täällä niin halpaa ole, että keskimääräinen palkka nousisi tuhansilla, vai?

Täällähän on lain mukaan pakko laittaa työpaikkailmoituksiin minimipalkka, joka siis on työnsaajalle pakko maksaa. Usein toki maksetaan enemmän kuin ilmoituksessa kerrottu minimipalkka (itse sain aikoinaan muistaakseni 300 euroa enemmän), mutta ovat nuo summat toki suuntaa antavia. Ihan esimerkkinä poimin teille paikallisesta työnhakupalvelusta eli karriere.at:in sivuilta muutamia työpaikkailmoituksia palkkoineen:


  • Communication Consultant, logistiikkafirma, työntekijältä vaaditaan suoritettua korkeakoulututkintoa ja työkokemusta, bruttopalkkana ilmoitettu 2389,60 euroa.


  • Marketing Manager, vaaditaan korkeakoulututkintoa markkinoinnista ja vähintään 3 vuoden työkokemusta viestinnästä ja markkinoinnista sekä sujuvaa saksaa sekä englantia, bruttopalkka 2850 euroa.


  • Oracle-kehittäjä, vaaditaan informaatioalan koulutusta, palkka 2500 euroa.


  • Myyntityöntekijä, vaaditaan korkeakoulututkintoa, työkokemusta sekä kolmen kielen (saksa, englanti ja korea!) taitoa, palkka 1500 euroa (miten olis?!).


  • Regional Head of Recruiting, vaaditaan korkeakoulututkintoa ja vähintään 5 vuotta työkokemusta, palkka 2171,66 euroa.


Niin. Missäs ne lähes viiden tonnin palkat, kysyn vaan? Ehkä jotkut superisot kihot sitten tienaa niin paljon, että tuosta tulee korkeakoulutettujen keskiarvoksi 4930 euroa, mutta aika oudolta kuulostaa omaan korvaan. Tai ehkäpä oon vaan väärällä alalla, ja jotkut juristit/lääkärit/yliopistojen proffat tienaa paljon paljon enemmän ja nostavat keskiarvoa? Kuka tietää. Tai ehkä tän tekijänä on se sama taho, jonka mukaan ruokakin on Itävallassa kalliimpaa kuin Suomessa, hah. Varoituksena siis vaan kaikille, jotka artikkelin luettuaan meinasivat lähteä eurot silmissä kiiluen Itävaltaan töihin - ei kannata! Täällä muuten maksetaan palkka 14x vuodessa, että toki nuokin palkat sitten kk-palkaksi laskettaessa ovat hieman korkeampia, mutta ei silti lähellekään tuota Iltalehden artikkelin ilmoittamaa määrää.

2. joulukuuta 2015

Vuosipäivä Bratislavassa

Muistaakohan joku kauemmin blogia seurannut, että oltiin D:n kanssa juhlimassa meidän ensimmäistä vuosipäivää Bratislavassa? Siitä löytyy postaus täältä. 28. marraskuuta juhlittiin jo meidän neljättä vuosipäivää, ja sen kunniaksi suunnattiin taas Bratislavaan. Oikeastihan meillä ei ollut mitään suunnitelmia kyseistä päivää varten, mutta juttelin joku reilu kuukausi sitten mun työkaverin kanssa, ja heillä on sattumalta 27. marraskuuta vuosipäivä. Työkaveri kertoi, että ovat lähdössä Lontooseen juhlistamaan, ja kysyi, miten me juhlimme. Eihän siihen sitten kehdannut vastata että ei me juhlita, vaan menin ja varasin meille D:n kanssa reissun Bratislavaan. Hah!

Slovakian pääkaupunki Bratislava on vain tunnin junamatkan päässä Wienistä, sinne pääsee kätevästi kerran tunnissa Wienin päärautatieasemalta (Wien Hauptbahnhof). Varmasti iisiä olisi yhdistää sekä Wien että Bratislava samalle reissulle, jos Suomesta tulee. Kaupunki on suht pieni, mutta toisaalta kompakti koko on kiva, sillä oikeastaan joka paikkaan pääsee kävellen.

