21. kesäkuuta 2015

Mikä juhannus?

Tänä vuonna vietin juhannusta poissa Suomesta. Luulin eka, että tämä olisi eka juhannukseni Itävallassa, mutta eipäs ollutkaan, sillä olin täällä myös 2012. Täällä oli oikein perinteinen juhannussää eli asteet pyörivät noin 15 hujakoilla ja sadetta piisasi perjantaista sunnuntaihin; ei siis haitannut, vaikkei vastaavasta säästä päässyt Suomeen nauttimaan, kun samaan sateiseen juhannusfiilikseen pääsi täälläkin!

Itävallassa vietetään juhannuksen aikaan Sonnwendfeieria, jota siis tarkalleen juhlitaan kesäpäivänseisauksen yhteydessä. Täällä Wachaun alueella juhlitaan niin, että ihmiset kerääntyvät Tonavan varrelle kokkoja polttamaan ja ampumaan raketteja. Kuten D asiaa kuvaili "vähän kuin Suomessa, mutta ilman saunomista". Me päätimme suunnata eilen illalla katsomaan raketteja Krems/Steinin satamaan, jonne saavuimme vähän jälkeen kymmenen illalla. Ei tiedetty yhtään, moneltako ne raketit ammuttaisiin, mutta pienen googlettelun jälkeen löysimme ajan 23.30. Ajateltiin, että meillä on hyvin aikaa mennä yksille läheiseen baariin ennen ilotulitusten alkamista. No, mites siinä sitten kävikään... oltiin juuri saatu ne lasilliset eteen kun ulkoa alkaa kuulua pauketta. Olikin vissiin käynyt kellonajassa joku kämmi ja ilotulitukset alkoivatkin klo 22.30 eli tunti aiemmin! Ei siis nähty ilotulituksia, mutta olipahan kiva istua iltaa kahdestaan. Huomaakohan kuvista muuten mun uuden tukan? Pituudesta ei pätkäisty kuin ehkä 5cm mutta väri muuttui vaaleammaksi ja raikkaammaksi raitojen avulla.



En tiedä, onko Suomessa ollut tästä hirveästi uutisissa, mutta eilen Grazissa tapahtui vähän surullisempi juttu. Joku sekopää ajoi autolla siellä keskustassa ja keskusaukiolla ihmisjoukkoja päin, ja kolme ihmistä kuoli ja yli 30 loukkaantui. Vissiin jollain napsahtanut päässä vähän pahemmin... tosi surullinen juttu, varsinkin kun Grazissa oli formulaviikonlopun takia paljon porukkaa eilen ja tämä varmasti vaikutti negatiivisesti myös mukavan kisaviikonlopun tunnelmaan. Kaikki Grazissa asuvat tutut ja perheenjäsenet ovat kuitenkin kunnossa ja se on tärkeää! Kauhea juttu joka tapauksessa ja aina kun lähellä tuollaista tapahtuu, laittaa miettimään, ettei missään oikein voi olla täysin turvassa - ties milloin sitä sattuu jonkun hullun tielle. :(

14. kesäkuuta 2015

The Wedding

Tärkein syy Istanbuliin reissuummehan oli tietysti Sinitan ja Hakanin häät. Kuten aiemmin kerroin, tapasi tämä pariskunta toisensa Erasmus-vaihdossa Grazissa keväällä 2009. Vuosien aikana on tapahtunut paljon ja olen iloisena seurannut heidän matkaansa tutustumisesta häihin saakka (ja tietysti jatkossakin!). Virallisesti pari sanoi "I do" jo aiemmin tänä vuonna Helsingissä, mutta häitä juhlittiin vasta nyt, 6.6. Istanbulissa.

Morsian oli kaunis ja sulho komea, ruoka maistui ja paljon tanssittiin (tosin allekirjoittanut kävi pyörähtelemässä tanssilattialla vain kerran ja silloinkin pakosta, ei ihan sujunut nuo turkkilaiset rivitanssit). Minun kanssani ennenkin häissä olleet varmasti tietävät, että tuppaan vetistelemään häissä, ja voin kertoa, että tälläkään kertaa ei onnenkyyneliltä vältytty.







