20. maaliskuuta 2016

Elämää allergian kanssa

Muistan, kun mua pienenä ärsytti, kun meille ei voitu ottaa koiraa tai kissaa isän eläinallergian takia. Muutama vuosi myöhemmin eli teini-ikäisenä mulle selvisi, että olen itsekin eläimille allerginen, eli ihan hyvä vaan, ettei lemmikkiä kotiin otettu. Oon muutenkin ollut allergista sorttia suunnilleen koko elämäni, mutta en oo ikinä käynyt missään kunnon allergiatesteissä. Jotain verikokeita on toki aikoinaan otettu, mutta en oo koskaan saanut mitään paperia, missä mun allergiat ois listattu, tai muuten mitään konkreettista infoa aiheesta.

Pari viikkoa takaperin varasin ajan allergiatestiin iholääkärin vastaanotolle, sillä mun oma lääkäri kieltäytyi viime kesänä kirjoittamasta mulle allergialääkereseptiä, koska en pystynyt todistamaan olevani allerginen. Nuha ja pärskiminen ei siis riitä, pitää olla paperi (ihan fiksua toki sisänsä, mutta ärsytti siinä tilanteessa). Yritin mennä testeihin jo viime kesänä, mutta eihän testiä voi ottaa, jos on parhaillaan lääkitys päällä - siispä asia siirtyi myöhemmäksi ja meinasin jo unohtaa koko homman, kunnes asia tuli (onneksi) mieleeni nyt maaliskuussa ennen allergiakauden alkua.

Mulle tehtiin prick-testi, eli se sellainen allergiatesti, jossa käsivarren sisäpuolelle laitetaan allergeeniliuoksia ja ne lävistetään ihoon sellaisella neulalla. Luin jostain nettisivulta, että se neula sattuu "vähemmän kuin hyttysenpisto", mikä ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. En oo erityisen herkkä tai mitenkään neulakammoinen, mutta toi sattui oikeasti. Prick-testi itsessäänkään ei ollut mikään supermukava juttu, sillä mulla molemmat käsivarret kutisi ja muuttui punaiseksi aika nopeasti ja testi kesti 20 minuuttia.

Testin tuloksena sain huimat 15/16 eli oon allerginen oikeastaan melkein kaikelle, jota testattiin eli allergiaa aiheuttavat siitepöly, erilaiset heinät, kissa, koira, hevonen ja pupu. Sekä lääkärin että hoitajan kommentti oli, etteivät ole aikoihin nähneet yhtä pahaa allergiatestin tulosta - taidan siis olla allergisempi kuin keskiverto-kremsiläinen. Sain nyt ensihätään kahta erilaista lääkettä ja lääkäri suositteli lisäksi siedätyshoidon aloittamista talvella. Saa nyt nähdä, miten nuo lääkkeet auttavat, mutta toivottavasti auttavat, sillä muuten mun kesät on aika kauheita varsinkin täällä "etelässä".

Onko kukaan muu allerginen ja jos on, onko kukaan aloittanut tuota siedätyshoitoa eli sitä rokotus- ja lääketerapiaa? Sairaanhoitajakaverit saa myös kommentoida asiaa, teiltä varmasti löytyy sitä tietoa aiheesta!

6. maaliskuuta 2016

Lukunurkka

Hetken pyörittelin jo päässäni ajatusta, että lopettaisin koko bloggaamisen. Kuten postaustahdista huomaa, ei koko juttu tällä hetkellä oikein kiinnosta eikä mulla tunnu ikinä olevan mitään asiaakaan. Nyt yleisöäänestystä; onko parempi, että bloggaan harvoin, mutta jatkan silti vai että lopetan kokonaan? Vähän tuntuu, että tää homma ois jo nähty, mutta ehkä mä muutan vielä mieleni, jos kannatusta jatkolle löytyy.

Oon jo pidempään haaveillut lukunurkasta kotona eli siis että mulla olisi oma paikka kotona, missä lukea. Vaikka meillä on suht iso asunto (75 neliötä), on meillä silti vain olkkari ja makuuhuone. Jos D siis katsoo telkkaria olohuoneessa, on lukupaikaksi jäänyt vain makuuhuone ja suoraan sängyn vieressä ei oo kunnon valoa lukea enkä muutenkaan tykkää lukea makuuasennossa. Näinpä toteutin haaveeni viime viikonloppuna ja suunnattiin aika ex tempore Ikeaan. Meiltä on lähimpään Ikeaan noin 50 min autolla. Alle 200 euroa ja lukunurkka on minun!


Kyllä nyt kelpaa lukea! D:n mielestä maton väriin täytyy vielä totutella ja lamppu on kuulemma ruma, mutta mitäpä tuosta - minun lukunurkkanihan se on! Oon jostain syystä lukenut koko alkuvuoden ihan huonoja kirjoja. Nyt aloitin perjantaina Kaikki se valo jota emme näe, ja odotukset on tosi korkealla, sillä kirjaa on kehuttu paljon. En ole tainnut täällä blogin puolella mainita, mutta otin tällekin vuodelle lukutavoitteeksi sen 52 kirjaa eli kirjan viikossa. Viime vuoden lopullinen tulos oli 57 kirjaa ja tänä vuonna luettuja on tähän mennessä 11 kirjaa eli olen kaksi kirjaa aikataulun edellä.

Kävin viime viikonloppuna myös kampaajalla ja multa lähti noin 15-20 cm hiuksia ja väri vähän vaaleni raidoilla. Silti KUKAAN ei huomannut töissä tai vapaa-ajallakaan, paitsi sitten kun mulla oli hiukset kiinni ja huomasivat mun nysäponnarin. No, itse tykkään joka tapauksessa näistä hiuksista enemmän kuin niistä pidemmistä! Nää on takaa vielä lyhyemmät, tuosta edestä jätettiin vähän pidemmäksi.


Semmoisia kuulumisia siis tänne eli eipä juuri mitään uutta ja maatamullistavaa. Töitä oon tehnyt suht paljon ja inho asiakaspalvelua kohtaan kasvaa... jos löydän jossain vaiheessa uuden työpaikan niin sen pitää olla jotain, missä ei ole paljoa asiakaspalvelua. En tiedä miten ihmiset jaksaa olla asiakaspalveluammateissa vuosikausia, kun mä oon jo reilun kahden vuoden jälkeen ihan rikki eikä mulla oo ees kokonaan aspaa tämä työ! Okeiokei, on meidän asiakkaista suurin osa mukavia, mutta jostain syystä ne kauheat tapaukset jää päällimmäisenä mieleen.

Nyt täytyy laittaa itseni valmiiksi, jotta ollaan vajaan tunnin päästä jo D:n porukoilla syömässä. D:n isä täytti tiistaina vuosia ja sitähän täytyy toki juhlia koko viikonloppu, vaikka kyseessä ei ole edes pyöreät tai puolipyöreät synttärit. Eilen käytiin brunssilla ja muut istuivat vielä iltaan asti kahvittelemassa, mä tosin sen osuuden skippasin. Tänään olisi luvassa lounas JA illallinen, mutta aattelin käydä vain lounaalla ja mennä sen jälkeen jumppaamaan. Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!