Meidän hotelli Austria Trend Hotel oli todellinen Schnäppchen (eli edullinen ostos), sillä saatiin kaksi yötä aamiaisineen neljän tähden hotellissa yhteishintaan 133,50 €. Tähän tuli vielä lisäksi joku muutaman euron kaupunkivero, joka maksettiin lähtiessä. Hotelli oli tosi hieno ja ihan keskustassa, suosittelen erittäin lämpimästi, jos eksytte Bratislavaan ja etsitte sopivaa hotellia!









Me ei jaksettu perjantai-iltana tehdä oikein mitään, käytiin illallisellakin vain hotellin baarissa ja käytiin parissa lähikaupassa pyörimässä. Loppuilta maattiin hotellilla ja tuijotettiin Voice of Germanya telkkarista (kiitos saksankieliset tv-kanavat, kun näytte kaikkien maiden hotelleissa). Lauantai oli todellinen ostospäivä ja kierrettiin vanhan kaupungin lisäksi myös Aupark-ostoskeskus. Joululahjoja oli tarkoitus mennä etsimään, mutta niinhän siinä taas kävi, että löydettiin vain itselle jotain ja joululahjoja löytyi tasan pyöreät nolla... no, onneksi tässä on vielä aikaa jouluun.

Sunnuntaina kotiuduttiin jo kolmelta Kremsiin, joten aika tarkalleen kahden vuorokauden reissu oli kyseessä. Mukava irtiotto arjesta ja kiva oli juhlia vuosipäivääkin kahdestaan kodin ulkopuolella!

29. marraskuuta 2015

52 kirjaa

Tämän vuoden alussa otin itselleni haasteen; 52 kirjaa 52 viikossa eli vuoden 2015 aikana. En huudellut haasteesta ympäriinsä, sillä ajattelin, etten kuitenkaan onnistuisi - olihan määrä viime vuonna luettuihin kirjoihin nähden aivan huimaava. Niin siinä kuitenkin kävi, että sain tavoitteen täyteen jo eilen - siis marraskuussa, viikolla 48! Mitä näistä 52 kirjasta sitten jäikään käteen?


Luettuja kirjoja yhteensä 52, näistä 26 suomeksi ja 26 englanniksi - täysin 50/50 siis. Eniten tuli luettua dekkareita, näistä erityisesti mieleen jäivät Karin Slaughterin kirjat. Patricia Cornwellin lukemistakin jatkoin, mutta Scarpetta-sarja valitettavasti huononee sitä mukaa, kun se etenee. Onneksi viimeisimpänä lukemani Punainen Usva sentään vähän pelastaa muutaman ihan tuhottoman huonon Scarpetan jälkeen.


Liityin tänä vuonna myös goodreadsiin, mikä auttoi lukuharrastustani kovasti. Goodreadsissa voi siis listata lukemisiaan ja antaa luetuille kirjoille 1-5 tähteä sen mukaan, mitä niistä piti. Yhden tähden kirjoja taisi mulla tänä vuonna olla vain yksi; Sarah Turnbullin Almost French, jonka kanssa takkusin moooonta viikkoa ja aloitin sen rinnalla vaikka kuinka monta uutta kirjaakin, kun ei vain edennyt. Periaatteesta en kuitenkaan yhtään kirjaa jättänyt kesken, loppuun oli luettava, vaikka kuinka olisi takunnut. Goodreadsia tuli myös selailtua monen monta kertaa kirjakaupassa, kun piti valkata kirjan x ja y välillä - kummalla enemmän tähtiä, se yleensä tarttui mukaan.


Viisi tähteä ansaitsivat tänä vuonna vain kolme kirjaa; nuo kaksi ylläolevaa ja lisäksi Hello Kitty Must Die. Kovana Hello Kitty -fanina en kirjan nimen perusteella olisi ikinä aikonut kirjaa lukea, mutta Hennan suosituksien jälkeen tartuin kirjaan enkä tosiaan pettynyt. Kirja tosin on ihan omanlaistaan mustaa huumoria, eikä sen takia ehkä iske kaikkien nauruhermoon. Husband's Secret löytyy suomeksi typerällä nimellä Hyvä aviomies, ja sitä suosittelen ihan kaikille - aivan huippu kirja! Taitavasti kirjoitettua chicklitiä muutamalla twistillä, minä tykkään.