Mun tukka lässähti heti alkuunsa, mutta eihän sitä tarvikaan niin upeana olla - morsian kuitenkin ansaitusti oli päivän kaunein. Näitä kuvia katsellessa päätin kyllä käydä mahdollisimman pian kampaajalla, tuo mun tukkahan on ihan harmaa (sainkin kampaajan ensi viikolle)! Hääpaikka oli upealla paikalla Bosporinsalmen rannalla ja kaikki oli laitettu hienoksi. Häät olivat Turkin mittakaavassa pienet, "vain" noin 170 vierasta. Ai niin ja jos joku miettii, hääparilta (tai ainakin morsiamelta) on kysytty lupa julkaista hääkuvia täällä blogin puolella.





Kyseiset häät olivat mun ensimmäiset "multikulti"-häät (kuten D sanoo, eli siis multikulturell, monikulttuurinen/-kansallinen) ja samoin ensimmäinen kokemukseni ei-suomalaisista-häistä. Suurimpina eroina ehkä suomalaisiin häihin juhlan kesto (olimme hääpaikalla noin 3-4h), ja se, että ihmiset tanssivat innoissaan ilman herra alkoholin vaikutusta! D:n kanssa puhuttiin, että Suomessa/Itävallassa jengi siirtyisi tanssilattialle varmaan vasta puolenyön maissa, kun on kiskottu jo tarpeeksi niitä hääjuomia... ihanan piristävää siis, että tuolla tanssittiin ja iloittiin ihan selvinpäinkin.

Oikein kivat häät olivat ja tärkeintähän oli päästä juhlimaan tätä rakkaudenpäivää Sinitan ja Hakanin kanssa. Onnea vielä sinne häämatkalaisille, jos satutte tätä lukemaan! :*

13. kesäkuuta 2015

Istanbul 2015 - sightseeing

Reissun toka päivä eli perjantai oli varattu turisteilulle. Suunnattiin isolla porukalla (11 henkeä) Euroopan puolelle heti aamupäivästä ja kierrettiin tärkeimpiä Istanbulin nähtävyyksiä eli Sultanahmetin alue, missä sijaitsevat Hagia Sofia ja Sininen moskeija. Lisäksi käytiin Grand Bazaarissa ja illalla vielä Taksimilla syömässä ja kaupoilla. Toki Istanbulissa on todella paljon nähtävää, mutta nämä nyt ainakin ovat sellaisia "must see" -kohteita. Olin käynyt Sultanahmetin alueella viimeksi silloin ekalla reissulla eli melkein kuusi vuotta sitten, heinäkuussa 2009, joten oli jo aikakin käydä siellä uusiksi.

Kuten kuvista huomaa, sää ei perjantaina näyttänyt parhaita puoliaan. Yhdessä vaiheessa iski jopa niin hirveä rankkasade ja ukkonen, että paettiin kahvilaan eikä voitu jatkaa turistikierrosta. Onneksi sää kuitenkin parani suhteellisen nopeasti ja saatiin jatkettua nähtävyyden katselut loppuun. Illalla käytiin vielä kunnon illallisella Hakanin perheen kanssa.

Antaa kuvien puhua puolestaan!




















Sellainen sightseeing-päivä siis meidän viime viikon perjantai! Seuraavana päivänä eli lauantaina koittikin sitten jo häät, joten ensi postauksessa enemmän juttua niistä. Synkkien sadekuvien perusteella, miltäs näyttää Istanbul?

11. kesäkuuta 2015

Istanbul 2015 - day 1

Iltaa! Kotiuduimme jo maanantaina Istanbulin reissulta, mutta jostain syystä on ollut niin kiirettä ja menoa sen jälkeen, etten ole vielä ehtinyt kirjoittelemaan reissusta mitään. Kuvia on tältä reissulta ihan sikana, joten ajattelin jakaa näitä ainakin pariin (tai kolmeen tai neljään) eri postaukseen. Kyseessä oli siis mun viides (!) ja D:n eka kerta Istanbulissa. Vaikka oon käynyt siellä noin monesti (2009, 2010, 2012, 2014 ja nyt), en silti osaisi yhtään esimerkiksi liikkua siellä yksin. Istanbulissahan asuu noin 16 miljoonaa ihmistä, eli kaksi kertaa koko Itävallan asukasluvun verran! Onneksi mulla on aina ollut mukana Sinitta tai Hakan tai molemmat, enkä ole ikinä joutunut suunnistamaan mihinkään yksin - en tälläkään kertaa.