Kirjavuosi 2015 ei suinkaan lopu saavutettuun tavoitteeseen, vaan lukeminen jatkuu. Kuinka monta kirjaa tänä vuonna lopulta tuleekaan luettua, sitä en vielä tiedä, mutta jos tahti jatkuu, niin ehkä päästään noin 56-58 kirjana vielä loppuvuoden aikana. Niin, ja jos joku ihmettelee, missä välissä mä kaikki kirjat luet, niin muistutan tähän väliin, että kuljen päivittäin noin 3h junalla. Jotain hyvää siis niissä ankean pitkissä työmatkoissakin siis!

So many books, so little time.

17. marraskuuta 2015

London

Uskokaa tai älkää, viimeinkin luvassa Lontoo-postausta! En kyllä taida enää jaksaa jakaa näitä kuvia ja juttuja useampaan postaukseen, varsinkin kun reissusta on jo niin paljon aikaa. Saatte siis tyytyä vain yhteen postaukseen ja matkapostausten inhoojien ei tarvi vältellä mun blogia pidempää aikaa, haha. Olimme Lontoossa siis heti Maltan-reissun jälkeen, kerettiin vissiin 2,5 päivää olla välissä kotona. Lontooseen lähdettiin D:n vanhempien sekä veljen ja veljen tyttöystävän kanssa, eli meitä oli yhteensä mukana kuusi henkilöä. Matka oli alunperin lahja D:n isälle, joka täytti maaliskuussa 60, ja se, että matka sattuikin juuri meidän kesäloman ajalle ja heti Maltan perään oli ihan puhdas sattuma, veli nimittäin vain sattumalta buukkasi sen juuri silloin.

Kyseessä oli mun ihan ensimmäinen kerta Lontoossa, mutta tuskin viimeinen, sillä mun Istanbulin vakiohostit eli Sinitta ja Hakan muutti nyt lokakuussa Britteihin. Oltiin reissussa yhteensä kolme yötä ja kerettiin suht paljon tehdä. D:n veli tyttöystävineen olivat käyneet jo ennenkin Lontoossa, ja olivat siksi suunnitelleet oikeastaan koko reissun ohjelman. Ei siis ollut tarpeeksi aikaa käydä Harry Potter -studioilla tai kunnolla shoppailemassa, nää jääköön ensi reissulle.





Varattiin majoitukseksi airbnb:n kautta asunto, koska se tuli halvemmaksi kuin hotelli. Eka kerta myös airbnb:tä käyttäessä ja ensikosketus palveluun oli kyllä hyvä. Kuten kuvista näkyy, asunto oli ihan huippu! Se sijaitsi Shoreditchissä joten joka puolelle oli suht lyhyt matka ja hyvät yhteydet. Maksettiin suunnilleen 60€ per naama per yö, ei siis mikään superedullinen, mutta Lontoossa hotellien hinnat on aika taivaissa (niin kuin kaikki muutkin hinnat).

Käytiin Madame Tussaudsissa, joka oli musta tosi hieno ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Meillähän on Wienissäkin Madame Tussauds, tosin siellä ei ole tullut käytyä vielä kertaakaan, vaikka on kuulunut suunnitelmiin. Todennäköisesti täkäläinen on Lontoon alkuperäistä pienempi ainakin. D:n veli oli ostanut meille liput Madame Tussaudsiin etukäteen, joten saatiin ne huomattavasti halvemmalla, muistaakseni noin 16 puntaa per naama eli noin 23 euroa? Käsittääkseni normaalilippuhinnat pyörii noin 25 punnan paikkeilla, en oo ihan varma. Joka tapauksessa vierailu kannattaa.





Lisäksi käytiin Tower of Londonissa, jonne liput oli muistaakseni 24 puntaa. Aluksi mietin, että tyhmää maksaa noin paljon kohteesta, joka mua ei oikeastaan edes kiinnosta, mutta menin kuitenkin mukaan. Ja hyvä että menin, musta Tower of London oli nimittäin tosi kiinnostava ja siellä menikin aikaa monta tuntia! Vissiin lähes 3h oltiin sisällä pyörimässä ja ois mennyt kauemminkin, jollei olisi ollut kiire lounaalle ulkopuolella odottavien D:n veljen ja veljen tyttöystävän kanssa.





Tottakai tuli tsekattua myös Big Ben ja Westminster Abbey, ja kuvista tulikin sääolosuhteista johtuen aika dramaattiset. Tuolla Westminster Abbeyn edessä sattui kävelemään myös iso miesporukka, ja kaikki niistä oli pukeutunut kuningatar Elisabethiksi! Luultiin aluksi, että kyseessä on polttariporukka, mutta ilmeisesti yhdellä olikin vain teemasynttärit.





Lontoo oli kiva ja kuten sanottu, varmaan tulee mentyä uudestaankin. En kuitenkaan rakastunut kaupunkiin heti ensisilmäykseltä, vaan mun mielestä esim. Istanbul on paljon kivempi suurkaupunki kuin Lontoo. Tosin tätä "huonohkoa" ensivaikutelmaa voi ehkä selittää sekin, että a) oltiin liikkeellä D:n perheen kanssa (never again!) ja b) meidän viikko Maltalla oli niin ihana, että siitä oli vaikea laittaa paremmaksi. Muusta matkaseurasta kuin D:sta ei oo nyt kuvia, en tiennyt haluavatko he välttämättä esiintyä mun blogissa. Mutta kai te uskotte ilman kuviakin, että oltiin koko Itävallan perheen voimin matkassa.

14. marraskuuta 2015

Työhyvinvoinnista

Luin Emmin postauksen toimistotyön "hohdokkuudesta" ja aloin miettimään, mikä siinä toimistotyössä (tai työssä ylipäänsä) onkin se asia, mikä tuntuu itse kutakin tympimään. Tuntuu nimittäin, että keltä tahansa kun kysyy työssäviihtymisestä, on vastauksena negatiivista kommenttia eikä kukaan kerro rakastavansa työtänsä. Jos teitä työnsä rakastajia on niin huudelkaa tänne kommenttejanne aiheesta, minäkin haluan liittyä siihen pieneen ja iloiseen joukkoon! Millaiset asiat sitä työssä viihtyvyyttä ja työmotivaatiota sitten saattaisi nostaa?

Olen ollut Itävallassa töissä kahdessa firmassa; ensin tein puolen vuoden mittaisen työharjoittelun yhdessä Itävallan isoimmista konserneista ja nyt olen ollut kohta kaksi vuotta keskikokoisessa non-profit organisaatiossa. Itävallan lisäksi olen myös ollut Suomessa töissä monessa eri firmassa ja eri hommissa niin kaupankassasta lakiassariksi. Suomessahan (ainakin omien kokemusteni mukaan, korjatkaa jos olen väärässä) panostetaan aika paljonkin työhyvinvointiin ja esimerkiksi työtekijöille tarjotaan paljon erilaisia etuja, kuten työterveyshuolto, lounassetelit, liikunta- ja kulttuurisetelit, matkalippuetu, yms. Toki edut vaihtelee firmoittain ja paikkakunnittainkin, mutta luulen, että aika monen työpaikalla edes joitakin noista on tarjolla. Juttelin Maijan kanssa tästä aiheesta whatsappin välityksellä saadakseni tietoon, onko Itävallassa tapana tarjota paljon etuja työntekijöilleen, sillä kuten sanottu, omat kokemukseni ovat aika rajalliset. Lisäksi juttelin entisen opiskelukaverini Irinan kanssa samasta aiheesta ja näiden keskusteluiden jälkeen voin todeta, että Itävallassa ainakin isommissa firmoissa edut ovat suht samaa luokkaa kuin Suomessa. Nykyisessä työpaikassani etuja ei ole oikeastaan lainkaan, kahvit ja maidotkin joudutaan itse ostamaan, lounaista nyt puhumattakaan. D:n firmassa on sama juttu, joten luulin, että tää on vaan joku Itävallan juttu, mutta ilmeisesti meillä on vaan käynyt huono tuuri? Hah.