Lähdettiin reissuun torstaina aamupäivällä. Kone oli harmittavasti noin tunnin myöhässä, mutta tästä seurasi kivakin juttu; Irina lensi Moskovaan noin tunti meitä myöhemmin, ja nyt satuttiin olemaan kentällä samaan aikaan. Meillä oli jopa viereiset portit ja ehdittiin hyvin vaihtaa kuulumisia ennen molempien boordauksen alkua. Meillä oli melkein 30 astetta lämpöä Itävallassa ja lähdin liikkeelle shortseissa ja topissa. Tarkoituksena oli vaihtaa enemmän vaatetta päälle lentokoneeseen, mutta arvatkaapa vaan muistinko asiaa ennen kuin laukut oli jo lähetetty matkaan. Eipä siinä, shortsituristina vaan koneeseen ja heti lentoemännältä peittoa vinkumaan.


Saavuttiin Istanbuliin noin viideltä paikallista aikaa, ja kerrankin ei joutunut jonottamaan passijonossa ikuisuuksia. Päästiin sieltä jopa ennen kuin meidän laukut tuli (toisin kuin takaisin tullessa Wienissä). Mentiin kentältä bussilla Yenisahraan, josta Hakan nouti meidät autolla ja vei hotellille. Hotellin kanssa koettiinkin heti reissun eka seikkailu, josta ei varmasti oltaisi selvitty ilman turkinkielistä apua; meille yritettiin työntää huonetta, jossa on poltettu tupakkaa, sillä tupakoimattomien huoneita ei kuulemma ollut vapaana?! Kieltäydyttiin kuitenkin röökikoppimajoituksesta ja saatiin lopulta "upgrade" (lue: noin neliömetrin isompi huone) samaan hintaan. Tosin eka huone olikin jo varattu ja sängyllä makoili joku tyyppi bokserit päällä, hah! Onneksi toka huone oli oikeastikin vapaa ja saatiin viimein majoitus. Hotellin henkilökunta ei puhunut englantia kuin auttavasti, joten ilman Hakania oltaisiin todennäköisesti yövytty ne kaikki neljä yötä siellä röökikopissa.






Nää kaikki kuvat on suht lähellä meidän hotellia, majoituttiin siis Aasian puolella Atasehirissa, jossa on tosi paljon noita korkeita taloja (onko nuo jo pilvenpiirtäjiä?!) ja ihan hotellin vieressä oli myös paljon lääkärikeskuksia ja sairaaloita. Illalla suunnattiin vielä Akasya-ostarille (vika kuva) tapaamaan Sinittaa vanhempineen, käytiin siellä ostarilla syömässä ja tsekattiin vielä nopeasti kaupat. Ostarin jälkeen mentiin D:n kanssa vielä Sinitan luo kyläilemään ja höpöttelemään. Oltiin buukattu hotelli tahallamme Atasehirista, missä Sinitta ja Hakan asuu, jotta kaikki turisteilu ja sitten lauantaina häihin meno menisi sujuvasti.

Taidankin ehkä jakaa nää postaukset jotenkin per päivä, koska muuten näistä tulee niin superpitkiä, ettei kukaan varmaan jaksa lukea. Seuraavana siis vuorossa meidän turisteilut ja sightseeing-kierrokset perjantailta, jolloin Istanbulin kauhein sää eli ukkosmyrsky tuli meitä tervehtimään.

4. kesäkuuta 2015

#tbt - love is in the air


Sosiaalisessa mediassa on paljon pyörinyt tämä #tbt eli Throwback Thursday, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on siis tiettyjen asioiden muistelua torstaisin, tietysti postaamalla asiaankuuluvan kuvan. Tämän blogin ensimmäinen #tbt on tänään ja aiheena on heti niinkin ihana ja romanttinen juttu kuin rakkaus! Ylläoleva kuva on otettu Grazissa 8. maaliskuuta 2009 eli reilut kuusi vuotta sitten. Oltiin oltu aika tarkalleen kuukausi Erasmuksessa ja kuvassa ollaan joissain bileissä Sinitan ja Hakanin kanssa. Jos joku olisi mulle tuona iltana sanonut, että nuo kaksi sun kanssa kuvassa olevaa tyyppiä menee vielä keskenään naimisiin, niin en olisi kyllä uskonut - suoraan sanottuna en usko, että kukaan meistä kolmesta silloin niin ajatteli. Näin kuitenkin kävi ja nämä ihanat ihmiset löysivät toisensa ja rakastuivat. Niin, ja menivät naimisiin! Tänään suuntaamme D:n kanssa Istanbuliin juhlimaan Sinitan ja Hakanin häitä. Rakkaustarina, jota olen saanut ilolla seurata sen alusta saakka. Love you ! <3