Toinen tärkeä työhyvinvointiin liittyvä asia etujen lisäksi on mielestäni työajat ja niiden joustavuus. Tällä aspektilla nykyinen työpaikkani kyllä ansaitsee kaikki plussat, meillä on nimittäin liukuva työaika ja 30 minuutin lounastauko sisältyy työaikaan. Lisäksi lomia ja saldovapaata saa aika helposti lyhyelläkin varoitusajalla, vaikkakaan sitä lomaa ei yleensä yli kahta viikkoa putkeen voikaan pitää. Meidän firmassa tehdään myös maanantaista torstaihin pidempää päivää, jotta perjantai olisi lyhyt, vain max. 6 tunnin mittainen. Kummasti tuo lisäbuustia tuo lyhyestä perjantaista johtuva pidempi viikonloppu!

Tärkein tekijä on silti mielestäni työkaverit, jotka ainakin itselläni saavat tylsänkin työpäivän tuntumaan mukavalta. Tämä on myös isoin seikka, joka mietityttää, jos/kun pohdin työpaikan vaihtoa - mitä jos toisessa paikassa ei olisikaan näin mukavia työkavereita? Mitä jos ei olisikaan ketään, kenen kanssa voisi juoruilla ja treffata vapaa-ajallakin? Mulla on oikeasti ihan maailman parhaat työkaverit ja olen niistä todella kiitollinen, vaikka sitten maksettaisiinkin ne Nespressot itse.

Mitkä asiat teidän mielestä lisäävät työhyvinvointia/työmotivaatiota? Eihän se tietokoneruudun tuijottaminen 8-9 tuntia putkeen varmaan kenenkään mielestä hohdokasta ole, eikä siten ole mitenkään kumma, jos työmotivaatio on vähän kadoksissa ja tuntuu aika tympeältä koko homma - varsinkin syksyn synkkyydessä, kun koko valoisan päivän viettää toimistolla.


Yllä vielä mun Maltalta ostettu työmotivaattori, joka roikkuu mun työpöydän ilmoitustaululla. Erittäin tarpeellinen juurikin näin asiakaspalveluammatissa!

13. marraskuuta 2015

Ilonaiheita viikonloppuun

Vaikka on perjantai 13. päivä, niin mulle tämä päivä ei ole ollut (ainakaan vielä) epäonnen päivä. Toki vähän ärsyttää, että D on kipeänä, mutta ajattelin silti tehdä listaa asioista, jotka ilostuttavat juuri nyt. Iloisten asioiden pohjalta on myös hyvä lähteä kunnolla viikonlopun viettoon, vai mitä?

- On perjantai ja viikonloppu! Töissä oli jotenkin tosi raskas viikko, joten viikonloppu tulee oivalliseen saumaan. Aion vaan rentoutua.

- Henna muuttaa joulukuun alusta takaisin Itävaltaan ja tuleepa vielä pariksi kuukaudeksi mun työkaverikseni, ennen kuin siirtyy uusiin haasteisiin.

- Adelelta ilmestyy uusi levy kohta ja jo ensimmäinen julkaistu sinkku Hello on ihana.

- Löysin uudet kivat nilkkurit ja kassalla huomasin, että ne olivatkin isossa alennuksessa ja maksoivat vain 15,99 € (vaikka olin varautunut maksamaan niistä ihan täydenkin hinnan).

- Ystäväni Jonna sai toisen lapsensa tällä viikolla. <3

- Kohta pääsen zumbaan ja siellä on kai luvassa pari uutta biisiä!

Loppuun aiheen sopivasti iloinen kuva minusta ja Hennan koirasta Nerosta. Hauskaa viikonloppua, muistakaa iloita pienistäkin jutuista!




30. lokakuuta 2015

Pikaterkut Suomesta

Heipähei ja terkkuja Suomesta! Tän reilun viikon reissun takia mun blogissa on ollut aika kuollutta, mutta päätin tulla moikkaamaan pikaisesti, jotta tiedätte, että täällä vielä ollaan. On muuten eka puhelimella tehty postaus tässä blogissa!

Oon treffannut paljon kavereita ja sukulaisia, käynyt ostoksilla ja teatterissa (Tampereen teatterin Tiputus on hillittömän hauska, suositten Putous-faneille) ja syönyt hyvin. Sunnuntaiaamuna lentelen takaisin Wieniin ja maanantaina rankka paluu arkeen. Onneksi jouluun ei ole pitkä aika!



14. lokakuuta 2015

Mdina

Vikaa Malta-postausta viedään, viimeinkin! Eihän siitä reissusta olekaan kuin vasta 1,5 kuukautta. Vielä kun saisi ne Lontoo-jutut kasaan niin voitaisiin jopa palata normaaleihin arkipostauksiin. Hidas mikä hidas.

Tokavikana lomapäivänä päätimme suunnata Mdinaan, joka on Maltan entinen pääkaupunki, nykyään "hiljaisena kaupunkina" tunnettu keskiaikainen kaupunki. Mdina on muurien ympäröimä ja siellä asuu vain noin 300 ihmistä, mutta aivan sen kyljessä on isompi kaupunki Rabat, jossa asuu noin 12 tuhatta ihmistä. Mdina on hyvin nätti pieni kylä, mutta koko päiväksi siellä ei kyllä tekemistä riitä, mekin suunnattiin parin tunnin jälkeen takaisin hotellille aurinkoa ottamaan. Tässä kuitenkin kuvia!















Kylläpäs tuli ikävä aurinkoon näitä kuvia katsellessa, vaikka tuolla miettikin, että on ihan liian kuuma... jostain syystä tänä vuonna jäi jotenkin kokonaan väliin ne "normaalit" lämpötilat ja hypättiin sieltä himohelteistä suoraan näihin talvitakki-keleihin. Kohta sitä pääsee nauttimaan talvitakki-keleistä vähän enemmänkin, lennän nimittäin ensi viikon perjantaina Suomeen. Odotan jo innolla lomaa ja reissua!

2. lokakuuta 2015

Syksykuulumisia

Ihanaa perjantai-iltaa! Mä oon ollut koko päivän kotona saikulla vatsaongelmien takia. Onneksi olo on menossa parempaan suuntaan niin saan varmaan ihan normaalisti nauttia viikonlopusta. Tuli jotenkin ihan yllätyksenä, että lokakuu tuli näin äkkiä! Töissä on ollut paljon tekemistä, niin menevät päivät ainakin nopeasti.


Tiedän, lyömätön kollaasiyhdistelmä tämä kahdet kengät ja margariini. Oon vaan niin iloinen mun molemmista kenkäostoksista ja siitä, että löysin Intersparista Arlan suolattua margariinia! Oon Oivariini-fani ja täältä sitä ei saa, niin tämä on nyt lähimpänä sitä makua. Mustat nilkkurit näin ekan kerran Lontoossa, mutta vaihtokurssin kovan hinnan takia en ostanut kenkiä vaan jätin ne kauppaan. Myöhemmin jäi kaivelemaan ja pitikin tilata ne sitten netistä. Nettihinta oli halvempi, mutta postitusmaksujen kanssa hinnaksi tuli melkein samat kuin siellä Lontoossa... että joo, kannattipa jonkun kahden euron takia säästellä. Oranssit Niket oli sikakalliit, mutta kun ne on niin ihanat!



Tää kuva on eiliseltä, kun tyttöjen kanssa jäätiin rankan työpäivän jälkeen juomaan skumppaa toimistolle. Kuvassa keskimmäisenä oleva Corinna siirtyy samassa talossa eri tehtäviin, joten nää oli samalla Corinnan läksiäiset. Ikävä tulee! Mietin vaan, että miksei olla useammin vietetty porukalla iltaa, kun oli niin kivaa? Oli muuten kiva tän skumppaillan jälkeen ilmoitella töihin olevansa mahataudissa, kuinkakohan moni siellä kelasi, että oon jäänyt vain krapulan takia kotiin makaamaan... en kiistä, etteivätkö skumppalasilliset olisi edesauttaneet mahataudin etenemistä, mutta silti! 


Oon lukenut tänä vuonna todella paljon ja nyt Maltalta ja Lontoostakin tuli hamstrattuja kirjoja. Viimeaikojen kirjahankintojen helmi on silti tämä, Me Before Youn jatko-osa, jonka ilmestymistä on odotettu pitkään. Suosittelen lämpimästi Me Before Youn (suomeksi Kerro minulle jotain hyvää) lukemista, tosin ehkei julkisilla paikoilla... terkut yhdeltä, joka vollotti junassa Helsingistä Tampereelle. En ole vielä aloittanut tätä, mutta tarkoituksena olisi "korkata" kirja vielä tänään. 

Sellaisia perjantai-illan kuulumisia! Mulla on edelleen yksi Malta-postaus ja Lontoo-juttuja rästissä, ehkä palaan niihin ensi kerralla. Mukavaa viikonloppua!

21. syyskuuta 2015

Gozo & Comino

Blogin tilastoja selatessa huomaan, että matkapostaukset on ehdottomasti mun vähiten tykätty postauskategoria, näitä nimittäin selaa vain noin yksi kolmasosa siitä, mitä esim. mun ihan normaaleja kuulumispostauksia. Yllättävää, mutta osaisiko joku kertoa, miksei matkapostaukset kiinnosta samalla tavalla kuin mun kuulumiset? Joka tapauksessa ajattelin teitä nyt vielä jonkun aikaa matkapostauksilla kiusata ja tällä kertaa olisi vuorossa Gozo ja Comino, nuo Maltan kaksi pienempää saarta.

Tällä paatilla matkattiin





Gozo on toiseksi suurin saari Maltan pääsaaren jälkeen ja siellä on asukkaita noin 30 tuhatta. Comino sen sijaan on pieni niin kooltaan kuin asukasmäärältäänkin (siellä asuu vain muutamia ihmisiä!). Buukattiin jostain pienestä paikallisesta matkatoimistosta päiväretki Gozolle ja Cominolle, retkelle tuli hintaa kaikkinensa reilu 30€, joka sisälsi laivamatkan, Gozon bussikierroksen ja luolaretken pikaveneellä. Tämä reissu on myös aika pakollinen, jos Maltalle eksyy.

Gozolla tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat pääkaupunki Victorian lisäksi Cittadella (vanha linnoitus), Inland Sea, Azure Window, Fungus Rock ja Ta Pinu -kirkko. Kolmen tunnin bussikierroksella kerittiin hyvin nähdä nämä kaikki.

Azure Window
Inland Sea
Ta' Pinu

Victoriaa ja St. George's Basilica
Cittadellan porteilla

Gozon jälkeen meidät vietiin pikaveneellä takaisin laivalle, joka oli parkkeerattu Cominon Blue Lagoonille. Laivasta pääsi suoraan mereen uimaan ja jopa minä, joka en normaalisti tykkää uida meressä, pulikoin tuolla ihan innoissani! Tätä ennen käytiin vielä luolaretkellä, joka oli todella upea. Meidän lisäksi retkelle lähti vain toinen pariskunta - eivätpä tienneet ne kaikki muut, mitä missasivat! Kristallinkirkasta vettä ja upeita luolia.






Loppukevennyksenä tosiaan meitsi meressä. Aika hädässä olevaltahan tässä näytetään, vaikka yritinkin hymyillä iloisesti ja vieläpä vilkuttaa kameralle. Mä en siis osaa kunnolla uida, tai siis pysyn kyllä pinnalla ja osaan jotenkin liikkua eteenpäin, mutta uimataitoa sanan varsinaisessa merkityksessä ei mulle valitettavasti ole suotu... Sellaista siis Gozon ja Cominon reissulta. Upean näköistä, eiks vaan?